Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Parantaja, paranna itsesi

Näitkö telkusta hienon leffan psykiatrista, joka imi tyhjiin kaikki ihmiset ympäriltään? Hän koukutti ja "vangitsi" heitä. Vaikka he uhrasivat hänelle koko elämänsä, se ei riittänyt terapiaksi hänelle, häntä parantamaan. On se niin pohjatonta, "auttajan" avuntarve.

  • Jos valo joka teissä on, on pimeyttä, miten suuri onkaan pimeys.

Tänään oli erään fiksun hoitajan Face-päivityksessä laaja keskustelu asiakkaista ja heidän ongelmistaan. Se aaltoili suuntaan jos toiseenkin. Kunnes samalla alalla työskentelevät valaisivat meitä muita kertomalla, mistä päivityksessä oikeastaan oli puhe: terapian tarpeessa ovat niin hoitajat kuin hoidettavatkin.

Nykyään on tarjolla nettiterapiaakin. En ole tutustunut siihen. Ainoastaan sellaiseen, mitä terapeutit järjestävät itselleen blogeissaan. 

  • Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Mainitussa F-keskustelussa tuli esille sekin, että vanhusten muistihäiriöt/dementia joskus aiheutuvat ja usein pahenevat heille määrätyistä psyyken ja unilääkkeistä. Miksi he käyttävät niitä vuosikymmeniä, vaikka ne on tarkoitettu korkeintaan viikoksi, pariksi?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

"Juoksee saksien kanssa" on romaanin ja leffan nimi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juoksee_saksien_kanssa

Pakoon juoksemalla pääsee eroon vaikeasta terapeutista, terapeutti-isästä jne., jos pääsee. Romaanissa ja leffassa, ja blogeissa.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Lääkkeisiin ja terapiaan on ladattu ylenmääräisesti toiveita ja tavoitteita - puolin ja toisin. Ajattelun ja elämän hallinnan kuvittelu kahlitsee niin hoitavia kuin hoidettaviakin. Tervehtymisen perusideana on pysäyttää karuselli ja antautua hämmenyksen valtaan ts. hyväksyä se mikä kahlitsee. Mielenrauhan voi siis saada vasta, kun sitä ei tavoittele = hyväksyntä

Hoitotyö on täynnä erilaista vallankäyttöä ja monensuuntaisia tavoitteita. Vanhusten- ja muistisairaiden hoidossa lääkärit ovat pihalla kuin lumiukot ja ovat usein yleislääkäreita ja ulkomaalaisia, joilla ei ole mitään käsitystä Suomen kulttuuritaustasta, kuinka he voisivat ymmärtää kokonaisuuden. Toisaalta "lääketyöryhmät" haluavat rajoittaa lääkitystä tiettyjen lääkkeiden osalta ja lääkärit joutuvat siksi määräämään sellaisia korvaavia lääkkeitä, joilla on enemmän sivuvaikutuksia kuin mitään parantavaa tai potilasta helpottavaa tehoa. Maan taloudellinen ja henkinen tila on taas sellainen, että vesijohtoveteen olisi syytä sekoittaa bentsodiatsepiinejä ( hirtehishuumoria )

Terapia on tarinan kuuntelemista, onko meillä päteviä kuuntelijoita? Psykiatria ei sinänsä anna mitään valmiuksia terapeutiksi, heillä on lääkäreinä valta määrätä lääkkeitä ja sitä valtaa he käyttävät ( yleistys ) Tää on pitkä tarina ... Jumala rakastaa ihmisen tarinaa ja jaksaa kuunnella. Heips.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Voisiko ajatella, että kaikki olisivat itsensä ja toisensa terapeutteja eli hoitajia.

Olet oikeassa: ihmettely on filosofian, viisaudenrakkauden alku.

Kiitos hyvästä kommentista!

Toimituksen poiminnat