Miten kortistosta tulevaa kohdellaan työpaikalla?

– Kaikki kortiston sihteerit ovat työttömiä psyykkisten ongelmiensa vuoksi, esimies valmistelee yksikköään kohtaamaan ma. kansliapestistä kiinnostuneet. Pomolta näin luvan saaneina yksikössä olevat kyttäävät haastatteluun tulevia ja kommentoivat näitä keskenään ivallisesti.

 

Paikan saa alansa, työnsä, atk:n ja ihmissuhteet loistavasti hallitseva sihteeri. Hänen lähin esimiehensä on kanslisti, joka tunnetaan koko suuressa laitoksessa siitä, että hän ei ole opetellut muuta tietokoneen käyttöä kuin sähköpostin perusteet ja että hänen päiviensä tärkeimmät tehtävät ovat monet huolelliset käsivoiteen levitykset. Pikkupomo ja muut pomot juoruavat työllistetystä ahkerasti. Tämä huomaa päivittäin olevansa alinta kastia: hänelle ei puhuta mitään ylimääräistä, häntä ei aina tervehditä, hänelle annetaan tehtäviä milloin liikaa, milloin ei lainkaan. Kesällä hänet jätetään – toisten lomaillessa – pitämään pulju auki ainoana työnään vastata puhelimeen. Puhelut ovat kesällä harvinaisia.

 

Toinen lyhyeksi aikaa työllistetty on pitkän erinomaisen uran tehnyt henkilö, jonka koulutus on pitempi ja laajempi kuin hänen uusilla pomoillaan yhteensä. Kolme eri esimiestä laittaa nuoren työntekijän kyttäämään tätä työkkäristä tullutta työn sankaria, jolla on loistavat työtodistukset ja -kokemus. Kaikki he erikseen utelevat yhä uudelleen nuorelta työntekijältä, onko tulokas hoitanut hommansa ja miten hän on ne tehnyt. Nuori työntekijä kokee tilanteen kiusalliseksi, vääräksi ja ahdistavaksi. Niin on elämä ihmeellinen, että hän sattuu olemaan kytättävän oppilas yliopistosta. Töitä on paljon, mutta kortistosta hetkeksi vapautettu tekee ne innoissaan. Häntä ei neuvota – ”kyllähän sinä osaat” – ja kun tuo tehtävien osa on valmis, hänet pakotetaan tekemään se uudelleen ja eri tavalla. Harmi vaan, että alkuperäinen suoritus oli parempi. Hänellä teetetään myös tutkielma, joka luvataan julkaista. Se päätyy kuitenkin aineistoksi toisten puheisiin ja julkaisuihin, joissa hänen nimeäänkään ei mainita.

En ole koskaan nähnyt enkä kuullut, että työkkäristä lyhyeksi aikaa hommiin tullut saisi duunikavereilta kunnon kohtelua. Hän on laskiämpäri, johon puretaan yhteisön ongelmat, ja kone jolla teetetään hommat joihin toiset eivät viitsi liata käsiään. Työtöntä työllistettävää kohdellaan tavalla, jossa näkyy sairaan työyhteisön, laitoksen ja yhteiskunnan tautisuus.

Esimerkin antavat pomot, virkamiehet ja poliittiset päättäjät. He pitävät luonnollisena, että köyhältä ja työttömältä poistetaan ihmisoikeuksia: työ, hyvinvointi, oikeus työpaikan valintaan, oikeus asuinpaikan valintaan, itsemääräämisoikeus. Oikeus siihen, että hänelle puhutaan eikä vain puhuta hänestä hänen selkänsä takana. Päättäjä ei kysy mitään työttömältä, vaikka tämä olisi häntä kaksi kertaa vanhempi tai viisi kertaa koulutetumpi ja aikaansaavampi.

Onneksi on työttömät, vai mitä?  Johonkin heitä tarvitaan, muuten työttömyys olisi poistettu kauan sitten. 

katriinakajannes
Sitoutumaton Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka
Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu