Suomi uranuurtajaksi – uskonnon käyttö politiikassa läpivalaisuun
Suomea ja sen yksiköitä hallitaan lestadiolaisittain. Keskusta-oikeisto johtaa kuntia, kirkkoa, seurakuntia, mediaa, yliopistoja ja sen eri yksiköitä polvesta polveen rautaisella mutta melko salatulla tavalla. Tämä uskonsuunta – keskusta-oikeisto – ratsastaa vanhoillisuudella ja taantumuksella, vanhimmiston totuudella, verkostoilla, hierarkioilla, naisia alistamalla, AYtä nujertamalla jne. Jumalina se palvoo rahaa, keskeisiä asemia, valtaa ja siis julkisuutta. Perkeleenä se pitää SDPtä.
Keskustalaisuus ratsastaa uskonnolla – edustajiensa sanontoja, puhetapoja ja pappimaista olemusta myöten. Samat ovat elkeet muilla oikeistopuolueilla.
Lestadiolaisuus on valtio valtiossa. Lestadiolaisuus on trendikästä. Hyvä että tätä vihdoin selvitetään, vaikka kainosti ja nimittä. Yhtä hyvin voisi tässä yhteydessä puhua muista kristillisistä kirkoista tai muista uskonnoista, niiden suuntauksista ja lahkoista. Samaa jumalaahan ne kunnioittavat, rahaa.
Kristillisen – esim. katolisen – kirkon historia on vainoja, inkvisitiota, antisemitismiä, sotia, alistamista, kulttuurien tuhoamista, kidutusta, sairasta vallankäyttöä koko yhteiskunnassa, tieteen ja vapaan ajattelun estämistä, työväenliikkeen haittaamista, ihmisoikeuksien rajoitusta, valhepropagandaa, mafiaa ja moraalitonta jesuiittalaisuutta.
- Olisiko päätelmien aika? Voisiko Suomi edelläkävijänä paljastaa ja tervehdyttää uskonnon käytön politiikassa?
Aiheeseen liittyen: luterilaisuudessa oli ehkä uskonnoista selkeimmin jako maalliseen ja hengelliseen regimenttiin. Politiikka kuului edelliseen. Tämä kuitenkin on nyt melko tyystin tuhottu, kun teologia on siiretty täysin maalliseen regimenttiin. Kirkostakin tulee poliittinen toimija, jonka tavoitteet ovat vain tässä ajassa.
Muuten, mitä olen sivusta seurannut Suomen Kristillistä liittoa, nykyään KD, niin sielläkin on ollut pyrkimystä saada politiikka maalliseen regimenttiin. Eli mellerimäinen ”X on Jumalan ehdokas” -julistus on koettu vääräksi puolueessa.
Lestadiolaisetkin ovat luterilaisia, mutta …
Ilmoita asiaton viesti
Miten lie luterilaisuuden kanssa. Luther pani kovasti kampoihin hengelliselle valtakunnalle. Hän heitti Pirua mustepullolla, himoitsi avioon ja vihasi juutalaisia niin maan perusteellisesti. Mikael Agricola opiskeli oppia Saksassa, siellä missä Lutherinkin kirkkoa komisti Juutalaissika-taideteos. Kustaa Vaasa oli omaksunut luterilaisuuden, kun hän voi sen turvin viedä kirkolta kuparikatot ja muun omaisuuden.
Eräs ulkomaalainen, katolinen professori muistutti, että luterilainen kirkko tuhosi Suomesta saamelaisten kulttuurin…
Ilmoita asiaton viesti
Erään opetuslapsen kohtalo rahapussin pitelijänä kertoo karusti rahan vallasta yli Kristuksen vallan kristillisyydessä.
Ilmoita asiaton viesti
Ethän vaan tehnyt väärää yleistystä? Juudaksellahan ei ole muita seuraajia kuin Timppa ja hänkin horjuen.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi mukava ajatella noin. Mutta kristinusko näyttää käytännössä enemmän miekan ja rahan kuin rauhan ja jakamisen uskonnolta.
Uskonto, instituutio. Siitä kai pulmat johtuvat.
Arvid Järnefelt vastusti tolstoilaisena kaikkia yhteiskunnan instituutioita.
Ilmoita asiaton viesti
Miten sitten tuo entinen ateistinen Neuvostoliitto. Siellä sitä vasta vainoja oli. Ja Kiina. Molemmissa maissa sanan- ja uskonnonvapaus ovat jälleen kaventuneet.
Siinä mielessä hyvä aihe, että kaikki muutkin uskonnot läpivalaisuun, antroposofia, teosofia, islam etc sekä tietenkin poliittiset aatteet. Emme elä arvotyhjiössä. Joku sen tyhjiön aina jollain täyttää.
Ilmoita asiaton viesti
”kaikki muutkin uskonnot läpivalaisuun, antroposofia, teosofia, islam etc sekä tietenkin poliittiset aatteet”
Mikä uskonto vaikuttaa Suomen hallituksessa, hallinnossa ja verkostuneena ja soluttautuneena koko maassa?
Ilmoita asiaton viesti
Uskonnot ovat merkillisen samankaltaisia, jos ja kun valta ja raha ovat niitten jumalia. Rauhanliike ja yhdenvertaisuusponnistelut ovat päinvastaisia kuin uskonnot, vaikka ovat juuri sitä, minkä tulisi kummuta uskontojen ytimestä, joka julistuksen mukaan on ihmisen ja elämän arvo, rakkaus, auttaminen ja jakaminen.
Lestadiolaisuus (jota valottaa politiikantutkija Aini Linjakumpu) on alistava, eriarvoistava, raha- ja valtahakuinen. Hedelmistään puu tunnetaan.
Bisnes on lestadiolaisilla ja ”lestadiolaisilla” raakaa, ja kun sen periaatteet ulotetaan yliopistoihin ja maan hallitukseen, tulos on helvetillinen. Demokratia, yhteiskunnan arvokkaimmat ja pitkän ajan kuluessa yksissä kootut rakenteet murretaan vastuuttomasti. Kun valtaa ja rahaa on, niitä haalitaan lisää itselle ja hyville-veljille + serkuille ja vartioidaan kuin sadun lohikäärme.
Lestadiolaistyylissä ajattelu on musta-valkoista ja teot sen mukaisia. Oma liike on pyhä, oppositio, SDP ja AY ovat perkeleestä ja siksi ne on nujerrettava. Rakentamiseen ja yhteistyöhön ei ole tahtoa eikä voimaa. Demokratia ei käy.
Tässä hyviä tietoja ja sitaatteja Linjakummun haastattelemilta lestadiolaisilta. Sama pätee mutatis mutandis hallitus-, alue-, korkeakoulu-, ulkomaan- ja muuhun politiikkaan, kirkkoon, mediaan jne. Lue ja nauti: http://demokraatti.fi/aihepiiri-on-herkka-tutkimus…
Ilmoita asiaton viesti
”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.” (Luuk. 3:11.) Tässä kristillinen perusohje. Se on äärimmäisen kaukana lestadiolaisuudesta ja lestadiolaisesta hallituspolitiikasta ja nykyisestä maantavasta.
Ilkka Hirvi siteeraa tätä jaetta osuvasti asiantuntijakirjoituksessaan ”Vasemmistokristillisyys etsii uskon ydintä”. Hän jatkaa: ”Eriarvoistaminen, ahneus, sorto ja riisto ovat syntiä. Kapitalistiselle taloudelle rahanhimo on kaiken hyvän alku, Raamatussa se on ”kaiken pahan alkujuuri”, koska ”ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon” (1 Tim. 6:9,10). Jumalan valtakunta ei toteudu vain tulevassa vaan myös tässä ajassa. Viimeisellä tuomiolla (Matt. 25:31–46) meiltä ei niinkään kysellä käsitystämme kasteesta tai naispappeudesta vaan sitä, miten kohtelimme köyhiä ja syrjittyjä.”
Ilkka Hirvi päätyy huomioon perinteisestä raamatuntulkinnasta ja meille markkinoidusta maailmankuvasta taloudellisen eriarvoisuuden ylläpitäjinä. Artikkeli löytyy kirjasta Missä mennään, puheenvuoroja (2018).
—
Lestadiolaisuus ja ”lestadiolaisuus” ovat valtio valtiossa. Mutta niidenkin sisällä on monenlaista moraalia tai moraalittomuutta. Raa’an bisneksen menestyminen nähdään osoituksena Jumalan siunauksesta. Mutta veljet, serkut ja pikkuserkut eivät saa olla ahneita palvellessaan isonveljen bisnestä ja lestadiolaisuutta: siinä kohden ahneus on synti.
Pari lyhyttä sitaattia Linjakummun haastatteluista, linkki niihin edellisessä kommentissa (Demokraatti.fi):
”– Olen miettinyt, että miksi se on niin pyhä sektori. Ja menestyvät kaverit saavat touhuta, eikä siihen puututa. – – Myös ne, jotka ei ole toimineet lain kirjaimen mukaan, ei niihin kukaan puutu. (Liikkeeseen aiemmin kuulunut yrittäjä yrittämisen ihannoinnista)”
”– Ahneudesta joskus puhuttiin, mutta vähän silleen ohimennen. – – Se on silleen pyhä alue, että siihen ei kovin herkästi. Tämmöiset kaverit, jotka menestyy hyvin, ne osaa pelata hyvin, ne osaa pelata rauhanyhdistyksen piirissä hyvin, kovin herkästi ei lähdetä ruuvaamaan. – – Se on sellainen alue, johon ei paljon puututa, vaikka siihen pitäisi paljon enemmän puuttua. (Liikkeeseen kuuluva haastateltava)”
”– Töissä tehtiin pitkää päivää pienellä palkalla. Aina muistutettiin että eihän ”veljien kesken” ahnehdita, onhan ahneus syntiäkin. Aina kun epäkohdista puhui niin juttu käännettiin uskonasioihin. (Lestadiolaistaustainen työntekijä kertoo ns. hengen talkoista, jolla nimellä kulkee liikkeen sisällä teetettävä ilmainen ylimääräinen työ)”
—
Hallitus on läpikotaisesti lestadiolainen tai ”lestadiolainen” ja siis ei-kristillinen. Se jumaloi yrittäjyyttä, jakaa rikkaille, ottaa köyhiltä, alistaa, vaientaa ja pakottaa orjatyöhön.
Ilmoita asiaton viesti
Paras silmiini osunut määritelmä lestadiolaisuuden alkuperästä 1800-luvun alkupuolella kertoo sen syntyneen ruotsalaisesta halusta hillitä venäläisyyden vetovoimaa Suomessa joka oli juuri siirretty Ruotsin alaisuudesta Venäjän valtakuntaan.
Sitä perua suomalainen kansanihminen pitää jatkuvasti ja vaistomaisesti vähintään kädenmitan etäisyyttä venäläiseen. Ettei aleta flirttailemaan vieraan kanssa!
Itseasiassa lestadiolaisuuden voi nähdä ruotsalaisuuden pikkuveljeksi Suomessa. Samankaltaisia kavereiden suosijoita molemmat. Pohjoismaisuutta ei vaan kutsuta uskonnoksi, vaikka sitähän se käytännöntasolla kumarreltavana on.
Ilmoita asiaton viesti
Wikipediassa kerrotaan ruotsalaisen piispan lähettäneen Lestadiuksen papiksi Ylä-Lapin Karesuvantoon, luonnollisesti, koska siihen aikaan vielä paljolti luonnonuskontoisen saamelaisuuden pelättiin imevän vaikutteita itäisiltä heimoveljiltä.
Helikopteriperspektiivistä ruotsinkielisyys Suomessa näyttää pohjoisen saamelaisuuden tapaan paikalliselta ominaisuudelta pienellä rantakaistaleella Pohjanmaan ohella Uudellamaalla ja tietenkin Ahvenanmaalla.
Ilmoita asiaton viesti
Lars Levi Lestadius syytää vihaa, tulta ja tulikiveä ahneitten suomalaisten niskaan. Ihan kuten hallitus ja muut ”lestadiolaiset” niitten ylle, jotka toivovat kunnon palkkaa, hyvää työelämää ja hyvinvointivaltion rippeitten säilymistä.
Laestadiuksen postillateksti muistuttaa postmodernistista proosaa. Saamelainen mytologia ja Raamatun esimerkit risteävät, värikäs kieli ryydittää tuomion julistusta. Syntisiä ja paatuneita sanotaan sioiksi ja koiriksi.
Sanapari Jatunin hurtat toistuu toistumistaan Laestadiuksen saarnassa Hyvästijättö Kaaresuvannon seurakunnalle. Kirkkoherra jyrisee tässä toisena paastonajan sunnuntaina 1849 päivätyssä tekstissä:
”Hävyttömät koirat, erinomattain ne isot Jatunin hurtat, jotka ovat tottuneet varastamaan ja ihmisen verta latkimaan, eivät malta odottaa siihen asti, että murut putoavat pöydältä, vaan he hyppäävät varsin pöydälle ja näppäävät koko voilimpun ja nielevät sen niinkuin tyhjän.” (Laestadius 1992, 325).
Laestadius kuvaa värikkäästi AHNEITA, VARASTELEVIA ja tappelevia KOIRIA eli alamaisiaan, seurakuntalaisiaan, saamelaisia, suomalaisia. Sana hukka on Laestadiuksella tavallinen tarkoittamassa PAHOLAISTA, ja koirakin on hänellä lihaksi tullut pahuus.
Lähteet:
Kajannes, Katriina: Jatunin Tarha ry – merkkien myötä- ja vastavirtaa. Synteesi.
Laestadius, Lars Levi 1992. Postilla I. Kolmas painos. Helsinki: Akateeminen kustannusliike.
Ilmoita asiaton viesti
Vihan, tulen ja tulikivien syytäminen kansan niskaan tuo heti mieleen Timo Soinin puhetavat uudemman ajan populistina.
Papiksi koulutettu Lestadius yhdisteli vanhan testamentin karuja kielikuvia saamelaisten perinteisiin sanontoihin kietoakseen pimeydessä vaeltaneen kansan pauloihinsa. Moni tykkää että kurmotetaan, yhäkin.
Valta on kielessä, diskursseissa. Vanhan testamentin alkukappaleissa kerrotaan naisten niiaavan kuullessaan puhuttavan kieltä jota ei ymmärrä. Eipä taida puhua suomea nämä tulevat SOTE-firmat joita Päivi Nerg ja Annika Saarikko, hartaat kristityt, opastavat vallan käytävillä.
Ilmoita asiaton viesti
Laestadiuksen (1992, 325) sanoissa lienee Jatunin hurtilla tarkoitettu ymmärrettävän Venäjän hurttia. Natsit käyttivät samoja, ja vielä pahempia, sanoja kuvaamaan juutalaishurttia. Ja mallit löytyvät läntisen ajattelun vanhoista peruskirjoista. Niiden toiviotaival etelästä pohjoiseen ei aina sujunut kuin Strömsössä.
Ilmoita asiaton viesti