Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

"Sananvapaus" demarilehdessä

Vain Keski-Suomen Viikko on loukannut sananvapauttani. Sen uusi nuori päätoimittaja ei julkaissut minulta tilattua kolumnia, koska en suostunut poistamaan yhtä oliko se sanaa vai lausetta.

KSVsta on lisäksi ainut kielteinen kokemukseni maksetusta ilmoituksesta ja asiakaspalvelusta. Kun yhdistyksen toimijana lähetin sinne Jyväskylän Talven ilmoituksen, minua kohdeltiin epäluuloisesti -, likimain kuin rikollista. Vastauksistani  huolimatta ei meinattu uskoa, että ilmoitus maksetaan ja että minulla on valtuudet lähettää se.

Olen koko ikäni ollut yhteistyössä lehtien kanssa ja kirjoittanut niihin, julkaissut niissä lukemattomia juttuja ja ilmoituksia. Kaikkialla muualla vastaanotto ja kohtelu on ollut ystävällistä, ammatillista, asiantuntevaa ja kohteliasta. Siis sivistynyttä.

  • Kiitos erinomaisesta yhteistyöstä, Uusi Suomi, Satakunnan Kansa, Vaasa, Keskisuomalainen ja monet, monet muut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Tilattu kolumni, jonka päätoimittaja ennalta sensuroi - oltuani vuosia lehden avustaja:

Katriina Kajannes
Kirjallisuuden dosentti
Narsistinen vai realistinen politiikka?
Sosialidemokratia uudistuu. Se elää tässä päivässä ja rakentaa työtä, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Demarit kuuntelevat toisia ja tekevät heidän kanssaan yhteistyötä kaikkien parhaaksi. Realistisen politiikan vastakohta on haihatteleva, arjesta irtautuva narsismi. Sana luonnehtii usein yksilöä, mutta mitä on yksilössä, on myös yhteisössä.

Narsistit elävät unessa ja utopiassa, etusijalla omat asiat. Tämä joukko asettuu muitten, tavallisina pitämiensä yläpuolelle, olivat nämä sitten maallistuneita ihmisiä, duunareita tai vanhoja puolueita. Populistinen puhe luo katteettomia uskomuksia. – Porvaripuolueissa on runsaasti kaikkea tätä. Mielikuvateollisuus ja media tehtailevat niiden tahtomia ja meidän kaikkien maksamia tuotoksia.

Narsistinen toimintatapa ei ole yleistynyt vain kokoomuksessa, keskustassa ja niiden äärikonservatiivisissa apupuolueissa kristillisdemokraateissa ja perussuomalaisissa. Se on korvannut terveen järjen ja solidaarisuuden myös työpaikoilla, mediassa, politiikassa ja uskonnossa. Silmänkääntö vie huomion epäoleelliseen, pois siitä mitä tapahtuu todella, pois yhteiskunnallisesta todellisuudesta.

Narsistinen politiikka on sulle-mulle-jakoa, keskinäistä kehua ja yhteisen vihollisen, niiden toisten, mitätöimistä. Oma elintila varmistetaan ja sitä laajennetaan, orjakansaa orjuutetaan. Kiivas kilpa realisteja eli aikaansaajia vastaan naamioidaan pyhäksi ja kauniiksi.

Sama sakki omistaa Suomen. Se huseeraa mediassa, keskushallinnossa, maakuntien ja kuntien jakkaroilla, se sai yliopistojen ja muiden laitosten tärkeimmät virat. Lisäksi se määrää, että tieteen, ajattelun ja puheen malli on rapakon takaa. Sieltä, missä kissakin saa maisterin paperit kun vinguttaa pankkikorttia.

Sakki tekee kimppakivaa. Jäsenet nuolevat toistensa turkkia ja nyppivät siitä kirppuja. Laumanjohtajat rekrytoivat uusia pikku laumoja ja teettävät näillä likaisen työn, varmistavat niillä kyljen ja selustan ja antavat niitten haukkua ja näykkiä viholliset eli realistiset toisinajattelijat.

Vaihtoehtona on SDP:n realismi, joka laskeutuu elävään elämään, yhteiskunnan nykyhetkeen. Siihen Suomeen, jossa on miljoona köyhää ja kolmannesmiljoona työtöntä. Realisti näkee toisen yhtä arvokkaana kuin hän on itse.

Realismissa arvot ovat kohdallaan. Rajattoman ihailun-, julkisuuden- ja vallantarpeen on korvannut intohimo oikeudenmukaisuuteen. Realistit toimivat tiedon ja kokemuksen nojalla.

Itse asiassa politiikkaa on vain realistista, vain yhteisten asioitten hoitoa. Narsistinen touhuilu on Yksityisiä asioita. Paavo Haavikko kuvaa ilmiötä samannimisessä romaanissaan.

Lämmin kiitos päätoimittaja Hannu Tuoviselle erinomaisista työstä ja yhteistyöstä. Sytytän tänään kynttilän Utøyan terrori-iskun uhreille.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Taisi olla tuo toiseksiviimeinen lause. Päätoimittaja oli juuri vaihtunut täysin yllättäin, ja kiitin vanhaa päätoimittajaa.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Siis kuitenkin lause, eikä sana?

Pauli Leinonen

Ainahan sosialisti spesialistin (ja idealistinkin) voittaa. Tämän kertoi eräs oppilastovereistani 1970-luvulla. Oli käynyt jotain kurssia Sirola-opistolla.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

On niitä muitakin opistoja :)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Päätoimittaja vastaa siitä, mitä lehdessä julkaistaan. Hän on vastuussa omistajille. Kenelläkään ei ole oikeutta saada tekstiään julkaistuksi. Päätoimittaja ei riko sananvapautta jättämällä jonkun kirjoituksen pois, vaikka kielioppivirheiden vuoksi tahi vaikka sanomatta syytä.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Päätoimittajalla on oikeus ajaa lehtensä ja professorilla oikeus ajaa alansa huippunopeasti alas. Päätoimittaja vastasi tässäkin tapauksessa siitä, että lehdessä hyvin pian hänen pestiin tulonsa jälkeen ei julkaistu enää halaistua sanaa. Kevyet mullat Keski-Suomen Viikolle.

Toki päätoimittajalla on tyrannin oikeudet heivata pitkäaikainen avustaja lehdestä ihan vain siksi, että tämä kiittää yhdessä lauseessa edellistä päätoimittajaa. Silti se on sananvapauden riistoa, ellei vähän muutakin riistoa. Ja kandiyhteiskunnan kimallusta keskellä yliopistokaupunkia.

Toimituksen poiminnat