Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Narsistista vai realistista politiikkaa?

Narsistinen politiikka keskittyy oman ryhmän, kuppikunnan tai puolueen asioitten ajamiseen, ei yhteisten asioitten. Kuten narsisti yksilönäkin, tällainen joukko asettaa itsensä korkealle muitten, tavallisina pitämiään yläpuolelle (olivat nämä sitten maallistuneita ihmisiä, vanhoja puolueita tms.). Narsistinen politiikka on populismia, jossa sanat ja teot ovat kaukana toisistaan.

Politiikan narsismi on hyvä tuntea. Sen tuntemus kuuluu sosiaalipolitiikkaan, jonka perusteissa taas sanotaan, että yhteisössä on kiellettyä tuoda esille ja arvioida yhteisössä käytettyjä toimintatapoja. N. politiikassa tärkeintä on oma ja puolueen ego ja kannatus, omasta ja puolueen egosta vasiten luotu, todellisuutta vastaamaton kuva. N. politiikka elää norsuunluutornissa ja etääntyy yhä kauemmas ihmisten arkisesta todellisuudesta.

Narsistinen politiikka on tutkittavissa ja selitettävissä sosiaalipsykologiasta ja esim. Frommin teorioista lähtien.

Narsistinen toimintatapa on yleistynyt yhteiskunnassa: työpaikoilla, mediassa, politiikassa, uskonnossa. Se sisältää samat piirteet, jotka tunnetaan n. persoonallisuudesta. N. politiikka aikaansaa joukkoharhan.

Erityisen tunnusomaista n. politiikalle on temppumaisuus, silmänkääntö: huomio kiinnitetään epäoleelliseen, jotta kaikki saadaan kiinnostumaan siitä ja keskittämään huomio pois siitä mitä tapahtuu todella, yhteiskunnallisesta todellisuudesta.

Narsistisen politiikan harjoittajat tekevät kimppakivaa. He nuolevat toistensa turkkia ja nyppivät siitä kirppuja. Laumanjohtajat rekrytoivat uusia pikku laumoja ja teettävät näillä likaisen työn, varmistavat niillä kyljen ja selustan ja antavat niitten haukkua ja näykkiä viholliset eli toisinajattelijat.

Narsistinen politiikka on sulle-mulle-jakoa, keskinäistä kehua, vihaa toisia  kohtaan ja yhteisen vihollisen, niiden toisten, mitätöimistä. Oman elintilan varmistamista ja laajentamista, orjakansan orjuuttamista.

Vaihtoehtona on realismi. Laskeutuminen elävään elämään, yhteiskunnan nykyhetkeen. Siihen Suomeen, jossa on miljoona köyhää ja kolmannesmiljoona työtöntä. Toisen näkeminen yhtä arvokkaana kuin narsisti on itse.

Realismissa tehdään yhteistyötä ja luovutaan kiivaasta voiton ja kannatuksen metsästyksestä, joka on päällystetty ja naamioitu pyhäksi ja kauniiksi. Realismissa osataan keskustella, asettua kaikkien toisten asemaan ja kuunnella heitä. Toiset eivät ole tieltä raivattavia esteitä eivätkä hyötymisen ja manipuloinnin kohteita. Rajattoman ihailun-, julkisuuden- ja vallantarpeen on korvannut intohimo oikeudenmukaisuuteen. Itse asiassa politiikkaa on vain realistista, vain yhteisten asioitten hoitoa. Narsistinen touhuilu on Yksityisiä asioita. Paavo Haavikko kuvaa ilmiötä samannimisessä romaanissaan.

Narsistinen vai realistinen politiikka - kumman valitset? 

 

Asialliset kommentit kirjoituksen aiheesta ovat tervetulleita. Valheet, mustaukset yms. aktiiviset ja passiiviset turpiinannot lentävät viitaan kuin leppäkeihäs. Käytäthän omaa kuvaasi ja nimeäsi.

US:n keskusteluohjeet
https://oma.uusisuomi.fi/keskusteluohje

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen
Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Eikö se ollut odotettavissakin?

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Noo, onhan sulla ollut "sisältörikkaampiakin" avauksia. Toisaaltaan, kun tarkemmin ajattelen, niin tämähän on ihan väkisin ajatuksia herättävä avaus ja tavallaan pakottaa ottamaan kantaa. En ala enempää moittimaan, koska ihan tärkeää. Katsotaan rönsyileekö esilletuontitavan ansiosta, vai aiheuttaako juuri päinvastaisen reaktion.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes Vastaus kommenttiin #10

Onnea hyvästä valinnasta, esimerkillistä: keskustelu asioista leimaamatta, moittimatta. Silläkin uhalla, että toinen ajattelisi niistä toisella tavalla.

