Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Oikeus psykiatriseen hoitoon

Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on resurssipula. Vaikka hoito on murroksessa, sen tulokset ovat pääosin hyviä.

Suomalainen sairaanhoito, varsinkin erikoissairaanhoito, on maailman kärkikolmikossa (laatu, määrä, tulos). Mielisairaalat ovat osa erikoissairaanhoitoa. Eniten erikoissairaanhoidossa on viimeisen 30 vuoden aikana petrannut psykiatria.

Itsemurhat ovat radikaalisti vähentyneet, ihmisten kärsimystä lievennetään.

Lehdissä julkaistaan viikkoittain juttuja ihmisistä, jotka ovat saaneet sairaalassa hyvää hoitoa ja palanneet sieltä tervehtyneinä. Ja ihmisistä, jotka ovat muunlaisen avun turvin selättäneet esim. masennuksen. 

Kirjailija, kulttuuritoimittaja, FT ja tutkija Jukka Komppa on psyykkisesti sairaitten puolestapuhuja. Hänellä ei ole pahaa sanottavaa sairaaloista eikä psykiatrisesta hoidosta. Päin vastoin, hän korostaa niiden tarpeellisuutta ja niiden antamaa korvaamatonta apua. 

Tässä aiheesta vähän tarkemmin Jyväskylän kaupunginkirjaston ja Kirjasammon sivuilla. 

Olen kyllä lueskellut kouluajoista lähtien psykiatriaa kuten kaikkea muutakin, mutta en silti tiedä näistä asioista paljoakaan.

Kun kirjoittelemme tänne mielipiteitä, olemme lukijoille vastuussa. Varmaan palstaa lukevat myös potilaat ja heidän omaisensa. Siksi tämä pikku kirjoitus asialliselta pohjalta.

Apua kannattaa hakea. Suomessa sitä on onneksi tarjolla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän RitvaKorhonen kuva
Ritva Korhonen

Montakohan potilasta olisi vähemmän jos kaikki olisivat oikeutettuja työhön ja palkkaan, jolla kykenee perheensä elättämään ja laskunsa maksamaan?
Mutta on hienoa jos edes mielenterveyspuolella homma toimii.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Kiitos kommentista. Muistan lukeneeni asiantuntijakirjoituksen, että lama ei lisää mielisairauksia. Nyt unenpöpperössä en muista asiaa sen tarkemmin.

Kumma kyllä tuli melkein huono omatunto kun jostain syystä ajattelin tätä foorumia avuntarvitsijoiden ja heidän läheistensä kannalta. Tulee kirjoitetuksi aika subjektiivisesti, ottamatta huomioon tositilanteita. Onneksi jokainen löytää apua, jos sitä tosissaan tarvitsee ja etsii.

Käyttäjän RitvaKorhonen kuva
Ritva Korhonen

Tänne voisi kyllä kommentteja tulla, jos jollain on parempaa tietoa. Muistan jonkun lehtijutun, jossa kerrottiin kuinka vanhemmat olivat vuosia hakeneet nuorelleen apua, eikä sitä järjestetty. Noista olisikin sietänyt terveydenhuollon päättäjien ottaa opikseen ja hoitaa asia niin että apua on tarjolla.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes Vastaus kommenttiin #3

Taitaa olla se avun saanti vaikeampaa kuin ennen. Hoitoa etsivillä huumeitten käyttäjillä ja alkoholisteilla samoin. Se on kova paikka näillä henkilöillä ja heidän omaisillaan. Eikö olisi oikein suunnata yhteiskunnan varoja heikoimmille eikä vahvimmille?!

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Suomessa on tehty tutkimusta ja selvityksiä siitä, että kannattaa satsata psykoterapiaan, sillä se lisää ihmisten työkykyisyyttä ja ihmiset voivat olla töissä, eivätkä sairauslomilla, eläkkeellä tai työttöminä. Asia tiedetään, ja siksi työssäkäyvien psykoteripaan ja hoitoon satsataan.

