Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Yliopistopolitiikkaa - onko Hanna Pirinen sittenkin oikeassa?

  • "Taidehistorian yliopistotutkija Hanna Pirisen mielestä sekä Lavosen että Rauhalan teoksissa on yleisen tason eettismoraalista pohdintaa, joka sopii hyvin myös julkiseen taiteeseen. Sen sijaan selvästi uskonnollisesti tai poliittisesti sitoutuneiden teosten paikka ei ole hänen mukaansa yliopiston seinillä.-- Taidepolku on ajankohtainen katsaus suomalaiseen nykytaiteeseen, jolle tyypillisiä teemoja ovat ihminen ja luonto. Näistä teemoista taiteilijat ovat olleet kiinnostuneita renessanssista asti, Pirinen linjaa."
    Tänään sanomalehti Keskisuomalainen, ns. kulttuurisivulla: Johanna Tiaisen jutussa/artikkelissa "Julkista taidetta juhlavuoden kunniaksi". Aiheena JY:n kampuksilla kiertävä Taidepolku-näyttely vie ajankohtaisen taiteen äärelle.

Olisiko yliopistotutkija Hanna Pirinen oikeammassa kuin tietääkään?

Sensuuri riehuu. Nyt siis sensuroidaan taidettakin. Sokrateella ei ole asiaa yliopistoon: hän ottaa selvästi kantaa sekä politiikkaan että uskontoon.

Seinillä on korvat, kenties myös silmät. Yliopistossa vallitsevat voimat ovat silmin nähtäviä ja korvin kuultavia.

Politiikka, hyi hyi, pois se yliopistosta! Ellei se ole keskustalaista, oikeistolaista tai muuten vaan vihreää.

  • Ei yliopistoon sovi politiikka, yhteisten asioitten hoito. Siellä hoidetaan ihan muita asioita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Onkohan Pirisen tarkoitus sensuroida taidetta? Arvokkaita siis ovat vain taiteilijat, jotka muka eivät ota kantaa poliittisesti/uskonnollisesti, eli keskusta-oikeistolaiset.

Eikö taide ole kaikkina aikoina ottanut kantaa valtaan ja sen väärinkäyttöön?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Politiikka ja vallankäyttö on yliopistossa ja taidemaailmassa näkyvää, vaan ei läpinäkyvää. Vai sanoisiko, että läpi siinä näkyy.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

MISSÄ "poliittisen" taiteen paikka on?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Laitan tähän talteen pari tulevaisuuden blogijuttujeni ideaa, jotka sopisivat aiheeksi ja aineistoksi minkä hyvänsä taiteenlajin piirissä sovellettaviksi, ja jotka sopisivat vallan hyvin yliopistoon.

- Esimieheltä 30 vuoden loistavapalautteisen uran tehneelle alaiselle e-viesti, jossa hän lyhyesti käskee tämän tyhjentää työhuoneensa nopeasti ja jossa hän vielä lyhyemmin kiittää parilla sanalla tämän laitoksen hyväksi 30 vuoden aikana tekemästä työstä. Useat muut esimiehet, myös mainittua esimiestä korkeammalla hierarkiassa olevat, ovat sitä ennen luvanneet, että alaiselle talon parhaimpiin kuuluvana työntekijänä aina riittää talossa työtä.

- Esimies vaatii alaisensa kuulusteluun, koska hän on edellisenä päivänä perustanut aatteellisen kulttuuriyhdistyksen, ja vaatii tältä jopa yhdistyksen "perustamisasiakirjoja" - mistä esinainen keksikään sellaisen sanan.

- Esimies ei vie eteenpäin tällaista asiaa: hänen alaisensa, joka itsekin tahollaan on esinainen, on toistuvasti ollut työpaikalla humalassa, kerran jopa johtanut henkilöstökokousta räkäkännissä. Tästä on useampi alainen toisistaan riippumatta kertonut alkoholiongelmaisen naisen esinaiselle.

- Esimies kieltäytyisi vuodesta toiseen antamasta alaiselleen meritoivia työtehtäviä, jotka tälle kuuluvat, vaikka tämä olisi toistuvasti puhunut asiasta kaikille esimiehilleen ja saanut korkeimmilta heistä vahvistuksen, että ne työt kuuluvat hänelle.

- Esimies kohtelisi alaisiaan huomattavan epäoikeudenmukaisesti. Jaaha, tästä on tietysti hyvin konkreettisia esimerkkejä esitettäviksi vaikkapa puoluepoliittisessa draamassa, mutta jätän ne ensi kertaan. Hän saattaisi esim. vaatia mukaan alaisensa toimittamaan kirjaan nimelliseksi toiseksi toimittajaksi, ja sitten kostaa verisesti, kun alainen aiemmista kerroista viisastuneena ei suostuisi tällä tavalla hyödyntämään esimiestään.

- Kaksi professoria väittäisi sinnikkäästi, että ei ole olemassa mitään postmodernismia eikä ole koskaan ollutkaan. Samoin he väittäisivät sitkeästi, että ei ole mitään kognitiivista kirjallisuudentutkimusta. Kolmas professori väittäisi, että ei ole mitään Keski-Suomen eikä Suomen kirjallisuutta, on vain yksi ja sama maailmankirjallisuus.

Toimituksen poiminnat