Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Suomi tarvitsee Nelson Mandelaa, ei piehtaroimista anteeksiannossa

Itsenäisyyspäivän mielenosoitusta tärkeämpää on seuraava: Vallanpitäjät katsovat, että he saavat yhä kovemmin rikkoa alamaisten ihmisoikeuksia. Johtajat ovat vieraantuneet todellisuudesta. Moraalittomat vallanpitäjät eriarvoistavat tieten tahtoen, ja yhtä moraalittomia on heidän toimiinsa reagoimaton liehakko ja jokamies. Lapset ja nuoretkin kasvatetaan ahneuteen, itsekkyyteen ja rahan-, ei rauhanliikkeeseen. Joka ei huomaa, mitä ympärillä tapahtuu, voisi katsoa yhteiskuntaa vähän tarkemmin ja huomata siitä uusia asioita. Paluun 30-luvulle.

 

 

 

Kuka on ihmisoikeustaistelija Suomessa tänään, sellainen joka ei elä vain toiveunessa eli utopiassa ja näyssä eli visioissa? Ja joka määrätietoisesti vastustaa eriarvoistumista, köyhyyttä, työttömyyttä, ikärasismia, puolueisiin pesiytynyttä hirmuvaltaa, suomalaista totalitarismin ja fasismin siemennystä ja muita vääryyksiä? Olen aina uudelleen luullut jotakuta tällaiseksi ihmisoikeustaistelijaksi ja aina huomannut luulleeni väärin. 

 

Anteeksianto ja vetäytyminen eivät muuta maailmaa.

 

 

Vainoja, työttömyyttä ja köyhyyttä ei olisi, jos ihmiset eläisivät tässä ja nyt, kantaisivat vastuunsa ja toimisivat eivätkä piehtaroisi anteeksiannossa ja oman sielunrauhan ahnehtimisessa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Lopeta tällaisen taistelijan etsiminen ja määrätietoisesti kehitä itseäsi sellaiseksi. Yksin täällä ei kukaan mihinkään pysty, vaan meidän jokaisen tulee pyrkiä kuvailemasi kaltaiseksi, vahvaksi persoonaksi.

Toimituksen poiminnat