Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Satakunta, politiikan yhteistyötä

Satakunta on siisti. Tilat, talot ja tienoot ovat kunnossa, ja tiet. Maakuntaliitto on verrattomasti parempi kuin monessa muussa kolkassa, johtaahan sitä humanisti/kirjailija/demari. Puolueittenkin maakunnallinen johto on puoleensavetävää.

Qualis rex, talis grex. Kolkko ja toimintatavoiltaan epäterve (kyttääminen, klikkiytyminen, leimaaminen, mustaaminen, sanelu jne.) johto näivettää. Satakunnassa sitä riesaa ei ole.

Porissa ei ole maakuntayliopistoa, mutta sitä ei huomaa ainakaan puutteeksi. Monet tapahtumat ja yhteinen aktiivisuus liekittävät aluetta. Porilainen ei ole piru, vaikka raumalainen väittäisi.  Porilainen ja satakuntalainen on ryhdikäs, reipas ja huumorintajuinen. Ei aina, ei välttämättä, mutta yleensä. 

Siisti Satakunta osaa yhteistyön. Sen osaavat demarit ja heidän nuori ministerinsä Krista Kiuru, ja sen osaavat nuorkauppakamarilaiset, joiden ensimmäinen suomalainen maailmanpresidentti on Porista, serkkuni Petri Niskanen.

Käynti Satakunnassa tuo ajatuksen, että sinne voisi muuttaa. Moni rakas omainen sieltä on tosin  jo tuon'ilmaisissa. Veikko, joka soitti yöllä urkuja Porin kirkossa niin että puuvillatehtaan tytöt luulivat pirun siellä musisoivan. Lauri, erinomainen puuseppämestari ja ryhdikäs suojeluskuntalainen. Kaarlo, Satakunnan Kansan latoja, joka soitti Porin Työväenyhdistyksen soittokunnassa B-bassoa. Elsa, joka seisoi kovallakin pakkasella pelastusarmeijan joulupadan ääressä. Kerttu, Sirkka, Irma ja Karin, jotka jättivät kauniin jäljen maailmaan. Ja eräs ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta Poriin muuttanut marmoriyrityksen omistaja. Hän, joka ei antanut työläiselleen vapaata lähiomaisen kuolinpäivänä. Epuu kuului: "Ne koole kon koole, me tehdä töö."

Ei sovi unohtaa satakuntalaisen miehenikään omaisia. Demareita. Rehtiä keskustalaista kuntavaikuttajaa. Tammisaaren vankileirillä nälkään kuollutta miestä, joka puristi kädessään ruohotuppoa. Ja kaikkia muita, joita en mainitse tässä.

Puolet suvustani on Satakunnasta, mutta ei heitä ole siellä monta polvea asunut. He siirtyivät sinne mm. Tampereelta. Voisin hyvin muuttaa myös Pohjois-Karjalaan, isänisän syntysijoille, jossa ihmiset ovat niin... Tai Italiaan, Ranskaan ja... Luonnollista ja ainakin minulle ainoa vaihtoehto on toimia yksissä kaikista taustoista ja aatesuunnista olevien kanssa.

Maailmassa ei ole rajoja, ellei niitä rakenna. Maailma on avoin, rajaton. Se on yhteistyön maailma.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Minä taas olen ymmärtänyt, että siellä on jonkinlainen sota Jutta Urpilaisen ja Maria Guzenina-Richardson'in kannattajien välillä.
Ei senpuoleen, en tunne yhtään puoluetta, jossa ei olisi syviä ristiriitoja juuri tällä hetkellä.

On iroonista, kuinka media yrittää puhua kaikesta muusta, paitsi puolueiden sisäisistä taisteluista; Kokoomus, Demarit, Vasemmistoliitto, Kristilliset - jatkuvaa nujakkaa ja junttaamista.

Henry

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Monelle maailman metafora on sota. Homeroksesta lähtien se leimaa "länsimaista kulttuuria" yhdessä raha-metaforan kanssa. Ristiriidat kuuluvat uudistumiseen, mutta sotatila ei ole välttämätön.

Mobbaus istuu kuin täi tervassa siellä, missä kunnian- ja vallanhimo, kyynärpäät ja kilpailu ovat etusijalla.

Media ja netti ovat irrallaan muusta todellisuudesta ja kuvastavat sitä vain vääristellen. Ihmiset oikeassa maailmassa ovat toisenlaisia kuin virtuaalisessa.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Ihmisten ja ryhmien ajaminen toistensa niskaan on tarkoituksellista, kuten tiedät. Mediaa, rahakasoja, yliopistoa, koulutusta jne. hallitseva keskusta-oikeisto sillä tavalla ohjailevat ja määräävät (dictare) maailmaa, epädemokraattisesti ja eriarvoistavasti.

Toimituksen poiminnat