Pekka Salo

Politiikan, joka on yhteisten asioidemme hoitamista, tulee olla ehdottomasti realistista ja heikoimmista lähimmäisistämme huolehtimista. Narsistinen oman edun tavoittelu politiikassa on vastenmielistä ja se on täysin torjuttava alkuunsa.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Eikö vahvoista pidä huolehtia?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Jutun pitäisi olla sata kertaa näin pitkä, jotta se olisi edes pintaraapaisu tästä ajankohtaisesta aiheesta.

Olemme tottuneet käyttämään psykologian käsitteitä ja leimaamaan jotakuta narsistiksi. Narsismin ja realismin piirteitä on kuitenkin jokaisessa. Ne ovat myös suuntautumis- ja käyttäytymistapojen potentiaalia, joka on kaikissa yhteisöissä.

Sosiaalipsykologinen näkökulma on hyödyllinen, kun liikutaan politiikassa ja keskustelussa. Se on samalla vähän vaikea alkuun: vaikka ei ole tarkoitus leimata eikä syytellä, siitä kertomista pidetään helposti leimaamisena ja syyttelynä.

Kilpailun korostuessa (opinnoissa, harrastuksissa, työssä, politiikassa jne.) narsismi väistämättä vahvistuu. Mutta onko se väistämätöntä?

Pekka Salo

Olemmeko Suomessa menossa yhä enemmän narsistiseen vain omaa etua edistävään politiikkaan? Vai onko meillä jäljellä myös muuta vähempiosaisista lähimmäisistä huolehtimista? Miten mahtaa olla? Toivottavati pelkkä narsismi ei hallitse maamme päättäjiä.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Onkohan yhteinen etu, yhteinen hyvä miten kaukana. Voipi ns. punapappikin, pelkän köyhälistön asioitten saarnaaja, olla narsistinen.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kenen kanssa yhteinen etu? Kas kun tässä on nyt ongelma se, ettei mitään itseään suuremman etua saisi ajaa, sillä sellainen vaatisi uskontoa tai uskonnollista tilaa. Olen testannut asiaa. Niin kauan kuin pysyy omassa navassa - korkeintaan omassa perheessä, kellään ei ole mitään sanottavaa.

Se on se viimeinen asia, mihin poliittinen propaganda ei voi kajota. Pienin mahdollinen rajanveto. Ahdasta on, mutta sen ulkopuolella ei ole kuin supermarketteja, politiikkaa, ei-kenenkään-maata ja rahaa. Sieltä on vaikea nähdä, mikä voisi olla jotain epämääräistä "yhteistä hyvää".

Pitäisi olla jotain yhteistä. Yksityistetyssä maailmassa sellaista ei ole.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Yhteistä on enemmän kuin sitä, mikä erottaa. Ensimmäisenä yhdistää vastuu, jokaisesta kohdalle osuvasta ihmisestä. Kaltaisestasi, vertaisestasi. Eli kaikista.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Juuri näin. Kuulostaa kivalta, mutta käytännössä täysin mahdotonta.

Kaikista, eli ei kenestäkään - ei edes itsestään. Vastuu on tekoja, ei periaatteita. Tekoja on rajallinen määrä suhteessa aikaan.

Suosit aina joitakin ihmisiä ja suosiessasi heitä, se on joltakin muulta pois. Jos juoksen pelastamaan koko maailmaa, koti jää minua vaille.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #16

#16. Vastuunottamiseen kuuluu juuri toi priorisointi. Kun esim priorisoi "kotia" se luultavasti hyöhyntää koko yhteisöä ja on siis yhteisöllistä.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Myytit kertovat meissä olevista mahdollisuuksista. Narkissos-taru on yksi niistä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Narkissos

Vampyyri on sekin Narkissos.

Viime aikojen parhaita leffoja oli raju narsismin kuvaus. Se kertoi vissiinkin todenperäisin stoorin unkarilaisesta kreivitärestä Erzébet Báthorysta (1500/1600). Pysyäkseen kauniina hän joi veren nuorista naisista, joita hän sitä varten antoi kiduttaa. - Inhottavaako? Narsismi on inhottavaa.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Yksi niistä tuhansista asioista, joista minua on US:ssa syytetty on se, että korjailen kirjoittamiani kommentteja.

Anteeksi että korjailen.
Anteeksi että olen olemassa.
Anteeksi että en miellytä narsistia.

Pekka Siikala mainitsi, että jotkut US:n asiakkaat kuluttavat aikaansa tekemällä pikku virheitä inhokkinsa tekstiin. Onhan täällä ollut kokonaisia blogijuttuja niiden väsäämisestä ja sen helppoudesta. Kiusaamista on monenlaista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset