Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Vappu 1918 Viipurissa – tunteet, tendenssi ja Elsa Heporauta

  • Elsa Heporauta nuorena rouvana. C.P. Dyrendahl/SKS/KIA. Artikkelistani ”Ken kantaa Kalevalaa – Elsa Heporaudan elämäntyö” (2017)
    Elsa Heporauta nuorena rouvana. C.P. Dyrendahl/SKS/KIA. Artikkelistani ”Ken kantaa Kalevalaa – Elsa Heporaudan elämäntyö” (2017)

Elsa Heporauta oli Keskisuomalaisen rintamakirjeenvaihtaja. Hän oli silloin nuorisoseuraliikkeen vaahtopäinen vaikuttaja, kirjailija, pienen pojan äiti ja opettajaseminaarin lehtorska. Kirjoitukset ovat tarkoitushakuisia, tunteikkaita ja kaunokirjallista tehoa tavoittelevia.

Elsa Heporaudan tekstit Viipurista ja myös vapusta siellä ovat asenteellisia ja pyrkivät vaikuttamaan lukijan mielialoihin ja katsomuksiin. Ajatustakaan ei uhrata sodan punaisille uhreille. Valkoisuus, politiikka, uskonto ja militarismi ovat keitoksen osasia ja mausteita.

Vappu oli iloinen vapauden päivä ja samalla uskonnollinen juhla. Ilmassa kaikui hilpeä puheensorina, torvisoitto ja kevätlaulanta. Uskonto ja valkoinen sotilaallisuus olivat Elsan mukaan sulassa sovussa. Oli suuria jumalanpalveluksia, ja vanha tuomiokirkko vihittiin luterilaiseksi. C.G. Mannerheim ja Aarne Sihvo osallistuivat tilaisuuteen, jossa ylistettiin valkoisten voittoa ja jaettiin kunniamerkkejä.

Sotaretki kohti Viipuria oli Elsan mukaan valkoisille vaarallinen ja vaati heiltä urheutta. Heporauta tapasi emäntiä, jotka itkivät seutujen kohtaloa: punaiset olivat pakolla vieneet poikaset ja miehet sotimaan puolelleen. Valkoiset taas olivat sivistyneitä sankareita, jotka sotaoloissakin vaalivat kulttuuriharrastuksia ja ihmisyyttä. Valkoiset harjoittivat sodan aikana Karjalassa uskonnollista käännytystä ja kansanvalistusta ja toivat muassaan "siwistyksen kokkowalkean"… Kansa antoi heille täyden tukensa… Näin siis Elsa. 

Tunteet ja tendenssi tekevät kenen tahansa (aikalaisen)  kirjoituksista tahattoman koomisia. Paatos ja vallantahto tihkuvat riveistä ja niiden välistä. Aikansa sivistyneistöön kuulunut nuorisoseuravaikuttaja on naiivi ja kritiikitön. 

Samaan piiriin ja sivistyneistöön kuului kansakoulunopettaja, kokoomuksen kansanedustaja Martti Tahkonveli Pihkala, joka esitti kirjassaan Minkälainen Suomi meidän on luotava? (1918) aatteet, periaatteet ja pyrkimykset, jotka myöhemmin toteutuivat Hitlerin toiminnassa. 

 

Kirjoissani on Elsan lehti- ja muista kirjoituksista tarkkoja analyyseja ja osuvia sitaatteja, samoin kymmenissä artikkeleissani. 

 

Kuva: Elsa Heporauta nuorena rouvana. C.P. Dyrendahl/SKS/KIA. Artikkelistani ”Ken kantaa Kalevalaa – Elsa Heporaudan elämäntyö” (kirjassa Porrassalmi 2017: Savon Sotilasperinneyhdistys/Porrassalmi).

PS Tendenttinen oli myös Sauli Niinistön ilmineeraus tänään vapputervehdysten vastaanottajana. Työväenliikkeen edustajia hän kuunteli suu mutrussa, äkäisenä ja tympääntyneenä, tavallistakin enemmän alta kulmien katsellen. Ei tyhmyyttään, vaan esimerkillisenä arvojohtajana. 

