Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Mitä Minna Canth blogittaisi 2015?

30 vuotta Minnasta täysille saleille luennoineena katson, että hän blogittaisi ikärasismista pahimpana suomalaisena rasismina, työttömyydestä, eriarvoisuudesta, valtaeliitin kasinaismoralismista, vallanhimosta kuolemansyntinä ja Suomen kirjallisuuden alasajosta oppilaitoksissa.

 

Hän kirjoittaisi täystyöllisyydestä maailman vauraimpiin kuuluvan maamme oikeutena ja velvollisuutena. Hän jyrisisi päättäjille, jotka syyttävät heidän toimintansa vuokasi työttömänä olevaa työttömyydestään. Minna puolustaisi ihmisiä, jotka raakalaismainen, kova vallankäyttö ja kandiyhteiskunta on heittänyt marginaaliin. 

 

  • Tosin olojen uudistuksen täytyy kulkea käsikädessä ihmisten sydänten uudistuksen kanssa. Pelto ei kasva viljaa, ellei siihen kylvetä hyviä siemenjyviä. Mutta siemenjyvätkään eivät voi itää, ellei niitä sopivaan peltoon kylvetä. Molemmista on huolta pidettävä." Minna Canth artikkelissa "Mikä on naisasian lopullinen ohjelma? Minna Canth. Nuori Suomi 3. 1893.

 

Minna Canth oli jo Jyväskylässä vaikuttaja ja omaääninen kirjoittaja.

Kausi on pienoiskuva hänen koko elämäntyöstään.  Se on tärkeä henkilöhistorian ja kirjailijakehityksen vaihe, ja se kiinnostaa osana alueen kehitystä. Canthin ja hänen aatteensa ajankohtaisuutta osoittaa jo se, miten myöhään ensimmäinen nainen sai liputuspäivän.

 

Hän kirjoitti Keski-Suomeen juttuja naisasiasta, uutisia ja pakinoita. Kanta raittiuteen oli niin räväkkä, että hän joutui puolisoineen lähtemään viinatehtailijan ja -kauppiaan lehdestä. Päijänne-lehden lukijoille Minna kertoi uusista keksinnöistä, kuten gramofonista ja puhelimessa.

 

Ohjelmakirjoituksessa ”Tyttöjen kasvatuksesta” hän vaati uudistuksia tyttökouluihin. ’Sanni Kortmanin koulusta’ Minna ajatteli kuten ystävänsä Robert Kiljander.  Suomalaisen teatterin vierailut kaupungissa innostivat heitä kirjailijoiksi. 

 

Jyväskylä on Canthin novelleissa tyly. Köyhillä on nälkä, säätyläiset ovat koppavia ja ahdasmielisiä. Köyhälistön naisia riistävät mies ja porvari. Kauppa-Loposta Jyväskylä on pahainen susien pesä, ja kaupungin metaforana on vankilahökkeli. Myös Työmiehen vaimossa on aineksia Jyväskylästä.  Yhtä kriittisiä ovat porvaristo- ja seminaarikuvaukset. ”Lehtori Hellmanin vaimossa” naiset ovat nukkeja, jotka elävät vain miesten ehdoilla.

 

Reipas Minna vei Mäki-Mattiin köyhille ruokaa ja luontaislääkkeitä. Minnan toimiva lähimmäisenrakkaus oli säätyläisistä synnillistä. Hän ei uskonut, että ihmisen on alistuttava sortoon. – Nämä tiedot löytyvät Kirjasampo-sivuilla olevasta artikkelistani ”Minna Canth ja Jyväskylä”.

 

Canthin työ saisi sille kuuluvan arvon, jos Jyväskylästä kehitettäisiin työn, kirjan ja tasa-arvon kaupunki. Sivukirjastot ja peruspalvelut olisivat turvassa. Koulu ja yliopisto eivät syrjisi suomen kieltä ja kirjallisuutta. Kaupungissa olisi kirjallisuuslukio. Monipuolinen kirjallisuusharrastus opettaisi keskisuomalaiset vastuullisiksi yhdenvertaisuusihmisiksi. 

 

Minnan Keski-Suomi ei syrjisi. Porvarien eriarvoistamat saisivat oikeutta. Työtä olisi jokaisella, niin nuorilla kuin kasvavalla akateemisten työttömien, yli 50-vuotiaitten työttömien ja pitkäaikaistyöttömien kurjalistolla.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat