Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Kirjastosota eli tarvitaanko kirjastoa?

Kokoomuslaiset eivät ole tähän mennessä onnistuneet lahtaamaan Jyväskylän sivukirjastoja vuosikymmenen yrityksestä huolimatta. Tästä näkee, miten he jarruttivat kirjastotalon pykäämistä.

Artikkelin aiheena on Jyväskylän kaupunginkirjastotalo ja sen aikaansaaminen taustoineen. Artikkelin näkökulmia esittelevän aloituksen jälkeen silmätään lähtökohtia: miksi rakennus oli välttämätön ja miten hanketta vauhditettiin. Sitten ovat vuorossa päätöksenteko talohankkeesta, rakennuskilpailu ja sen jälkeiset tapahtumat. Lopuksi esitellään kirjastotaloa. – Rakennuskilpailun voittaneista suunnitelmista valittiin aikoinaan toteutettavaksi ehdotus ”Peltirumpu”.

 

Aluksi

Jyväskylän kaupunginkirjasto valmistui 1980 tietokeskukseksi ja tapaamisten ja yleisötilaisuuksien tapahtumapaikaksi. Kaupunkilaiset ottivat sen heti omakseen: sinä vuonna 56 % heistä käytti kirjastopalveluja jo pelkästään lainaajina. Yleisötilaisuudet, näyttelyt ja työväenopiston sijainti samassa talossa lisäsivät kävijämäärää. Keski-Suomen maakuntakirjaston kotina rakennus palveli muitakin kuin jyväskyläläisiä.

Uusi kirjastorakennus oli kaupunkilaisten yhteinen tavoite. Taloa oli toivottu vuosikymmenet, ja toiveen toteutumista edistettiin kaupungissa yksituumaisesti koko 1970-luku. Hankkeen saama runsas paikallinen ja valtakunnallinen julkisuus auttoi kirjastoasian ajamista.

Jyväskylä oli 1970- ja 1980-luvun taitteessa edelläkävijä, jonka kirjastohanke vauhditti kulttuurirakentamisen valtakunnallista nousua ja raivasi tietä uudelle kirjastokehitykselle. Hanketta tarkkailtiinkin uutta kirjastoa suunnittelevilla paikkakunnilla. Artikkelit ja haastattelut Jyväskylän rakennusprojektista hyödyttivät muita vastaavia suunnitelmia lisäämällä tietoa ja vaikuttamalla asenteisiin. Yleisiä kirjastoja valmistui 1980-luvulla eri puolille maata parisataa.

Rakennusaloite kiinnosti muualla myös kaupunki-imagoon ja -suunnitteluun liittyvistä syistä. Jyväskylä tunnettiin arkkitehtuurin ja Alvar Aallon kaupunkina, jossa Aalto pääsi ylioppilaaksi ja jossa on hänen museonsa ja lukuisia hänen muita töitään. Toiseksi Jyväskylä tiedettiin koulu-, yliopisto- ja kulttuurikeskukseksi ja suurten kulttuuritapahtumien kaupungiksi. Kun sen kehnot kirjasto-olot tulivat ilmi, valtakunnallinenkin lehdistö tuki laajasti niiden kohentamista.

Kirjastokäsitys avartui 1970-luvulla. Jyväskylän kirjastorakennuksen arkkitehtuurin kilpailuohjelmassa kirjasto nähtiin asiakaskeskeisenä palvelulaitoksena. Tavoitteena oli ”muodostaa talosta keskeinen kulttuuri- ja informaatiokeskus, josta yksityiset kansalaiset ja ryhmät saavat tietoa, uusia vaikutteita ja virkistystä, ja joka toimii samalla kaupunkilaisten kohtauspaikkana”.

Tarkat esityöt, taitava suunnittelu ja ensiluokkainen arkkitehtuuri takasivat hyvän lopputuloksen. Talo on ydinkeskustan parhaimpiin kuuluvalla paikalla, ja sinne on helppo poiketa. Ulko-ovesta tulee avaraan, valoisaan ja arkkitehtonisesti onnistuneeseen tilaan, joka houkuttelee uumeniinsa. Aulasta nousee kaunis portaikko kuin metaforana kirjastosta tiedon portaina, ja toisen kerroksen torimainen keskusosa viittaa jo hahmollaan yhteisyyteen: rakennuksessa on monia toimintoja, ja se palvelee kaupunkilaisia myös kansalaistoiminnan ja -tiedon keskuksena.  

 

Miksi tarvittiin uusi talo?

Kirjasto on muutakin kuin rakennus, mutta kunnollinen rakennus on perusedellytys toiminnan onnistumiselle. Kirjaston tulisi olla lainasto, kirjakokoelma, tietokeskus ja työ- ja tapaamispaikka. Huonoissa tiloissa mikään toiminto ei suju kunnolla. Uuden kirjastotalon puute oli polttava ongelma kasvavassa yliopistokaupungissa.

Merkillistä kyllä kaupunginkirjastolla ei ollut kirjastoksi suunniteltua rakennusta ennen vuotta 1980, vaikka Jyväskylää kehitettiin kulttuuri- ja kirjakaupunkina jo 1800-luvulla. Kaupungin maine oppi- ja kirjasivistyksen keskuksena periytyy vuosilta, joina siellä oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran osasto ja joina Jyväskylän lyseo, tyttökoulu ja opettajaseminaari syntyivät suomenkielisen koulutuksen tarpeisiin.    

Lainakirjarahasto oli perustettu piirilääkäri Wolmar Schildtin ehdotuksesta jo 1859. Kirjasto oli vuodelta 1863, ja sen vaatimaton toiminta alkoi seuraavana vuonna. Lainausta hoitivat seminaarin oppilaat vuorotellen. Vähitellen lainasto kuitenkin laajeni, ja sitä arvostettiin uusien suomenkielisten oppilaitosten maakunnassa. – Alan teoksissa se mainitaan milloin Jyväskylän kaupungin, milloin pitäjän tai maaseurakunnan kirjastoksi.

Kirjastoa ei alkuun kehitetty määrätietoisesti. 1910-luvun puolivälistä lähtien kirjasto toimi yhdessä Jyväskylän Tieteellisen kirjaston kanssa vanhassa viljamakasiinissa Lounaispuiston vieressä, opettajaseminaarin tuntumassa. Tilat olivat ahtaat ja epätarkoituksenmukaiset, joten uutta kirjastotaloa toivottiin alusta asti. Sitä kaavailtiin jo 1920-luvulla, ja asiasta keskusteltiin vuosikymmenen loppupuolella vilkkaasti. Kaupunginvaltuuston nimittämä rakennusjaosto ja kirjaston johtokunnan valitsema suunnittelujaosto hoitivat asiaa, ja 1930-luvun alussa tilatarve eriteltiin. Tieteellinen kirjasto, josta oli tullut Kasvatusopillisen korkeakoulun kirjasto, muutti viljamakasiinista vuonna 1948.

Rakennushanke hautautui pulan ja sotien vuoksi. Kunnollisen kirjaston puute korostui, kun uuden tiedon tarve kasvoi sotien jälkeen mutta kirjaston kehittämiseen ei ohjattu varoja. Kaupunkiin suunniteltiin 1960-luvun alussa korttelia, johon keskitettäisiin kirjasto ja muut tärkeimmät kulttuuripalvelut. Kirjaston johtokunta laati yksityiskohtaisen selvityksen laitoksen hallintokorttelissa tarvitsemista tiloista, ja uuden rakennuksen toteutusedellytyksiä tutkittiin. 1960-luvun lopulla kaupungin taloussuunnitelmaan kirjattiin, että uuden pääkirjaston rahoittaminen aloitetaan 1973.

