Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Harmaat työni

Täysikuun katseen alla teen täyden tunnustuksen. Todistajia on niin monta, että peittely ei auta. Ihan ensiksi tunnustan, että en kadu tekojani ja että tekisin kaiken uudelleen, vieläpä useampaan kertaan.

Kuten usein käy, olin torjunut muististani tämän kaiken. Vasta eilen se palasi ryöpyten esiin, kun koulukaverini Eila Tarasti ohimennen mainitsi sen. Lieneekö asialla yli- vai aliminä, mutta nyt kerron kaiken - varoittavana, kaameana esimerkkinä. 

Kaikessa karuudessaan se on tässä:

Kirjoitin luokkatovereilleni kotiaineita sekä heidän esitettävikseen esitelmiä ja koulun aamuhartauksia. Tekemisen ilo oli huomattava, taloudellinen etu pieni. Erikoista kyllä tämä periytyi joitakin vuosia myöhemmin suoraan ylenevässä polvessa. Isäni teki esitelmiä kurssikavereilleen Hämeenlinnan opettajaseminaarissa.

Lieneekö rikos vanhentunut, ja miten se on hyvitettävä?

  • Sigmund Freud (1856-1939) korosti sensuurin voimaa. Psykoanalyyttisessä teoriassa sensuuri on kaikki kaikessa. Se säilyttää järjen valon. Hukka perii, jos sensuuri pettää. [--] Yliminä on terveen ihmisen herra ja hidalgo. Terveenä voi elää niin individi kuin yhteisö tai hoippua sairaana.
  • Sopeudu tai tuhoudu. Freudista elämän synty 1) aiheuttaa sen jatkumisen ja 2) pyrkimyksen kohti kuolemaa. Näiden kahden voiman taistelua jam kompromissia me kutsumme elämäksi.
  • Juhani Sarsila: Melancholica - Poleemisia esseitä. Tampere University Press 2013.

Latinisteina opiskelukaverini Juhani Sarsila ja minä emme ole freudi- vaan jungiaaneja. Hänen kirjaansa on pakko palata. Niin totta kuin Fenix elää ja kuolee ja syntyy ja elää. 

Siis palakaamme liekein leiskuvin, ja työtä tehkäämme ja iloitkaamme.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ingmarforne kuva
Ingmar Forne

Jos taloudellinen etu oli olematon oli opetuksellinen (ja tieteellinen) hyöty itsellesi varmaan sitäkin suurempi. Sitä ei voi kuitenkaan mitata millään mittarilla.

Annetaan menneiden olla menneitä.

Terveisin.

Ingmar Forne

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Kiitos, Ingmar.

Tällä välin on käynyt ilmi hauska asia. Eila Tarasti mainitsi kouluaikoja muistellessamme esitelmistä, joita kirjoitin. Sen perusteella yllä oleva tunnustukseni. Hän kertoo nyt, ettei tiennytkään kirjoittelustani luokkakavereille. Kuitenkin muisto nousi mieleeni spontaanisti... Kirjoittelusta ei varmaan silloin puhuttukaan kuin luokkakavereille.

Eila ei ollut samalla vaan ylemmällä luokalla, kaikkien arvostama ja ihailema, jo keskikoulussa kaupungin paras pianotaiteilija.

Onnellista kylläkin satuimme keskikouluvuosina asumaan samalla suunnalla, ja joskus vaihdoimme koulumatkoilla ajatuksia musiikista ja kirjoista. Mm. Hessen Demianista ja Beethovenista. Mutta kuten Eila mainitsee, kaikesta kaikesta muustakin. Koko maailmankirjallisuudesta, filosofiasta jne.

Eila ei siis suinkaan halunnut ilkeämielisesti "muistella vanhoja", päin vastoin. Hän on minulle aina kuin edelläkulkija, ihailun ja arvonannon kohde - kuten puolisonsa Eero Tarastikin, Suomen tiedemiehistä eniten arvostamani. Eero Tarasti on tehnyt Suomesta semiotiikan kärkimaan, josta semiotiikka on levinnyt kaikkialle. Nyt se on otettu innokkaasti vastaan Kiinassakin. Ja Eila, Eila konsertoi kaikkialla maailmassa...

Elämälle kiitos koulunkäynnistä, joka jatkuu, jatkuu... Ystävistä...

PS Ikävä kyllä en päässyt aikaisemmin kirjoittamaan kommenttia, koska netti kotonamme reistailee ja on käytävä yliopistolla kirjoittamassa.

Toimituksen poiminnat