Elämälle kiitos että olen pieneläjä ja sellaisten jälkeläinen. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ingmarforne kuva
Ingmar Forne

Jokainen kirjoittaja - ja varsinkin historian kirjoittaja - on omalla tavallaan oman aikansa leimaama, vaikka sitten kuinka yrittäisi olla puolueeton. Niitä on harvassa. Paljon yleisempiä ovat oman aikansa asioista ja tapahtumista kirjoittavat, jotka antavat omien lähtökohtiensa värjätä omia kirjoituksiaan enemmän tai vähemmän tietoisesti tai tahtomattaan. Ja täytyy mustaa että sodassa ja vielä sodan jälkeenkin ensimmäinen uhri on totuus. Mikä se sitten lieneekin.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Jo vain. Kansalaissodassa uhreja riitti, eikä muita sitten ollutkaan. Mutta kyllä toiset näkevät ja ymmärtävät enemmän kuin toiset. Vallanhimo ja puolueellisuus sokaisevat, ja korkea asema, vaikka sitten puolison kautta saatu. Olihan Elsa rikasta ja tärkeää sukua, mutta mies se oli seminaarinlehtori, ja aatelinen.

Arvid Järnefelt tuolloinkin näki pitemmälle kuin muut. Ja oli eettisesti valveutunut. Järnefeltiä tutkinut Suomen kirjallisuuden professori Juhani Nimi kirjoittaa:

"Vihtori Kososen kustannusliikkeen julkaisemat Kirkkopuheet (1917) eivät kirjallisesta näkökulmasta häikäise retoriikaltaan tai sanomaltaan. Puheiden eettinen johdonmukaisuus herättää silti yhä kunnioitusta, ja monessa kohdin puheiden argumentit ovat saaneet 2000-luvulle tultaessa uutta painokkuutta. Järnefelt uskoi saarnoissaan ihmiseen, yksilön kykyyn omaa ääntään kuunnellessa sysätä muutoksia liikkeelle. Hän puolusti järjen ja rakkauden liittoa tavalla, joka polttavien ekologisten kysymysten keskellä herättää luottamusta paremmin kuin hurmosliikkeet tai poliittinen realismi." Järjen ja rakkauden liitto -
Hajamietteitä Arvid Järnefeltin kirkkopuheista. Kirjassa Missä mennään,
Puheenvuoroja. Toimittanut Katriina Kajannes. Athanor 2018

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Uskonto, musta politiikka ja sotakiihko olivat Elsalla ja kumppaneilla mennen tullen iloisessa sekasotkussa. Hän opetti, että jokaisen (m u s t a n, ei sentään punaisen) on siunattava kiväärinsä, ettei tee syntiä ja ammu viattomia...

Mustiahan nuo valkoisiksi sanotut olivat.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Sanomatorilla Helsingissä oli tilaisuus jossa haastateltiin säveltäjä Toivo Kuulan lapsenlasta. Valkoisilla oli Viipurissa "voitonjuhlat" joissa viinaa riitti loputtomiin. Jääkärit ja muut olivat illan mittaan umpihumalassa. Toivo Kuulan kanssa tuli sanaharkkaa. "Jääkärin veri ei saa vuotaa" huusi joku. Kuula (joka mieleltään oli lähinnä valkoinen) kai yritti poistua, mutta joku jääkäri ampui hänet pihamaalle. Kuka oli ampuja, on kai epäselvää yhä, tai asiaa ei ole haluttu selvittää.

Sellaista ol Viipurissa.

Toivo Kuula olisi saattanut olla toinen "sibelius" tai enemmänkin.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Kun mustat alkavat toistensa valtaa kumota, siinä häviää musiikki ja katoo ihminen. "Vallankumous on kuin Saturnus, se syö omat lapsensa." (Georg Büchner).

Toimituksen poiminnat