Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Realisti Antti Rinne vai taivaanrannan naismaalarit

Kuten oli Ruotsissa, johtajavaihdos palauttaa puoluelaivan varmalle kurssille. Antti tuo keskustelun, luottamuksen ja osaamisen. Hän on paras johtaja sikälikin, että hän ei himoitse valtaa. Ja siksi, että hän ei ole narsisti eikä haihattelija.

Femakot ja Antti ovat toistensa vastakohtia. Jutan kannattajat ovat tänään väittäneet, että Jutan tulevaisuusvisio eli näky on jäänyt pimentoon. Ei ole.

  • Tämä päivä = toteutunut Jutan tulevaisuusvisio: 1/3 kannattajista poissa, työttömiä ½ milj, köyhille ja työttömille raippaa jatkuvasti, luottamus menetetty, feminismi tasa-arvon paikalla, kandit erityisasiantuntijoitten paikalla, propaganda tiedon paikalla, sensuuri keskustelun paikalla

Realisti Antti / Haihattelija-Jutta

  • rauhallinen / hysteerinen
  • oma itsensä / naamion kantaja
  • yhdistäjä / hajoittaja
  • luotettava / poukkoileva
  • ystävällinen / kiukkuinen
  • tuntee työelämän / huonojen neuvonantajien armoilla
  • toimii tässä ja nyt / toimii toinen jalka 1800-, toinen 2080-luvulla

Antin kannattajakunta on laaja. Siihen kuuluu demarien emmistö. Sen miesvahvuudessa on myös demarien  kannattajakunnan kolmannes, joka ei olisi ilman Jutan valta-asemaa häipynyt, ja toinen kolmannes, joka häipyy mikäli Jutta jatkaa.

Feministinen Demarinaiset on Jutan lisäksi vastuussa puolueen alamäestä. DN on sekava ja vastoin ohjelmaansa toimiva, kolmea naiskansanedustajaa sparraava järjestö, jonka jäsenet kieltäytyvät keskustelusta, sensuroivat, tylyttävät ja ovat vanhakantaisia. - Antti Rinne on uudistaja ja tasa-arvomies.

PS Mikael Jungner on oikeassa yhdessä asiassa. Hän sanoi, että jokaisessa puolueessa on uudistajia ja taantumuksellisia. SDPssä femakot ja Jungner ovat taantumuksellisia.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Millä tavalla Jutta femakkoineen on 1800-lukulainen?

He edustavat sitä, mitä Sakari Topelius arvostelee. Topelius, joka on heihin verrattuna radikaali, vastusti mykkyyttä, pysähtyneisyyttä ja vetäytymistä kuvitelmiin.

He eivät pysty kohtaamaan tätä päivää, jonka Jutta femakkoineen on itse rakentanut. Heidän "keskustelunsa" on välillä kiiltokuvien jakamista, välillä tiukkaa julistusta. Siinä ei kuunnella eikä arvosteta sitä, joka on jostakin asiasta toista mieltä. Ahkerimmalle ja epäitsekkäimmälle tukijalleen he antavat tylyn palautteen, jos tämä on heitä fiksumpana, kokeneempana, tietävämpänä ja rehellisempänä toista mieltä kuin he.

Femakot edustavat pysähtyneisyydessään ja taantumuksellisuudessaan sitä, mistä Sakari Topelius kirjoittaa teoksessa Lehtisiä mietekirjastani (1898, suom. Juhani Aho, WSOY: Porvoo 1965):

"Epävapaus on niin syvälle juurtunut koko puoluejärjestykseen, että puolueen on pakko tappaa kaikki yksilöllisyys omastakin piiristään. Mikään itsevaltius ei ole ankarampi kuin puoluekurin. Ainoastaan ehdoton alistuminen tuottaa voiton."

Toimituksen poiminnat