Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Työttöminä itsensä surmanneet

On aika muistaa kahta tuntemaani oppinutta, jotka surmasivat itsensä, koska työttömyys oli liian julmaa. He edustavat muita kaltaisiaan.

Moni ei puhu heistä. Totuus niistä, joille on tehnyt väärin, unohdetaan. On helpompi pilkata tohtoreita, tutkijoita ja dosentteja. Ne, joille on tehnyt suurimman mahdollisen vääryyden, on pakko mustata jokaiselle vastaantulijalle, eihän muuten voi kunnioittaa itseään.

 

Professorit palkitaan tohtoreistaan

Professorit palkitaan tohtoreistaan. Rahalla ja kunnialla. Jotkut heidän tohtoreistaan palkitaan köyhyydellä, nöyryytyksillä, ehkä jopa kuolemalla - usein kaikkein parhaimmat.

Monelle professorille elämä on loputonta kilpailua, parhaita alaisiaankin vastaan. Alaisen kokoamassa ja toimittamassa kirjassa voi olla professorinkin nimi kannessa. Alainen on kenties tuottanut hänelle mainetta, loistavia esiintymismahdollisuuksia ja kunniaa. Ja rahaa, tietysti. 

Professori kulkee kenties passi mukanaan, varmuuden vuoksi. Jos jotakin tapahtuu, hän pääsee nopeasti sinne, missä hänen rahansakin ovat, turvassa. Missä on aarteesi, siellä on sydämesi.

Alainen, josta hän oli ja on vastuussa, ei kenties lähde mihinkään. Koska on kuollut. Tai koska hänen tuloillaan mennään kaupungin keskustaan pari kertaa vuodessa.

 

Huono johtaminen, maan suurin ongelma

Huono johtaminen on Suomen suurin ongelma. Se synnyttää kaikki muut maan ongelmat. Senkin, että monessa työpaikassa parhaimmat syrjäytetään. - Jos erinomainen työntekijä syrjäytetään, sitä valmistellaan vuosia. Huolellisesti ja taiten. Hänen tiensä suljetaan ja maineensa tahrataan valheilla. 

On aika muistaa työttömyyden vuoksi itsensä surmanneita. Ikuinen rauha heille ja kunnia heidän elämäntyölleen.

 

  • Professori Jukka Kemppinen ei häpeä kirjoittaa: Itse en ikinä ottaisi töihin työpaikkaa hakevaa filosofian tohtoria, enkä varsinkaan sellaista, joka on myös juristi. Jos henkilö olisi paperiensa painoinen, hänen ei tarvitsisi lähetellä hakemuksia. 
  • Moniko assistentti hänen alallaan on surmannut itsensä? Ehkä ei ainoakaan. Mutta on aloja, joilla heitä on. Ja on yksikköjä, joista on 50 vuodessa jäänyt vain kaksi työntekijää eläkkeelle terveinä. Ja joissa yhtä, kahta lukuunottamatta professorit ovat poistuneet vahvuudesta psyykkisten ja neurologisten sairauksien vuoksi.

On aika muistaa Suomen suurinta ongelmaa, huonoja johtajia. Heille ei pidä antaa rauhaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Lähdeviite: Kemppisen blogi pari päivää sitten. Juttu kai ilmestyi myöhään illalla. En kuulu hänen ihailijoihinsa, enkä olisi lukenut juttua ellei hänen ylin ihailijansa Antti Liikkanen olisi reilusti aikaisemmin samana päivänä maininnut Kemppistä ja latinaksi siteerannut hänen juttunsa ydinkohtaa.

Mitä ystäväni - professorit, juristit ja muut yliopistoihmiset - kirjoituksista sanoivat, jääköön tässä kertomatta. En ole härski enkä julma, kuten ei kukaan ystävistänikään.

Lähin ystäväni kumminkin sanoi Kemppis-juttua kaiken huipuksi siitä, mitä hän on politiikassa ja tai professoreilta tavannut.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset