Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Orjat, onania ja Minnan perinnön ryöstö

Minna Canthin aiheet 19.3.2017 ovat työttömien vainot ja kirjallisuuden asema, samat kuin hänen eläissään.

Työttömien kohtelussa on kaikki vainon tunnukset. Myös se rankin eli eliniän lyhyys. Päättäjät, virkamiehet ja kirkolliset siunaavat aina vainon, niin nytkin, ja se tapahtuu heidän ohjauksessaan. Virkamiehet lääkäreitä myöten hyväksyvät työttömien kaltoinkohtelun. He suosittelevat työttömille orjatyötä muka näiden omaksi parhaaksi. Viime vuosina ”asiantuntijat” ovat alkaneet suositella sorretuille onanointia yhtenä alista/u/miskeinona: se pitää hyvällä mielellä ja saa tyytymään osaansa.

Orjuutta ja onaniaako he suosittelisivat myös keskitysleiriin, jos sen orjilta ihmeen kaupalla tulisi heille tänään APUA-viesti?

Minnan perinnön ryöstäjät, esiin! Eikös elämä tule elää niin, että voi julkisesti kertoa aikaansaannoksensa? Kirjallisuuden resursseja vieneet oppiaineet ja tutkijat, ilmoittautukaa! Te, jotka nautitte verirahoista palkassa, apurahoissa ja eläkkeissä. Olette tieten tahtoen ajaneet kirjallisuuden maanrakoon oppilaitoksista, yliopistoista ja muualta. Teidän on helppo hallita tyhmennettyjä.

Kirjallisuus kehittää ajattelua, kielitaitoa, empatiaa ja vastuullisuutta. Siis myös sosiaalista omaatuntoa. Kirjallisuus on diktaattorien mielestä heille uhka.

 

 

Sivistyspuolue SDP Minnan asialla

Minna Canth: "Elämä on taistelua, ihanaa taistelua".  On häkellyttävää, miten Canthin aatteet käyvät yksiin SDP:n teemojen kanssa. TYÖ ja OIKEUDENMUKAISUUS ovat ne kaksi asiaa, joiden puolesta Canth taisteli tuotannossaan ja elämässään. Naisasia, sukupuolten tasavertaisuus ja oikeus työhön olivat hänellä osa laajempaa kokonaisuutta, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

Tasa-arvo tarkoittaa siis Minna Canthin tuotannossa kaikkea ihmisten yhdenvertaisuutta. Se merkitsee hänelle niitä asioita, jotka myöhemmin nimettiin ihmisoikeuksiksi ja kirjattiin ihmisoikeuksien julistukseen. Naisasiassakin on siis puhe ihmisyydestä: jokaisella on syntyperästä, varallisuudesta, iästä ja sukupuolesta riippumaton oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Canth oli näiden asioiden edistäjänä ja kaunokirjailijana uranuurtaja. Hänet tekee ajankohtaiseksi näiden pyrkimysten päivänpolttavuus: ne eivät ole vieläkään toteutuneet; viime aikoina niiden toteutuminen on siirtynyt yhä kauemmas tulevaisuuteen. Eriarvoisuus on riehahtanut meillä kasvuun, jota arkkipiispa sanoo länsimaitten nopeimmaksi. Hallitus on unohtanut maan lähes miljoona köyhää; pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen lisääntyvät. Canthin työtä on jatkettava; nyt sitä jatkavat ennen muuta demarit.

Canth kirjoittaa tasa-arvosta ja naisen osasta räväkästi ja radikaalisti. On kuitenkin yllättävää, että hänen kannanottonsa elävät tässä päivässä. Toriturinassa, blogikeskustelussa ja mediassa käytetään sanontoja ja perusteluja, joita jo hän käytti. Hänen kaunokirjalliset teemansa ovat kuin tästä päivästä:

  • naisen alistettu asema,
  • eriarvoisuus,
  • yhteiskunnan kovaosaiset,
  • kaksinaismoraali,
  • miehiset arvot,
  • oman edun tavoittelu,
  • rahavalta,
  • kasvatus/koulupolitiikka ja sen ongelmat,
  • köyhyys, sen syyt ja poistaminen,
  • terveyshuolto,
  • sukupuolisuus,
  • perheen salattu pimeä puoli,
  • väkivalta (myös naisen väkivaltaisuus ja yhteiskunnan rakenteellinen v.) …