Toimintaedellytysten ja kehittämistarpeen ero kasvoi odotuksen vuosikymmeninä. Viljamakasiini kävi kaupunginkirjastolle yhä hankalammaksi, eikä sokkeloinen ja epäkäytännöllinen talo ollut korjattavissa asianmukaiseksi. Ennen uuden talon valmistumista toimittiin neljässä osoitteessa. Viljamakasiinin lisäksi oli teknillinen kirjasto Viitaniemessä, lasten- ja musiikkiosasto Cygnaeuksenkadulla sekä opinto-osasto ja lehtilukusali Kauppa- ja Cygnaeuksenkadun kulmassa. Jyväskylän kaupunginkirjasto oli enemmänkin kirjavarasto kuin monipuolinen, viihtyisä ja tarkoituksenmukainen palvelukeskus.

Kirjaston rakennus- ja huoneistotilanne oli Jyväskylässä huonompi kuin muissa samankokoisissa kaupungeissa. Vaikeahoitoinen pääkirjasto oli sitä paitsi pölyn ja huonon ilmastoinnin vuoksi epäterveellinen työympäristö.

Kirjastoa käytettiin ahkerasti. Lainamäärät kasvoivat 1960- ja 1970-luvulla ennakoimattoman nopeasti. Vuonna 1974 lainaustiheys oli suurempi kuin maan muissa kymmenessä suurimmassa kaupungissa ja kasvoi sinäkin vuonna kymmeneksen. Lainausta pyrittiin noina vuosina tehostamaan, ja tiedotusta kirjaston kokoelmista ja palveluista parannettiin. Kirjallisuusmäärärahojen niukkuus haittasi kuitenkin toimintaa.    

Kirjaston alkeelliset olot kummastuttivat varsinkin muualta tulleita opiskelijoita – kaupunkilaiset olivat niihin tottuneet. Uusi kirjasto oli välttämätön käytön ja tietotarpeen kasvaessa. Asiasta 1970-luvulla käyty vilkas keskustelu on seurattavissa lehdistä.

 

Koko kaupungin talohanke

Kirjaston puolustajia on aina löytynyt Jyväskylästä, kun heitä on tarvittu, ja myös talosuunnitelmasta tuli koko kaupungin asia. Kirjasto oli rakennushankkeen vuosina puutteistaan huolimatta jyväskyläläisille tärkeä kulttuuripalvelu, jonka hyödyt ja edullisuus olivat tiedossa. Suomalaiset olivat ja ovat maailman ahkerimpia kirjaston käyttäjiä.

Virkamiehet ja poliittiset päättäjät ajoivat taloasiaa tahollaan, ja sen hyväksi toimittiin laajemminkin. Asiasta oli keskustelunavauksia, yleisötilaisuuksia ja nimienkeruuta. Lehdet tukivat kirjastohanketta 1970-luvulla laajoin artikkelein, haastatteluin ja katsauksin, ja aihepiiristä ilmestyi runsaasti yleisönosastokirjoituksia. Seuraavassa on joitakin havaintoja tästä aineistosta, joka olisi tutkimuskohteenakin mielenkiintoinen.

Keskisuomalaisessa oli taajaan artikkeleita ja asiantuntijoiden kirjoituksia Jyväskylän kaupunginkirjaston tilanteesta ja aihetta sivuavista kysymyksistä. Asiaa seurasivat myös Jyväskylän kaupungin tiedotuslehti, Keski-Suomen Iltalehti, Jyväskylän Ylioppilaslehti, Aamulehti, Uusi Suomi, Helsingin Sanomat, Kansan Lehti ja eräät muut. Esitellessään talohanketta Helsingin Sanomat korosti 5.5.1975, että kirjasto on Jyväskylässä erittäin suosittu.

Artikkelit, haastattelut, asiantuntijoiden tekstit ja kaupunkilaisten puheenvuorot tiedottivat, sisälsivät ehdotuksia, välittivät tunnelmia ja muokkasivat asennetta suopeaksi kalliille kirjastohankkeelle. Aiheena oli milloin mikäkin kirjastolaitoksen tuottama hyöty tai ajankohtainen kysymys.  Sellaisia olivat mm. kirjastojen tavoitteet, maakuntakirjasto, alan kokoukset, koulutus ja julkilausumat. Keski-Suomen kirjastoista ja niiden tilakysymyksistä oli useita artikkeleita.

Keskisuomalaisen toimittaja Anja Penttinen, joka oli kunnallispoliitikko ja kirjastolautakunnan jäsen, hallitsi aihepiirin. Hän löysi artikkeleissa ja haastatteluissa tuoreita näkökulmia, ja hän julkaisi omiakin aloitteita ja kannanottoja. Penttinen toi esille, millaiseksi kirjaston toivottiin kehittyvän, ja hän ehdotti kirjaston yhteyteen myös taidelainaamoa.

Kirjastoa esiteltiin kirjoituksissa nykyaikaisena, uudistuvana ja monipuolisena palvelulaitoksena ja eri-ikäisten kaupunkilaisten olohuoneena. Kirjaston tehtävät nähtiin kirjoituksissa samoin kuin vuoden 1973 kirjastokomitean mietinnössä, jonka mukaan kirjaston tulee lisätä kirjallisuuden harrastusta ja tarjota monenlaista informaatiota. Tietoa välittämällä se edistää yhdenvertaisuutta ja tukee pyrkimystä tasapainoiseen taloudelliseen kehitykseen. Samalla se antaa tietoja siitä, miten vähennetään aineellisten ja henkisten etujen epätasaista jakautumista.

Laitoksen tehtävä kuntatiedon tarjoajana ja lähidemokratian palvelijana tuli esille Keskisuomalaisessa: lehti muistutti, että lautakuntien ja valtuuston pöytäkirjat ovat siellä jatkuvasti nähtävissä. Tämän oli määrä saada kuntalaiset kiinnostumaan yhteisten asioitten hoidosta. Aihepiiristä keskusteltiin koko maassa. Niinpä Kaupunkiliitto otti asiaan kantaa muistuttamalla, että kirjastoihin ei pidä laittaa näkösälle salaisia asiakirjoja.

Lehdissä kerrottiin musiikinkuuntelutiloista, kasettien, levyjen ja nuottien lainauksesta, kaukolainoista, jäljennepalvelusta, mikrofilmien lukumahdollisuudesta jne. Aiheina olivat myös sivukirjastot, laitoskirjastotyö ja kirjastoautot. Toistuvasti tuli esille, että kirjaston merkitys kasvaa koulutusyhteiskunnan kehittyessä.

Lehdet esittelivät tuoreeltaan kirjaston monipuolistumista. Niitä kiinnosti esimerkiksi se, että Jyväskylän kaupunginkirjaston kotipalvelu alkoi 1971. Uutta toimintamuotoa valotti haastattelujen pohjalta Jyväskylän kaupungin tiedotuslehti 6/1988.

Keskisuomalainen kertoi kirjastokysymystä koskevista yleisötilaisuuksista, joitten suuri kuulijamäärä näkyy jo kuvista. Lehden mukaan ajatustenvaihto tapahtumissa noudatti helposti vain puoluepoliittisia linjoja, mutta kaupungissa käyty keskustelu laajeni koskemaan koko kulttuuripolitiikkaa. Kulttuurille vaadittiin samaa asemaa, joka on muillakin keskeisillä yhteiskunnan aloilla.

Kaupunginkirjaston uusi johtaja Sirpa Schüler arvioi Jyväskylän Ylioppilaslehdessä 10–11/1975 kirpeästi kirjaston toimintaedellytyksiä. Hänestä tyydyttäväkin asiakaspalvelu vanhoissa tiloissa vaati todellista kulttuuritahtoa. Schüler kummasteli kirjastoa käyttävien ja sen toiminnot maksavien kaupunkilaisten kärsivällisyyttä, kun he alistuivat tilanteeseen. – Schüler puolusti noina vuosina kirjastoa useissa lehtikirjoituksissaan.

 

Virkamiehet ja kirjastoväki asialla

Talohankkeessa tehtiin selvityksiä, aloitteita ja päätöksiä. Kaupunginhallitus nimitti marraskuussa 1970 kirjastotalon suunnittelutoimikunnan, johon kuuluivat kansalaiskoulunopettaja Heikki Salminen, kouluneuvos Esko Kangas, kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen, lehtori Viljo Pitkänen, urakkahinnoittelija Esko Pulkkinen, apulaiskaupunginjohtaja Seppo Santanen, ylikirjastonhoitaja Eeva-Maija Tammekann, toimitsija Kauko Aro ja kirjastonjohtaja Kaija Salmi. Toimikuntaan tuli myöhemmin joitakin muutoksia, ja vuonna 1974 siinä oli Salmisen, Tammekannin, Santasen, Aron, Pulkkisen, Pitkäsen ja kaupunginarkkitehdin lisäksi Tuula Pihkala.

Kaupunkisuunnittelutoimikunnan työryhmänä toiminut kulttuurijaosto selvitteli kulttuuri- ja kongressitilojen tarvetta valtiotieteen lisensiaatti Kalevi Kivistön johdolla. Siihen kuuluivat hänen ohellaan apulaiskaupunginjohtaja Seppo Santanen, matkailutoimenjohtaja Risto Reivi, teatterinjohtaja Tauno Lehtihalmes, toiminnanjohtaja Heikki Juusela, maisteri Jaakko Härkönen, toimitusjohtaja Mauri Pärnänen ja urakkahinnoittelija Esko Pulkkinen sekä sihteerinä tutkija Erkki Pääkkönen.

Hanketta hoitivat myös kaupunginhallitus, valtuusto, kirjastolautakunta ja rakennustoimikunta apunaan ryhmä arkkitehtuurin ja kirjastoalan asiantuntijoita. Suunnitelmia käsittelivät ja niistä antoivat lausuntonsa lisäksi mm. koululautakunta, työväenopiston johtokunta, musiikkilautakunta, kuvataidetoimikunta, kiinteistö- ja asemakaavalautakunta, rakennuslautakunta ja kaupunkisuunnittelutoimikunta. Myöhemmin perustettiin erityinen kirjastotalon rakennustoimikunta.

Ennen kuin voitiin päättää talon paikasta, koosta ja arkkitehtuurista, oli tehtävä valmisteluja. Kirjaston käytöstä ja kehittämistarpeista laadittiin selvityksiä, ja talon sijainnin, koon ja tilaratkaisujen eri vaihtoehdot punnittiin ja tilannetta valotettiin kuntalaisille. Asiantuntijat esittelivät alustuksissa ja artikkeleissa kirjastoarkkitehtuuria. Kirjastolautakunta järjesti eri puolueitten edustajille keskustelutilaisuuden, jossa pohdittiin talon paikkaa ja rakentamista, ja lautakunnan jäsenet osallistuivat myös Sisä-Suomen osakunnan kulttuurikeskusteluun monitoimitiloista.

 

Matkoja ja koulutusta

Päättäjille esiteltiin kirjastoarkkitehtuuria ja -alaa myös matkoilla. Kirjastolautakunta teki retken Kuopion uuteen kirjastotaloon 1970. Toistakymmentä henkilöä käsittävä ryhmä Jyväskylän kirjastoväkeä ja päättäjiä tutustui Eskilstunan kirjastoihin ja keskellä Tukholmaa sijaitsevaan Läsesalongiin, joka on luku-, musiikinkuuntelu ja oleskelupaikka. Kaupunginkirjaston apulaisjohtaja Ritva Ahvenainen vieraili Göteborgin kirjastossa, ja kirjastolautakunnan ryhmä matkusti Lappeenrantaan.

Kirjastoasiaa piti myönteisesti esillä työväenopisto, jossa järjestettiin syksyllä 1971 ensimmäistä kertaa kirjastotyön kurssi. Kirjasto taas monipuolisti oheistoimintojaan ja yleisötapahtumiaan. Esimerkiksi vuonna 1972 oli 146 näyttelyä eri aihepiireistä, kirjaston juhlaviikko, yhteistyötä koulun kanssa ja monia lasten erityistoimintamuotoja. Niitä olivat mm. näytelmäesitykset, satutunnit, tietokilpailut, nukketeatterinäytelmän kirjoituskilpailu ja suuri lastentapahtuma Jyväskylän Kesän aikoihin.

 

Valmistelutyö

Valmistelutyöhön kuuluneessa yleissuunnittelussa selvitettiin yksityiskohtaisesti tilatarve, tutkittiin vaihtoehtoiset tontit ja laadittiin aikataulu rakennusohjelmaa, suunnittelua ja rakennusluvan hakemista varten. Oli päätettävä talon toimintasuunnitelman periaatelinjat, ja lisäksi tarvittiin ehdotus kirjaston yhteyteen tulevista oheistoiminnoista. Sitten seurasi varsinainen rakennussuunnittelu, jonka aikana järjestettiin suuri kilpailu. Palkittujen ehdotusten joukosta valittiin toteutuksen pohjaksi piirros, jota työstettäisiin edelleen. Suuren osan valmistelu- ja suunnittelutyöstä tekivät kaupunginhallituksen nimittämä kirjastotalon suunnittelutoimikunta, myöhemmin perustettu kirjastotalon rakennustoimikunta sekä kirjastolautakunnan valitsema kirjaston suunnittelutyöryhmä.

Suunnittelutoimikunta ja -työryhmä kuulivat asiantuntijoita, kirjaston käyttäjiä ja työntekijöitä. Kuntalaiset saivat kertoa näkemyksensä talon paikasta ja rakennuksen yksityiskohdista. Rakennuksen kokonaislinjoja ja yksityiskohtia käsiteltiin useissa henkilöstön kokouksissa ja eri henkilöstöryhmissä. Jokainen työntekijä sai esittää asioista näkemyksensä ja toiveensa.

Paikkakysymys ja kysymys tilojen käytöstä nivoutuivat toisiinsa. Työryhmän mukaan kirjaston ja teatterin läheisyys edistäisi kulttuuritilojen monikäyttöä. Näiltä osin kaavailu noudatteli vuoden 1960 hallintokorttelisuunnitelmaa, jossa kirjasto sijoittui kortteliin. Näkemystä, että kirjasto ja teatteri olisi toteutettava saman yleiskaavailun mukaisesti, esiteltiin ja perusteltiin kuntalaisille suunnittelutyön alkuvaiheessa. Korttelisuunnitelmaa kannatti erityisesti kaupunkisuunnittelutoimikunnan kulttuurijaosto.

Kirjastotalon suunnittelutoimikunta ja kirjastolautakunta edellyttivät tontin valintaa ydinkeskustasta. Kantaa perusteltiin mm. Unescon yleisten kirjastojen vuoden 1972 manifestin suosituksella, että kirjastot tulisi rakentaa keskeiselle paikalle. Jyväskylään haluttiin helppopääsyinen, monitoiminen kirja- ja kulttuurikeskus, jossa kulttuuritoimijoiden yhteistyö olisi tehokasta. Ihmisten piti voida vaivatta poiketa taloon kirjastoasioissa ja osallistua siellä yhdistysten järjestämiin tilaisuuksiin.

Paikkakysymystä pohdittiin 1970-luvulla joitakin vuosia. Kirjastoa oli jo sitä ennen ehdotettu paitsi hallintokortteliin, myös samaan taloon yliopistonkirjaston kanssa. Yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona pidettiin Puistokoulun tonttia, joka kuitenkin eri syistä jäi laskuista.

Kolme aluetta, joista valinta tehtiin, olivat viljamakasiinin paikka, Harjun sairaalan tontti (Pitkäkatu 29) ja kuurojen koulun tontti (Cygnaeuksenkatu 6). Kaupungin omistama kuurojen koulun tontti oli kaavoitettu paikoitukseen ja sitä oli ehdotettu huoltamollekin. Kahta muuta aluetta pidettiin liian syrjäisinä.

Kuurojen koulun tontti (I/74/4 ja 5) on Kauppakadun ja Vapaudenkadun välisen korttelin alanurkassa. Cygnaeuksenpuiston läheisyys ja alhaalla avautuva järvinäkymä ovat paikan etuja. Niihin kuuluu sekin, että tontilta on hyvät yhteydet muihin tärkeisiin palvelupisteisiin, minkä arveltiin lisäävän kirjaston käyttöä.

Kaupunkisuunnittelu- ja koulusuunnittelutoimikunta puolsivat kuurojen koulun tonttia, jota myös kirjastoalan asiantuntijat ja kirjastonkäyttäjät olivat kannattaneet alun pitäen. Kaupunginvaltuusto määräsikin hallituksen esityksestä 1973, että kirjasto nousisi kuurojen koulun alueelle. Päätös tehtiin merkkivuonna: Jyväskylässä oli ollut yleistä kirjastotoimintaa 110 vuotta.

Valtuusto kehotti kirjastotalon suunnittelutoimikuntaa jatkamaan työtään ja rakennusvirastoa panemaan alulle asemakaavan muutoksen. Lisäksi valtuusto hyväksyi Mikko Kankaisen ponnen siitä, että rakentaminen aloitettaisiin viimeistään 1975.

Vuonna 1973 päätettiin tontin lisäksi kirjastotalon rakennusohjelmasta. Siinä määrättiin rakennuksen laajuus, eri käyttötarpeet ja se, millaisia tiloja talossa olisi. Perustana oli vuoden 1969 rakennusohjelma, jossa hyödynnettiin tietoja Suomen, Ruotsin ja Tanskan uusista kirjastoista. Vertailuaineistoina olivat Eskilstunan kaupunginkirjasto sekä Kuopion ja Porin kirjastojen rakennusohjelmat. Suunnitelmaan tehtiin merkittäviä parannuksia, ja sitä ajanmukaistettiin muuttamalla esimerkiksi kirjaston sisäisten tilojen keskinäisiä suhteita. Varastoa pienennettiin, ja vastaavasti laajennettiin mm. lukusalia, kokous- ja kerhohuoneiden alaa sekä henkilöstön työtiloja ja sen sosiaalisia tiloja.

Asiantuntijoiden muokkaamaa rakennusohjelmaa käsiteltiin toimikuntien, lautakuntien ja kaupunginhallituksen kokouksissa. Niistä se evästysten kera palautettiin vielä eri kertoja työstettäväksi uudelleen. Näin kokonaisuus ja yksityiskohdat hioutuivat vähitellen eri toimielimissä ja asiantuntijatyöskentelyssä.

Rakennusohjelmasta, rakennuksen paikasta ja muista näkökohdista keskusteltiin kaupungissa vilkkaasti. Keskustelutilaisuuksissa ja lehtikirjoituksissa kummeksuttiin tontin ahtautta ja pohdittiin, miten rakennus soveltuisi kaupunkikuvaan. Kirjastoalan asiantuntijat muistuttivat, että tilat oli alun alkaen mitoitettava kyllin suuriksi. Ne olisi lisäksi rakennettava muunneltaviksi siten, että kirjaston tilatarpeen myöhemmin kasvaessa huoneita saataisiin sen käyttöön niiltä toimijoilta, jotka sijoittuisivat uuteen kirjastoon.

Kirjaston mitoituksessa otettiin huomioon kaupungin asukasmäärä. Rakennus toimisi alueen keskuskirjastona ja tarvitsisi muiden tilojen lisäksi kyllin suuren varaston. Lisäksi pantiin merkille tulevasta maakuntakirjaston asemasta koituvat tehtävät ja niiden vaatimat tilat. Kokonaisala laskettiin kansainvälisten normien mukaan.

Kirjastotalon suunnittelutoimikunta lähetti ohjelman kirjastolautakuntaan, ja kaupunginvaltuusto hyväksyi sen lokakuussa 1973 kaupunginhallituksen esityksen mukaisesti. Kun kouluhallitus oli vahvistanut rakennusohjelman lokakuussa, rakennuslupa-anomus pantiin vireille.

Rakennusohjelman valmistuttua kirjastotalon suunnittelutoimikunta sai kaupunginhallitukselta tehtäväksi yksilöidä rakennukseen sijoitettavat oheistoiminnot. Kaupunginhallitus päätti tammikuussa 1974, että liitännäistiloista pyydettäisiin päätösten pohjaksi lausunto kirjasto- ja koululautakunnalta, työväenopiston johtokunnalta sekä kiinteistö- ja asemakaavalautakunnalta. Rakennusviraston tuli laatia kustannusarvio.

Suunnittelutoimikunta ehdotti, että työväenopiston huoneita voitaisiin tilapäisesti käyttää koulutoimenkin tarpeisiin. Koulusuunnittelutoimikunta oli suositellut taloon myös koko maakuntaa palvelevaa opetusmateriaali- ja AV-keskusta, ja työväenopisto painotti taideopetuksen huonetarvetta.  Kirjastolautakunta esitti, että kirjastolle varattaisiin laajentumistilat tuleviksi vuosikymmeniksi. Liitännäistiloja voisi myöhemmin muuttaa kirjastokäyttöön, sillä todennäköisesti kirjasto palvelisi tulevaisuudessa entistä suurempaa aluetta ja tarvitsisi lisäneliöitä.

Koska kirjastohanke oli suuri, kaupunginhallitus asetti huhtikuussa 1974 erityisen kirjastotalon rakennustoimikunnan valvomaan ja johtamaan rakentamista. Sen jäsenten tulisi olla rakennus- ja kirjastoalaa tuntevia luottamusmiehiä. Puheenjohtajaksi valittiin Esko Pulkkinen ja muiksi jäseniksi Heikki Salminen, Jouko Roinila, Pekka Kiviaho ja Risto Aspinen sekä sihteeriksi Kimmo Laitinen. Pysyvinä asiantuntijoina olivat kaupunginarkkitehti, kirjastonjohtaja ja työväenopiston rehtori. Toimikunnalla oli oikeus kuulla tarvittaessa muitakin asiantuntijoita.

Asioihin otti kantaa myös kaupungin rakennustoimikunta, joka on kirjastotalon rakennustoimikuntaa pysyvämpi elin ja osallistuu esimerkiksi kirjastoja ja kouluja koskevaan rakentamisalan päätöksentekoon. Rakennustoimikuntaan kuuluivat vuonna 1973 apulaiskaupunginjohtaja Veikko Häyhä, rakennusmestari Olavi Hakala, tarkastaja Matti Koivunen ja insinööri Seppo Kovanen.

Jaksona 1973–1975 hanke edistyi ratkaisevasti: vuosien valmistelut ja näkymätön taustatyö johtivat konkreettisiin tuloksiin. Kun tonttikysymys oli selvinnyt ja rakennusohjelma valmistunut, oli vuorossa arkkitehtuurikilpailu.  

 

Kirjastorakennuksen suunnittelukilpailu

Uusi kirjasto suunniteltiin huolellisesti, olisihan se paikkakunnan keskeisenä kulttuurirakennuksena tärkeä kaupunkikuvalle ja asukastyytyväisyydelle. Parhaimmillaan se olisi arkkitehtonisesti ja toiminnallisesti onnistunut kokonaisuus, joka palvelee käyttäjiä ja on satunnaisellekin poikkeajalle kunnan ja sen kulttuurin käyntikortti. Hyvä arkkitehti oli erinomaisen lopputuloksen välttämätön ehto.

Oli päätettävä, olisiko kaupunginkirjasto-työväenopiston suunnittelukilpailu kaikille avoin vai kutsuttaisiinko sen osanottajat. Kirjastotalon suunnittelutoimikunta ehdotti kaupunginhallitukselle, että vain Keski-Suomen arkkitehdit saisivat lähettää rakennusehdotuksiaan. Kaikille avoimeen kilpailuun päädyttiin, koska sen katsottiin takaavan parhaan lopputuloksen.

Jyväskylän kaupunki, joka oli toimeenpanijana suunnittelukilpailussa, sopi yhdessä Suomen Arkkitehtiliiton kanssa sen järjestämisestä. Tavoitteena oli kokonaisratkaisu ”kaupunginkirjastolle ja siihen liittyvälle työväenopiston taideopetus- ja hallintokeskukselle”.  Kilpailukutsu annettiin 3.12.1974, ja ehdotusten tuli saapua 5.8.1975 mennessä. Arkkitehtien apuna oli rakennusta varten laadittu huonetilaohjelma.

Palkintolautakunnassa olivat Jyväskylän kaupungin valitsemina sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Seppo Santanen, työnjohtaja Esko Pulkkinen, opettaja Heikki Salminen ja liikuntatieteen tohtori Pekka Kiviaho. Suomen Arkkitehtiliiton nimeäminä jäseninä olivat arkkitehdit Erkki Valovirta ja Ilmo Valjakka. Palkintolautakuntaa avustivat asiantuntijoina kouluneuvos Kaarina Ranta, kirjastonjohtaja Sirpa Schüler, työväenopiston rehtori Onni Kukkonen ja taloudenhoitaja Pentti Lindell. Sihteerinä oli osastosihteeri Kimmo Laitinen. Varsinaisissa jäsenissä ei siis ollut ainoatakaan kirjastonhoitajaa, kuten kirjastonjohtaja Sirpa Schüler tähdentää Kirjastolehden artikkelissaan.

Kirjastojen suunnittelukilpailuihin tulee yleensäkin runsaasti ehdotuksia;  tällä kertaa niitä saapui 71. Osanottajien suuri määrä johtuu jo siitä, että he saavat itselleen ja toimistolleen nimeä, kun heidän työnsä tulee julkisuuteen. Palkintosijalle pääsy on suuri ansio. Ehdotusten arvioinnista hyötyvät kaikki: kunta ja yhteiskunta voivat käyttää kertyvää tietoa ja ideoita muissakin hankkeissa, kilpailun järjestäjälle karttuu arvioitua ja siivilöityä materiaalia ja kilpailija saa kokemusta ja julkisuutta. – Jyväskylän kilpailua ja arviointiperiaatteita esitellään Arkkitehti-lehden 1/1976 liitteessä.  

Kilpailutöiden arvioinnissa painoivat arkkitehtoninen kokonaisuus, kirjaston ja työväenopiston tilojen sijoittelu ja tarkoituksenmukaisuus, rakennuksen sopivuus korttelikokonaisuuteen ja kaupunkikuvaan sekä liikenteelliset näkökohdat.

Ympäristö oli rakennettu valmiiksi, mutta koska se ei perustunut kokonaissuunnitelmaan, moni yksityiskohta vaikutti sattumanvaraiselta. Tarvittiinkin kirjasto, joka linjallaan, materiaaleillaan ja hahmollaan eheyttäisi epäyhtenäistä kaupunkikuvaa. Palkintolautakuntaa miellyttivät ehdotukset, joissa oli erikorkuisia rakennuksen osia. Tärkeää oli talon julkisivun onnistunut liittyminen tontin numero 9 korkeaan julkisivuprofiiliin. Lautakunta piti parhaina toteutuksia, joissa räystäslinja kohoaa naapuritalon räystään tasolle.

Cygnaeuksenkadun puoleisen rakennusmassan jäsentely oli kilpailutöissä onnistunutta. Palkintoraati arvosti sitä, että joissakin ehdotuksissa oli tontin sisäosissa vapaata pihatilaa tuomassa kokonaisuuteen väljyyttä. Arkkitehdit olivat taitavia luodessaan avaraa tilavaikutelmaa ja tuntua luonnonläheisyydestä. Cygnaeuksen puiston ja Jyväsjärven maisemia hyödynnettiin sisääntulon, ikkunanäkymien ja kahvion sijoittelussa.

Kilpailuohjelmassa vaadittujen autopaikkojen mahduttaminen tontille oli eräille kilpailijoille ylivoimainen haaste. Parhaissa ehdotuksissa se onnistui. Niissä oli lisäksi lapsillekin turvallinen reitti taloon, ja vammaisille oli kunnolliset sisääntulot.

Kilpailutöitten välillä oli suuria eroja siinä, millainen oli lainaushallin arkkitehtuuri ja miten työtilat oli toteutettu. Hyvissä ehdotuksissa kirjaliikenne oli joustavaa, ja asiakas-, työ- ja hallintotilat sijoittuivat tarkoituksenmukaisesti. Palkintopiirustuksissa kirjastoa ja työväenopistoa ei erotettu toisistaan jyrkästi ja työväenopiston huoneet olivat vastaisen varalle luonteva kirjaston laajenemismahdollisuus. Kokoushuoneet ja luentosalit oli sijoitettu käytännöllisesti, ja niiden ryhmittely helpotti niiden moninaiskäyttöä.     

Kilpailulautakunta julkisti ratkaisunsa 5.8.1975. Ensimmäisen palkinnon voitti ehdotus ”Vetää kaikista ovista”, jonka tekijä oli arkkitehti, professori Osmo Lappo pääavustajanaan arkkitehti Jussi Suomala. Toisen palkinnon sai arkkitehtien Eero Hyvämäki, Jukka Karhunen ja Risto Parkkinen ehdotus ”Peltirumpu”. Kolmanneksi tuli Mikko Heikkisen ”Turhapuro”. Lisäksi lunastettiin arkkitehtitoimisto Kekkonen–Saanilahden ”Työmiehen tietolaari” ja arkkitehtiylioppilas Jussi Aulangon ”Agitpunkt”. Kilpailulautakunta piti näitä viittä ehdotusta toteutuskelpoisina ja suositteli ensimmäisen palkinnon voittajaa toteutuksen pohjaksi.

 

Arkkitehtikilpailun jälkeen

Kilpailusta, ehdotuksista ja lautakunnan työstä keskusteltiin vilkkaasti, ja lehdet seurasivat tilannetta. Tunnustuksen lisäksi annettiin kritiikkiä. Suuren rakennuksen soveltuminen ympäristöönsä kyseenalaistettiin, ja tontin ahtautta moitittiin. Pantiin merkille, että kaupunkikuvalliset näkökohdat tekivät suunnittelusta ja rakentamisesta haastavan.

Vuonna 1975 jatkettiin rakennuksen suunnittelua, jota varten varattiin määräraha seuraavan vuoden talousarvioon. Kirjastolautakunta nimesi pääkirjastotalon suunnittelutyöryhmän, jossa työskentelivät kirjastonjohtaja Sirpa Schülerin johdolla vt. apulaiskirjastonjohtaja Raimo Tiainen, osastonhoitajat Elma Putus ja Rolf Aumo sekä lastenosaston osastonhoitaja, musiikkiosaston osastonhoitaja ja kirjastoapulainen Tuula Olli.

Valtuustoaloitteessa ehdotettiin anottavaksi kaupunginkirjastolle maakuntakirjaston asemaa. Se on keskuskirjasto, joka valtionavun turvin lähettää alueensa kirjastoille niiden tarvitsemaa aineistoa ja ylläpitää maakuntakokoelmaa. Kokoelmassa on kaunokirjailijoiden teoksia ja kirjallisuutta historiasta, kulttuurista, yhteiskunnasta jne., alueen sanoma- ja aikakauslehdet ja muuta maakunnan aineistoa. Lisäksi maakuntakirjasto järjestää alueen kirjastoväelle kokouksia ja neuvotteluja sekä opettaa sille uusia työmenetelmiä. Maakuntakirjastoksi pääsy vaikuttaa valtionapuun ja hyötypinta-alaan. – Status saatiin, mutta ei ensiyrittämällä.

Kirjastotalon rakennustoimikunta hankki asiantuntijalausuntoja parhaiden kilpailuehdotusten toteutettavuudesta. Tarvittiin kannanottoja ehdotusten asemakaavallisesta puolesta ja kirjastoalan edustajien arvioita kaavailujen toimivuudesta. Lausuntonsa antoivat kirjastoneuvos Kaarina Huttunen Kuopiosta, kirjastonjohtaja Kaija Salmi Oulusta ja ylikirjastonhoitaja Eeva-Maija Tammekann Jyväskylän yliopistosta, kirjastolautakunta, työväenopiston johtokunta, kirjaston henkilöstö sekä kiinteistö- ja asemakaavalautakunta. Ensimmäisen ja toisen palkinnon saaneet arkkitehdit esittivät kantansa piirustusten työstämisestä. Heidän ja tarkoitusta varten valitun työryhmän neuvotteluista laadittiin pöytäkirjamuistio.

Arvioidessaan kilpailuehdotuksia kirjastotalon rakennustoimikunta painotti käytännöllisyyttä, toiminnallisuutta ja tilankäytön tehokkuutta. Toimikunta asettui ”Peltirummun” kannalle, jota se piti selkeänä ja joustavana. Sen sisäiset muutokset olivat vähäisemmät, kuin ne olisivat ensimmäiselle kilpailusijalle päässeessä ehdotuksessa. Toimikunta ehdotti kuitenkin julkisivumateriaalina olevan alumiinipellin tilalle jotakin rauhallisempaa materiaalia. Kirjastoalan asiantuntijat olivat kannattaneet yksimielisesti ”Peltirumpua”, ja sitä puolsi myös työväenopiston johtokunta.

Kun kirjastotalon rakennustoimikunta teki kaupunginhallitukselle esityksen, että pääkirjastotalon jatkosuunnittelun pohjaksi otettaisiin kilpailuehdotus ”Peltirumpu”, pöytäkirjaan liitettiin kaupunginarkkitehti Erkki Kantosen eriävä mielipide, suunnitteluaikataulu ja arvio töiden alkamisesta syksyllä 1977. Valtuusto päätti hallituksen esityksen mukaisesti 1975, että pääkirjasto-työväenopiston jatkosuunnittelu annettiin arkkitehdeille Eero Hyvämäki, Jukka Karhunen ja Risto Parkkinen. ”Peltirummun” kehittelyssä otettaisiin huomioon rakennustoimikunnan jo esittämät korjaukset ja myöhemminkin vaadittavat muutokset.  

Jo palkintolautakunta oli antanut ”Peltirummulle” tunnustusta eräistä asioista. Niihin kuuluivat mielenkiintoinen ja jäsentelyltään perusteltu, keskushallin ympärille kehitelty tilasarja ja hyvin ratkaistut kirjaston tilat. Sisääntulokerrosta ja sisäänkäyntien sijoittelua rakennuksen eri puolille kiitettiin. Ajoneuvoliikenteen järjestelyä pidettiin selkeänä ja huoltoliikennejärjestelyä erinomaisena. Työväenopiston tiloja mainittiin toimiviksi.

Palkintolautakunnan moitteet ehdotuksesta ovat mielenkiintoiset. Raati piti Cygnaeuksenkadun näkymää liian massiivisena ja julkisivujen kehittelyä piittaamattomana sisätiloista. Lautakunnan mukaan sinänsä eloisaa muotokieltä heikentää eräiden aiheiden – ristikot, säleiköt, pyöristykset, vinoudet, ilmastointiputket jne. – liiallisuus.  

Arkkitehtien ehdotukseen tehtiin huomattavia muutoksia, joiden hiominen oli suuri urakka. Arkkitehdit Eero Hyvämäki, Jukka Karhunen ja Risto Parkkinen olivat työn mittaan kiinteässä yhteydessä rakennuksen tuleviin käyttäjiin. Kirjaston työryhmän asiantuntemukseen luotettiin päätettäessä mm. sisustuksen lukuisista yksityiskohdista. Sisustuksenkin suunnitteli arkkitehtitoimisto Hyvämäki–Karhunen–Parkkinen, ja sisustusarkkitehtina oli Anita Karhunen.

Kirjastotalon teknisissä ratkaisuissa tavoiteltiin kestävyyttä ja muunneltavuutta. Kantavan rungon on määrä kestää vuosisatoja, ja vankkojen rakennerunkojen varassa oleva rakenne sallii tarvittaessa uusien huonetilojen rakentamisen minne tahansa talossa.

Suuritöisiä olivat muiden kaavailujen ohessa myös sähkösuunnitelma, jonka laati insinööritoimisto Eero Rönkkö Ky, ja yksityiskohtainen rakennustöiden hahmotelma. Lujuusvarmistuksen tarpeisiin laadittiin selvityksiä ja tehtiin koeporauksia. Rakennesuunnittelusta vastasi insinööritoimisto Mittatyö Oy ja LVI-kaavailusta insinööritoimisto Chydenius & Vainio Ky. Sähkö- ja LVI-tekniset toteutukset ovat pääosin erillään rungosta ja vaihdettavissa.   

Piirustukset valmistuivat lähetettäviksi kouluhallitukselle – kokonaispinta-ala olisi 6660 m². Samalla etsittiin pääsyä rahoitusongelmista, mikä oli monivaiheinen prosessi. Kaupungin lähetystö kävi kesällä 1976 jättämässä kirjelmän opetusministerille, jotta rakennusmääräraha saataisiin valtion tulo- ja menoarvioon. Ministeri Kalevi Kivistö tuki Jyväskylän hanketta.

Määrärahojen niukkuudesta huolimatta kouluhallitus puolsi rakennuslupaa Jyväskylälle, mikä edellytti Jyväskylän luottamusmiesten myönteistä kantaa hankkeelle. Muita 25 lupahakemusta kouluhallitus ei voinut sinä vuonna puoltaa. Opetusministeriö myönsi talolle rakennusluvan toukokuussa 1977. Samana vuonna lakkautettiin aiemmin asetettu kirjastotalon suunnittelutoimikunta ja nimettiin uusi kirjasto-työväenopistotalon rakennustoimikunta tarkkailemaan rakennuskustannuksia, huolehtimaan työmaakokousten pitämisestä, päättämään tilauksista ja hankinnoista ja hoitamaan muita vastaavanlaisia tehtäviä.

Rakentaminen päästiin aloittamaan marraskuussa. Se oli kaupungin omaa työtä, jossa oli vastaavana rakennusmestarina oli Olli Kalpio; erikoistöissä käytettiin tarvittaessa aliurakoijia. Työaikataulua hiottiin edelleen, ja peruskivi muurattiin juhlallisesti 12.5.1978.