Eläkeläisten ja vanhusten psykiatrinen hoito ei saa vastaavaa rahoitusta, ja myös moniongelmaiset, eli ne, joilla on päihdeongelma+mielenterveysongelma jäävät ilman kunnollista hoitoa usein.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Mieluummin siis rahaa siihen kuin koko ikäluokan pakolliseen ylimääräiseen kouluvuoteen, tai maan pinnasta irti olevaan Suomen nostamiseen maailman korkeimmin koulutetuksi kansaksi. Tai Alvar Aaltoon yms.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Jämpti on niin, ja hiljaa tosi. Paitsi että... leimaatko työttömät sairaiksi?

Ilkka Luoma

1950- ja 60-luvuilla oli runsaasti työpaikkoja, joihin pääsi yksinkertaisellakin osaamisella työhön. Työt olivat teollisuuden ja palveluiden aputöitä, jotka olivat osana kokonaisuutta välttämättömiä, mutta joiden tekijäksi kelpasi yhteiskunnallisesti "lahjattomampikin" ihminen. 40% mielisairaaloiden asiakkaista hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon. Työtehtävien vaativuus kasvaa nykyaikana entisestään.

Suomi on sairaanhoidossa vielä maailman huippumaita. Suomessa huolehditaan myös mielisairaista kapasiteetilla promille koko kansakunnasta. Säästö- ja juustohöyläpolitiikka vie kuntia, kuntainliittoja ja sairaanhoitopiirejä ahtaalle, jolloin kotiinlähetyksistä kohoaa uutisoinnin aihetta traagisina otsikoina.

Nykymallisessa markkinataloudessa myös mielisairaanhoito on hinnoiteltu ja pelissä on tavoiteasetanta. Veronmaksajat vähenevät Suomessa ja eliniänodote kasvaa entisestään. Ihmiset ikääntyessään yksinäistyvät ja erakoituvat kaupunkikaksioihinsa. Hoitotarve kasvaa psykiatriassa.

Yleislääketieteen hoitopäivän (somatiikka) hinnaksi on määrätty 1150 euroa per päivä. Psykiatriassa se on 630 euroa. Mielisairaaloissamme vuodepaikoista on n. 75% aina käytössä. Ihmiset tarvitsevat stressin, burn-out -ilmiöiden, yleisen jatkuvan huolen ja kiristyneen perhe-elämän vuoksi enemmmän päivystyskäyntejä hinnalla 110-273 euroa per käynti. Sairaidemme joukossa on myös "lopullisesti menetettyjä" ja yhteiskunta joutuu vakavimman toden eteen, koska päätökset on tehtävä myös heidän osaltaan.

Sukulaiset ovat etääntyneet iän myötä, kunnes yksinäisyys kohtaa ja ainoaksi elämän helpotukseksi koituvat mm. mielisairaalat. Samalla tavalla "normaalit" ihmiset hakeutuvat apteekkiin, pankkiin ja lääkärin vastaanotolle puhekaverin puutteen vuoksi. Monet "mielisairaiden" kontaktiotot olisi voitu välttää vastuullisemmalla sukulaishuolehdinnalla. Kaukoidässä kolmannen polven lapset saavat arvokasta elämänkokemusta isoäideiltään ja -isiltään.

Työ vaatii tai halutaan vaativan nykypäivänä yhä enemmän; miltei tehtävä kuin tehtävä, niin kolmen kielen osaaminen, kansainvälinen businesskokemus, 15 vuoden työkokemus ja alle 35 vuoden ikä; näitä tavoitteita ei monikaan täytä ja kummallinen dilemma: työvoimapulan ja työttömyyden yhdistelmä on tosiasiaa.

Me ihmiset emme ole samasta puusta, vaan olemme yksilöitä ja kaikki eivät jaksa ponnistella, pyrkyröidä, taistella ja kyynärkikkailla itseään nykymaailman markkinamekanismimenestyjien joukkoon. Osa "palaa henkisesti loppuun" ja hakeutuu hoitoon pettyen omaan "osaamattomuuteen". Arkipäivän arvostus voisi kohdentua myös kädentaitoihin, jolloin "business- ja virkamieskikkailua" osaamattomat hiljaisemmatkin itseään vähemmän tyrkyttävät saavat tehtäväkuvan, josta saa osallistumisen ja yhteisöllisyyden tyydykettä. On muitakin mittausmenetelmiä kuin optiolauenta, urakkakorvaus ja nuolaisulisä.

Tänä päivänä uudet psyykelääkkeet palauttavat veronmaksajiksi akuuttipotilaita 2-4 viikon "hoitokierrolla", rivakammin kuin ennen. Pitäisi olla muitakin keinoja kuin lääkepumppaus. Yhteiskunnalle olisi edullisempaa järjestää osallistuvaa työtä, miltei mitä tahansa, kunhan ihmiset pääsevät takaisin yhteiskuntaamme tuoden hyödylliseksi kokemisen tunteen tekijöilleen.

Mielenkiinto on liiaksi kohdistunut henkilökohtaisen tulon valvontaan, huomaamatta, että ympärillä hätä ja tarve kasvaa heikentäen pitkällä aikavälillä myös "terveiden" elinoloja. Tänä päivänä kansalaisille tuputetaan lennä Matti, lennä -elokuvaa muistutuksena ihmisen julkihädästä unohtaen kaiken sen glamourin ja kansallistunteen mitä nuori Matti Nykänen aikoinaan Suomen kansalle antoi maailman kautta-aikojen parhaana mäkihyppääjänä.

On tekojen aika.

LINK alkuperäiseen kirjoitukseen ---
http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/01/promille-suo...

Käyttäjän RitvaKorhonen kuva
Ritva Korhonen

Psyykelääkkeet on hyviä yhteiskunnan valtaapitäville. Niiden avulla turrutetaan omat ajatukset, ne toimivat pilleri-lobotomiana, jonka jälkeen kansa kulkee mistään ymmärtämättöminä robotteina laput silmillä teuraalle.

Kun maatilallinen masentuu ja menee psykologille, saattaa todeta että olisi ihanaa kun joskus riittäisi rahaa edes lomamatkaan, kun nyt riittää hädintuskin ruokaan ja laskuihin, niin pillerihän sen pelastaa.

Ei muuta kuin nappi suuhun ja taas maailma hymyilee, ei enää huomatakaan kuinka maataloustuottajat ja perheet kärsivät väärästä politiikasta, taas jaksetaan tuottaa riemulla ilmaista tuotetta jalostajille, jotka vetävät välistä ja muu työtön kansa pillereissä maksaa onnellisina itsensä kipeäksi ruoasta, johon ei ole varaa, jos aikoo ostaa vaikka aurinkorasvaa.

Moniko tuottaja, yrittäjä, kotiäiti tai joku kenen vastuulla on järkevä ja tasapainoinen talous omassa tehtävässään, tarvitsisi lääkitystä, tai edes terapiaa, mikäli työstä maksettaisi sellainen palkka, jolla tulee toimeen?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Miten tämän saisi ikuistetuksi - paras kommentti koskaan!

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Näkemystä ja tietoa on hyvin.

Kiva toisaalta, että uudet lääkkeet auttavat, ketä auttavat. Toisaalta taas...

Käyttäjän RitvaKorhonen kuva
Ritva Korhonen

On oikeasti sairautta, joka on hoidettava lääkkeillä, kirurgisilla toimenpiteillä, kuntoutuksella ja terapialla. Mutta aito yhteiskunnallinen pahoinvointi ei korjaudu lääkkeillä, ne vaan turruttaa kansan kapinoimasta.

Toimituksen poiminnat