Minna Canth kannattaa yhdenvertaisuutta ja ajatuksen- ja valinnanvapautta. Hänellä on päämääränä yhteiskunta, jossa jokainen saa niin paljon koulutusta kuin haluaa ja tarvitsee. Jokaisella pitää myös olla oikeus työhön, kunnollisiin työoloihin ja kelvolliseen palkkaan. Canth kannattaa vapaata, kriittistä tiedonvälitystä ja monipuolista lehdistöä. Hän arvostelee ihmisen ja yhteiskunnan jämähtämistä paikoilleen, todellisuutta vastaamattoman tiedon levittämistä ja sitä että ihmisen ei anneta kehittyä sellaiseksi, mihin hänessä olisi synnynnäinen mahdollisuus.

 

Canthin kehitys

Kirjeistä ja lehtikirjoituksista voi seurata Canthin ajattelun kehitystä. Tässä yksi hänen kannanottonsa:  

Valvoja, joka syntyi 1880 ns. dosenttien lehdeksi, oli yksi Minna Canthin julkaisukanava. Päätoimittaja E. G. Palmén pyysi hänet sen avustajaksi. Canth kirjoitti julkaisuun naiskysymyksestä ja yhteiskunnan vääryyksistä. Hän kertoi näkemyksistään myös kirjeissään Palménille ja Kaarlo Bergbomille.

 

  • ... tunsin vihdoinkin vapautuneeni niistä ennakkoluuloista, jotka olivat pitäneet sieluani kahleissaan ja kuormittaneet omaatuntoani kaikenlaisella sekasotkulla. Ja minussa syttyi taaskin uudistusinto. Kirjoitin 'Työmiehen vaimon', missä ruoskin häikäilemättä kaikkia lain ja asetusten naista kohtaan sisältämiä vääryyksiä, nurinkurisia uskonnollisia käsitteitä, miesten juopottelua ja kevytmielisyyttä, naisten tyhmyyttä, pinnallisuutta ja ennakkoluuloisuutta, lyhyesti sanoen kaikkea pahaa ja hullua, mitä maailmasta löysin.

 

  • Aikomuksenne antaa naisille tilaisuutta julkisen sanan vaihtoon arvoisassa aikakauslehdessänne on herättänyt meissä suurinta kiitollisuutta. Naiskysymykselle maassamme se on verrattomaksi eduksi, varsinkin kuin vastaiseksi näyttää olevan mahdotointa saada omaa lehteä toimeen. Ja nykyisissä suhteissa kenties onkin parempi, että asiaa aluksi ajetaan ennen tunnetussa ja arvossa pidetyssä lehdessä, sillä nuoren vesan pian surmaisi tuo kova vastarinta, jolla naisten pyrintöjä maassamme on koetettu ehkäistä, ja josta ei todella tiedä, kuuluuko se tuohon vanhaan sivistyssuuntaan, joka kerskailee humanismillaan ja toleranssillaan, vaiko tuohon uuteen, jonka lippuun on kirjoitettu sanat: 'vapaus' ja 'tasa-arvoisuus'. (Kirjeet 115-126).

 

Tasa-arvon erityiskysymyksiä  

  1. Köyhyys

Canthin kuvaukset köyhistä ja työläisistä ovat paljastavia. Kurjaliston elämä on aiheena esim. teoksissa Köyhää kansaa ja Kovan onnen lapsia. Novellissa "Köyhää kansaa" Canth repii verhot itsekkyyden yltä. Hän paljastaa, että köyhien asiaa ei kukaan ajanut, eikä heitä edes pidetty ihmisinä. Köyhillä ja sorretuilla ei ollut oikeuksia.

Kirjailijan kannanotot ja kuvaukset perustuivat hänen näkemälleen ja kuulemalleen. Hän otti selvää työläisten ongelmista, työoloista ja viranomaisten suhtautumisesta heihin. Minna kävi vankilassa ja köyhälistön kaupunginosassa ja hankki tietoja Savon radan rakentajien kehnoista palkoista ja vaikeuksista.

Köyhyyskuvauksissa näkyy kirjailijan kantaa ottava ja muutosta vaativa aatteellisuus. Hän omaksui Ranskasta ja Skandinaviasta vallankumousaatteen. Canth kirjoitti 1884 teatterimiehelle Kaarlo Bergbomille olevansa ”täydellinen ja innokas socialisti”. Hän kertoi köyhistä, riistetyistä ja syrjäytetyistä ja suhteutumisesta heihin. Heidät leimattiin passiivisiksi, työhaluttomiksi, elinkevottomiksi epäihmisiksi, joille hyvinvointi ja tasa-arvo eivät kuulu. Minna Canthin silmien edessä köyhät köyhtyivät ja rikkaat rikastuivat.

Canth julisti vapautta sorretuille: köyhille ja naisille, vangeille ja sairaille. Ohjelmansa hän kiteyttää teoksessa Köyhää kansaa lääkärin sanoissa: ”Rikkaus pois ja köyhyys. Kaikille työtä ja ruokaa, siinä ensimmäinen ehto.” Tämä ohje toisi köyhillekin ihmisarvoisen elämän.

Canth näyttää, että köyhyyden poistaminen on vaikeaa. Sorretut ovat loukussa, jonka hyväosaiset ovat rakentaneet heille. Kirjailija ei jakanut varakkaiden käsitystä huono-osaisuuden syistä. Ihan kuin tämän päivän sosiaalivirkailijat ja nettikeskustelijat hänen kuvaamansa hyväosaiset pitivät köyhiä syypäinä tilanteeseensa. Silloin levitettiin samaa käsitystä kuin nytkin – ajatusta, että jokainen menestyy elämässä, kunhan yrittää tarpeeksi. Minna Canth osoittaa tuotannossaan tämän väitteen vääräksi.

 

  1.  2 Hyväosaiset

Canth kuvaa kriittisesti hyväosaisia ja ns. sivistyneistöä. Hän näyttää, että raha ja oppi eivät tee ihmistä vapaaksi. Novelleissaan ja näytelmissään Canth arvostelee itsekkyyttä ja ahdasmielisyyttä, jota hän havaitsee omistavassa luokassa, lukeneistossa, kirkon piirissä ja pikkukaupunkilaisissa.

Hän arvostelee heidän jämähtämistään paikoilleen. He eivät pysty vastaanottamaan uutta tietoa eivätkä muuttumaan. Canth paljastaa, että naisetkin ovat hyväosaisissa perheissä epäitsenäisiä. He ovat nukketyttäriä ja -vaimoja, jotka elävät isän ja miehen ehdoilla. Heillä ei ole omia ajatuksia, koska miehet eivät hyväksyisi sellaisia.

Lehdissä Canth kirjoitti samoista asioista kuin kaunokirjallisissa teoksissaan. Hän kirjoitti Keski-Suomeen juttuja naisasiasta, uutisia ja pakinoita. Kanta raittiuteen oli niin räväkkä, että hän joutui puolisoineen lähtemään viinatehtailijan ja -kauppiaan lehdestä. Päijänne-lehden lukijoille Minna kertoi uusista keksinnöistä, kuten gramofonista ja puhelimessa.

 

Ohjelmakirjoituksessa ”Tyttöjen kasvatuksesta” hän vaati uudistuksia tyttökouluihin. ’Sanni Kortmanin koulusta’ Minna ajatteli kuten ystävänsä Robert Kiljander.  Suomalaisen teatterin vierailut kaupungissa innostivat heitä kirjailijoiksi. 

 

Jyväskylä on Canthin novelleissa tyly. Köyhillä on nälkä, säätyläiset ovat koppavia ja ahdasmielisiä. Köyhälistön naisia riistävät mies ja porvari. Kauppa-Loposta Jyväskylä on pahainen susien pesä, ja kaupungin metaforana on vankilahökkeli. Myös Työmiehen vaimossa on aineksia Jyväskylästä. Kriittisiä ovat myös porvaristo- ja seminaarikuvaukset. ”Lehtori Hellmanin vaimossa” naiset ovat tahdottomia nukkeja.

 

Reipas Minna vei Mäki-Mattiin köyhille ruokaa ja luontaislääkkeitä. Minnan toimiva lähimmäisenrakkaus oli säätyläisistä synnillistä. Hän ei uskonut, että ihmisen on alistuttava sortoon.

 

Minna Canth on tänäänkin aikaansa edellä. Ikävä kyllä.  

Terveiset Jyväskylästä, Minna Canthin patsaan juurelta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Eikö ookki järkyttävvää, että rikas ja vauras Suomi jättäny heikoimmat ulkopuolelle, toivotonta!

Toimituksen poiminnat