Kirjasto oli haastava työ ja aikanaan Keski-Suomen suurin rakennustyömaa. Kirjastoa varten kehiteltiin erikoisratkaisuja. Niitä olivat erikoislaasti, jolla julkisivun laatat kiinnitettiin vaneripintaan, ja ääntä eristävä kolmikerroksinen lasi.  

Talo valmistui toukokuussa 1980 ja avattiin käyttäjille 8. heinäkuuta. Vihkiäiset pidettiin Aleksis Kiven päivänä 10.10.1980. Siitä pitäen pääkirjasto onkin ollut arkisin auki lähes tauotta. Huhtikuussa 1984 kirjastonhoitajien lakko sulki ovet lyhyeksi aikaa, ja muutamia kertoja sen ovat tehneet korjaustyöt. Kesällä 1998 pääkirjasto oli kolme viikkoa kiinni ilmastointijärjestelmän ja katon korjaustöiden vuoksi.

Käyttäjät haluaisivat kirjastoon päivittäin: lehdissä on toivottu sunnuntaiaukioloa. Lehtilukusaliin pääsee sunnuntaisinkin.

 

Valmiista talosta ja sen arkkitehtuurista

Kaupunkilaiset olivat tyytyväisiä taloon, ja lehtitietojen mukaan he luonnehtivat kirjastoaan Euroopan kauneimmaksi. Rakennuksessa on modernismin leima, ja se on kokonaisuutena ihmisläheinen ja tarkoituksenmukainen. Kirjasto vahvistaa Jyväskylän keskustan kulttuuri-ilmettä. Rakennuksella on kulttuurisia, sosiaalisia ja sosiaalipsykologisia tehtäviä ja ulottuvuuksia. Talo itsessään ja sen sijainti ydinkeskustan sydämessä ovat merkkejä sivistystahdosta, pyrkimyksestä yhdenvertaisuuteen ja jokaiselle kuuluvasta osallisuudesta hyvinvointiin. Arkkitehtuuri kuvastaa kirjaston arvoja ja toimintatapoja.

Suunnittelutyössä oli analysoitu ympäristö, ja toteutuksessa uusi ja vanha niveltyvät toisiinsa saumattomasti kuten modernistisessa rakennuksessa ainakin. Julkisivuelementtejä verhoavat nykyaikaiset keraamiset laatat, ja suurin osa ikkunapinnoista on verhottu metallisilla säleiköillä. Rakennuksen ulkoisessa hahmossa on jykevyyttä ja hallittua rytmiä. Alakerran ja erityisesti sisääntulon pylväikkö, joka keventää massiivista julkisivua, viittaa arkkitehtuuri- ja kulttuuritraditioon.  

Toteutus ei ole kaavamainen. Muotokieli ja tilankäyttö ovat selkeitä, ja yksityiskohdat vetoavat mielikuvitukseen. Väljyys, valoisuus ja esteettisesti onnistuneet ratkaisut alkavat sisääntuloaulasta. Aulan vaihtuvat näyttelyt tekevät osaltaan rakennuksesta houkuttelevan ja vahvistavat kuvaa kaikkien yhteisestä kirjastosta ja sen monipuolisesta tarjonnasta.

Asiakkaat pistäytyvät mielellään sisääntuloaulan viihtyisässä kahviossa. Ensimmäisen kerroksen sisääntulojen vieressä oleva lehtilukusali on ahkerassa käytössä, eikä ole harvinaista, että se on viimeistä sijaa myöten täynnä. Minnansali, pieni luentosali ja muut kirjaston vuokrattavat tilat ovat suosittuja ja käyttökelpoisia kokousten ja erilaisten yleisötilaisuuksien paikkoja.

Rakennuksen sisäosaa hallitseva ylöspäinen linja avautuu jo ala-aulassa. Linjaa tehostavat leveä portaikko, kattoikkunat ja se, että kolme kerrosta ja neljännen kerroksen tasanneikkuna näkyvät samalla kertaa. Jäsentelyperiaatteita ovat yhtenäisyys, avoimuus ja väljyys. Kokonaisuus on toimiva, tarkoituksenmukainen ja viihtyisä. Yhtenäisyys ja avoimuus avartavat tilavaikutelmaa ja tekevät kirjastosta käyttäjälle miellyttävän.

Kirjaston keskus on toisen kerroksen torimainen keskushalli, joka on yhteydessä muihin tiloihin. Kattoikkunoineen se synnyttää väljyyden tunnun ja jäsentää suurta tilaa. Kattoikkunat tuovat sisälle luonnonvalon mutta eivät liiallista auringon paahdetta. Halliin on keskitetty runsaasti kattovaloa, ja arkkitehdit luonnehtivat sitä osastojen valopihaksi. Lainauspiste sijaitsee hallikeskuksen reunassa. Yleisönpalvelupisteet eivät ole erillinen saareke, vaan ne ovat hyvin yhteydessä muihin tiloihin.

Aikuisten ja lasten vyöhykkeet ovat lähekkäin. Lasten osasto on vanhan kirjaston aikaiseen verrattuna erityisen monipuolinen ja virikkeellinen: siellä voi lukea ja kertoa, kuunnella, näytellä ja askarrella. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa on runsaasti luku- ja levähdyspaikkoja. Eri-ikäisten asiakkaitten tarpeet on otettu huomioon musiikkiosastossa. Musiikin kuuntelupaikat ovat ahkerassa käytössä, samoin kielistudio. Opinto- ja musiikkitilat sijaitsevat keskushallia kiertävillä parvilla.  

Kalusteiden puumateriaali on kaunis. Luonnon värit, materiaalit ja valo ovat rakennuksessa keskeisiä elementtejä; materiaalien, värien ja tilakomponenttien rytmi miellyttää silmää. Luontevasti toisiinsa jatkuvat tilat ovat kävijälle kuin kirja, jonka voi avata yhä uudelleen. Sen sivut asettuvat portaikon oikealle ja vasemmalle puolelle.

Asiakkaista ja työntekijöistä talo oli alun alkaen onnistunut. Muutto uuteen rakennukseen kohensi kirjaston käytettävyyttä ja henkilöstön työoloja. Työ- ja sosiaaliset tilat olivat ajanmukaiset, käytännölliset ja viihtyisät. Tarvittavat työpisteet ovat lähellä kutakin osastoa, joten toiminta sujui entistä paremmin.  

Sisätilat olivat työergonomisesti pääosin hyvät varsinkin ennen tietokoneitten tuloa. Sen jälkeen työpisteet eivät ole olleet mitoiltaan parhaat mahdolliset. Lainauspisteitä on yritetty kohentaa yhteistoimin arkkitehdin kanssa.

Ensimmäisenä talvena kirjastossa oli kylmää. Lisäpatterit eivät auttaneet kylliksi, koska seinissä oli kylmiä kohtia. Ala-aula pysyi viileänä, ja vedossa työskentelevät lukusalinvalvojat sairastelivat. Tilanteeseen saatiin toki korjausta, niin myös muihin pulmiin.

Tiloiltaan pääkirjasto ei sittemmin ole laajentunut, vaikka siihen varattiin mahdollisuus suunnitteluvaiheessa. Sen sijaan toiminta on laajentunut siirtyessään osin virtuaalimaailmaan. Kirjasto on vastannut eri tavoilla tiedon tarpeen nopeaan kasvuun. Työtavat ovat nykyaikaistuneet, ja samalla on toteutettu useita tietopalvelun kehittämishankkeita.

Kirjasto on jyväskyläläisten eniten käyttämä kulttuuripalvelu, ja sellaisena se on kunnalle edullinen. Pääkirjasto on ollut kolme vuosikymmentä asiakkaittensa mieleen. Se on keskustassa kävijöille paitsi kaupungin sydän, myös merkki Jyväskylän kulttuuritahdosta. ”Peltirumpu” osoittaa, että arjessa toimiva kulttuuri on yhteisölle ja sen jäsenille korvaamaton voimavara.

 

 

Lähteet

Arkistolähteet

Jyväskylän kaupunginarkisto.

Jyväskylän kaupunginkirjaston arkisto.

Jyväskylän kaupunginhallituksen pöytäkirjat vuosilta 1970–1980.

Jyväskylän kaupunginkirjaston johtokunnan pöytäkirjat vuodelta 1960.

Jyväskylän kaupunginkirjaston toimintakertomukset vuosilta 1960–2009.

Jyväskylän kaupunginvaltuuston pöytäkirjat vuosilta 1970–1990.

Jyväskylän kirjastolautakunnan pöytäkirjat vuosilta 1961–1988.

Jyväskylän kirjastotalon rakennustoimikunnan pöytäkirjat vuosilta 1974–1978.

Jyväskylän kirjastotalon suunnittelutoimikunnan pöytäkirjat vuosilta 1970–1977.

 

Kirjallisuus

Aaltonen, Hanna & Carlson, Joni 1986: Suomalaista kirjastoarkkitehtuuria. Kirjastopalvelu Oy: Helsinki.

Aikansa merkittävä rakennusprojekti: Jyväskylän maakuntakirjasto oli 1970-luvun yksi mittavimmista rakennustyömaista Keski-Suomessa 2007. Mestari & kisälli 2.

Ainakin Euroopan kaunein 1981. Suomen kiinteistölehti 4.

Alanen, Marika 2008: Lukemisen iloa jo toistasataa vuotta. Jyväskylän kaupunginkirjaston historiaa vuodesta 1860. Jyväskylän kaupunginkirjasto – Keski-Suomen maakuntakirjasto. http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/23866_taitettu_kirjastohistoriawww.pdf  

Eskelinen, Eino 1963: Jyväskylän kaupunginkirjaston vaiheita 1916–1963. Jyväskylän kaupunginkirjaston juhlakirja 1863–1963. Jyväskylän kaupungin kirjastolautakunta: Jyväskylä.

Hagman, Lars 1988: Kirjaston mitoitus. Kirjastopalvelu Oy: Helsinki.

Hyvämäki, Eero 1980: Sisätori kirjaston orientoivana tila-aiheena. Kirjastoarkkitehtuuria Alvar Aallon kaupungissa. Kirjastolehti 11.

Hyvämäki, Eero: Kirjasto kulttuurikeskuksena 1981. Suomen kunnallislehti 2.

Hyvämäki, Eero & Karhunen, Jukka & Parkkinen, Risto 1981: Jyväskylän kaupungin pääkirjasto ja työväenopisto. Arkkitehti 2.

Junnila, Veikko: Kirjastosuunnittelun opas 1977. Martela: Helsinki.

Jyväskylän kaupungin pääkirjasto- ja työväenopistorakennuksen suunnittelukilpailu 1976. Arkkitehtuurikilpailuja. Irtoliite. Arkkitehti 1.

Jyväskylän kaupungin pääkirjasto- ja työväenopistorakennuksen suunnittelukilpailun ohjelma 1974. Jyväskylän kaupunki: Jyväskylä.

Jyväskylän kaupunginkirjaston juhlakirja 1863–1963 1963. Jyväskylän kaupungin kirjastolautakunta: Jyväskylä.

Jyväskylän seudun kulttuuripalvelututkimus 2009. Tietoykkönen: Jyväskylä.

Kertomus Jyväskylän kaupungin kunnallishallinnosta 1969–1980. Jyväskylä[: Jyväskylän kaupunki].

Kirjastotilojen suunnittelu: opas kirjastorakennusten ja –huoneistojen suunnittelijoille 1986. Toimituskunta Eeva-Maija Tammekann & Veikko Junnila & Timo Koivu & Liisa Laatu. Suomen Kirjastoseura: Helsinki.

Kivistö, Torsti & Lehto, Mervi & Norvasuo, Markku & Perälä, Keijo & Sormunen, Eero 1996: Tulevaisuuden kirjastorakennus. Tapausesimerkkinä Turun kaupunginkirjasto. VTT Rakennustekniikka ja Tietopalvelu. BTJ Kirjastopalvelu: Helsinki. 

Kokko, Marja 2008: Kansan sivistäjä, tieteen palvelija, tiedon tallentaja – Jyväskylän yliopiston kirjasto 95 vuotta. Verkkomakasiinihttp://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200801221083

Lahtinen, Veikko 1963: Jyväskylän kansankirjasto-olot vuosina 1863–1915. Jyväskylän kaupunginkirjaston juhlakirja 1863–1963. Jyväskylän kaupungin kirjastolautakunta: Jyväskylä.

Martikainen, Tuula 1989: Yhteistyötä tilasuunnitteluun. Tampereen kaupungin pääkirjaston suunnittelu ja rakentaminen yhteistyöprojektina. Työturvallisuuskeskus: Helsinki.

Mäkinen, Ilkka (toim.) 2009: Suomen yleisten kirjastojen historia. BTJ: Helsinki.

Schüler, Sirpa 1976: Jyväskylän kirjaston suunnittelukilpailu. Kirjastolehti 11.

Schüler, Sirpa 1980: The newest and largest City Library in Finland. Scandinavian public library quarterly 4.

Schüler, Sirpa 1981: Uusi kirjasto: jyväskyläläisten veromarkat oikeaan kohteeseen. Suomen kunnallislehti 2.

Tammekann, Eeva-Maija 1975: Jyväskylän yliopiston kirjaston uudisrakennus. Signum 8.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Pertti Ikonen

No kun kansalaiset eivät enää käy kirjastoissa, niin näinhän se sitten on.

Mikähän se oli aikoinaan, mikä kansan ajoi kirjastoihin.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Jyväskylän yliopiston kirjasto, entinen työpaikkani, on aina tupaten täynnä ihmisiä, Ihmisiä.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Jyväskylässä on erinomainen kirjasto, yliopiston kirjasto. Se täyttää huomenna 100 vuotta. Näin voi sanoa käyttäen sekä akateemista että runollista vapautta.

Jyri Terttu

Tarvitaan kirjastoja, mutta tekstin voi tiivistää.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Teksti tilattiin minulta tämän laajuisena.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Tämä on artikkelini ensimmäinen painos. Se ei ole ilmestynyt kokonaisuudessa tätä ennen. Siitä on tosin ilmestynyt katkelmia Jyväskylän kaupungin virallisessa, joka kotiin jaettavassa lehdessä. Nimeäni ei mainittu. Katkelmat ilmestyivät kahden tiedottajan nimellä, joilla ei ole artikkelin kanssa mitään tekemistä.

Kukaan ei pyytänyt anteeksi eikä ollut pahoillaan. Lehdessä ei myöhemminkään ilmestynyt asiasta korjausta.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Huh miten pitkä blogi.

Muistakaamme ja kunnioittakaamme kuitenkin entisen valtionvarainministerin Sauli Niinistön aloitetta. Hän halusi saada ministerinä lainaukset maksulliseksi. Eli raha pöytään, kun lainaat kirjan.
Kokoomus jatkaa edelleen Suuren Saulin viitoittamalla tiellä.

Tuskinpa menee montaakaan vuotta, kun kokoomuksen tajhdosta kirjastot alkavat periä lainausmaksua. Lainausten väheneminen on sitten kokoomukselle syy lopettaa koko kirjastolaitos. Kokoomus sanoo, että eihän sitä tarvita. Eihän siellä ole kuin muutama satatuhatta lainaajaa vuodessa.

Toimituksen poiminnat