Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Kalevi Sorsa –säätiö – ajatusten paja vai niiden hautuumaa?

Jakolinjojen Suomi ilmestyi tänään. Se kannattaa esitellä Puheenvuorossa, ei Vapaavuorossa, sillä tämä artikkelikokoelma on pienoiskuva suomalaisesta valtaeliitistä jos kohta nykytutkimuksestakin. Kirja ei ole silkkoa vain sisältä vaan päältäkin: takateksti peilaa kirjoittajien vastenmielistä naiiviutta ja ajattelemattomuutta. Tämä paja ei synnytä sampoa, ei sinne päinkään.

 

Kirja on kummasti kallellaan amerikkalaisiin joutavanpäiväisiin kirjoittelijoihin. Heihin vedotaan, heitä pursuu lähteissä. Lähdeluettelot ovat linjassa esityksen kapeuden ja ohuuden kanssa. Ei siinä mitään, voi Vartiaisen nimiin toki vannoa. Vai olisiko vannomatta paras?

 

Artikkelinikkareitten olisi kannattanut mennä katsomaan yhteiskuntaa sellaisena kuin se on, ei uskoa jonninjoutavien tutkijoiden väitteisiin. Seuraavat sanat ja käsitteet osoittavat, mitä kirjassa tapahtuu ja mitä siinä ei tapahdu: työntekijöiden tuottavuuserot, huippuosaaja, supertähtitalous, tuottavuuden kasvuun perustuva menestystarina, lähtökohtaisesti…

 

Tässä pari tekstinäytettä: ”Korkeasti koulutetuilla on keskimäärin korkein tietotaso”, ”Sosioekonominen asema ei määrity tyhjiössä vaan siihen vaikuttavat niin yhteiskunnassa vallitsevat rakenteet kuin sosiaaliset suhteetkin”, ”Terveydenhuollon eriytyminen vähentää paikkoja, joissa eri yhteiskuntaluokkien ihmiset kohtaavat”.

 

Kirja on kirjoittajilleen häpeäksi. Esitys on epäitsenäistä, epäjohdonmukaista ja heittelehtivää. Ainoatakaan itsenäistä ajatusta ja näkemystä ei artikkeleista löydy. Lähtökohdat, peruskäsitteet, lähteiden valinta yms. jäävät selvittämättä. Ns. tutkimustulokset jäävät kokoamatta, koska sellaisia ei ole.

 

Asenne on yhteiskuntaan ja varsinkin köyhiin ja työttömiin vierastava, ulkopuolinen ja ylimielinen. Norsunluutornista ei näe leipäjonoja eikä puolen miljoonan työttömän arkea.

 

Nyrpeä asenne, kyvyttömyys ja haluttomuus solidaarisuuteen ja vääryyksien näkemiseen saati korjaamiseen leimaavat artikkeleita ja niiden kirjoittajia. Piittaamattomuus köyhistä, työttömistä ja muista sorretuista on totaalista. Arajärven kirjoitus oikeudenmukaisuudesta on yhtä pinnallista ja paperinmakuista kuin toisten tekstit heidän aiheistaan. Yhtä hajanaiseksi ja surkeaksi jää esitys kulttuuriharrastuksista. Edes kirjan aseman muutos ja kirjallisuudenopetuksen surkea jama eivät kiinnosta artikkelin kirjoittajaa.

 

Kirjan alkupuolella korostuu ajatus siitä, että suomalaiset luottavat yhteiskuntaan ja sen toimijoihin. Tätä asiantilaa ja ajatusta kirjoittajat pitävät hyvänä: ei synny vahvoja vastarintaliikkeitä! Loppupuolella mainitaan ohimennen, että luottamus poliitikkoihin on heikennyt…   

Helppoheikit olivat ennen hauskoja. Nyt he ovat vain ikäviä.

 

  • Otin kirjan käteeni toiveikkaana. Ikävä kyllä en löytänyt siitä mitään hyvää. En ole eläessäni kirjoittanut murskakritiikkiä, vaikka arvioita on tullut kirjoitetuksi satoja. Ehkä tämä sitten on huonoin lukemani kirja?
  • Kirja löytyy helposti verkosta: Antti Kaihovaara (toim.)
    Jakolinjojen Suomi
    Kalevi Sorsa -säätiö, 236 s.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Julkaisutiedote sisältää linkin kirjaan. Lue ja nauti. Vassokuu.
http://sorsafoundation.fi/2015/03/12/julkistaminen...

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Julkaisun keskeinen teesi on julkaisutiedotteen alussa: "Suomi on edelleen melko yhtenäinen, hyvinvoiva ja matalien jakolinjojen yhteiskunta. Sen pintaan on kuitenkin alkanut muodostua säröjä, joiden korjaaminen on sitä vaikeampaa, mitä suuremmiksi niiden annetaan kasvaa." Samanlainen asenne oli Ranskan ja Venäjän hirmuhallitsijoilla, kun kansalla oli nälkä: "Syökööt leivoksia."

---
Kirja ei ole tutkimus mutta se kuvastaa oivallisesti tutkimuksen ja tutkijoiden nykytilaa. Se ei ole pamfletti, koska se ei ole sellaiseksi kyllin hyvä. Se ei ole AJATUSpajan tuote, koska siinä ei ole ajatusta.

Mikä sen laji on? Kirja on kustanne. Samassa merkityksessä kuin Fingerpori käyttää termiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset