Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Yliopisto, politiikka ja puoluepolitiikka

  • Yliopisto, politiikka ja puoluepolitiikka
  • Yliopisto, politiikka ja puoluepolitiikka
  • Yliopisto, politiikka ja puoluepolitiikka

Yliopistopolitiikasta ei keskustella tarpeeksi. Tässä teemasta pari näkökohtaa.  

  • Yliopisto-opetuksen tulee perustua tieteeseen. Mutta onko kaikki tieteeksi sanottu tiedettä?  
  • Vallitseeko akateeminen vapaus, jos tutkimussuunnat ja hankkeet sanellaan yksikköjen toimintasuunnitelmissa?
  • Mitä vaikuttaa, jos suuntaukset, tutkimusotteet ja lähteet otetaan esim. konservatiivisista, oikeistolaisista Unkarin ja USAn piireistä?
  • Mistä tahoista ovat rehtorit, dekaanit ja yhteiskuntayhteydet?
  • Mitä vaikuttaa, jos professori väittää esim. että mitään postmodernismia tai mitään kognitiivista tutkimusta ei ole olemassakaan?
  • Yliopiston toiminnan vaikutus yhteiskuntaan.

Kuten viime vuosisadan suurimpiin filosofeihin kuuluva Hannah Arendt katsoi, poliittisen piiri on yhtä kuin elämän piiri. On ymmärtämätöntä väittää, että yliopistossa ei olisi politiikkaa. Ja on tärkeätä huomata, miten ja millaista se on yliopistossa, tieteissä, opetuksessa, tutkimuksessa, virkanimityksissä, resurssien jaossa jne.  Politiikka vaikuttaa myös yliopiston muuttamisessa eräänlaiseksi liikeyritykseksi.

Olisi hyvä tutkia juurta jaksain yliopistojen poliittisuus ja puoluepoliittisuus, aineistona nykyhetken lisäksi niiden historia tai taustat sadalta vuodelta. Mitkä niistä ovat uskollisimmin jatkaneet sadan vuoden takaista ”valkoista” (muissa maissa sanottaisiin mustaa) linjaa. On otettava huomioon kaiken muun lisäksi seuraavanlaisia ilmiöitä:

 

  • vuoden 1918 ns. valkoisen perinteen jatkuminen monilla eri tavoilla (ehkä jopa joidenkin sukujen asemana),
  • resurssien jakautuminen oppiaineisiin, tutkimukseen ja opetukseen,
  • vallitsevat, tuetut ja sivuutetut tieteelliset suuntaukset,
  • kansainväliset tiedeyhteydet,
  • suhtautuminen opiskelijapolitiikkaan (kyselikö opettaja esim. 70-luvulla opiskelijalta opiskelukaverien poliittisia kantoja, listattiinko jonakin vuosikymmenenä yliopistoväen poliittisia kantoja ja jopa lähetettiin tiedoksi pääkaupunkiin),
  • puolueitten tai puoluepoliittisesti sitoutuneiden mediavaikuttajien osuus yliopiston  joidenkin oppiaineitten perustamisvaiheessa jne.

 

Mikä ajatus sisältyy Jyväskylän yliopiston tunnussanoihin Amica veritas? Sanat Amica veritas ovat osa tunnetusta latinankielisestä mietelmästä Amicus Plato sed magis amica veritas, jonka uskotaan syntyneen eräänlaisena tiivistelmänä seuraavasta Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassa esiintyvästä pohdiskelusta: ”On ehkä tutkittava universaalista hyvää ja mietittävä, mitä sillä tarkoitetaan, vaikka tämän tehtävän tekee vaikeaksi se, että ideateorian esittäjät ovat ystäviämme. Mutta on ehkä silti parempi ja jopa velvollisuus totuuden nimissä kumota myös se, mikä on itselle läheistä, varsinkin kun olemme filosofeja, viisauden ystäviä. Sillä vaikka molemmat ovat rakkaita, on hurskasta enemmän kunnioittaa totuutta.” (Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka. Suom. Simo Knuuttila. Helsinki: Gaudeamus 1981.) Mietelmään sisältyy ajatus, että Aristoteles arvostaa opettajaansa Platonia, mutta vielä enemmän totuutta.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Päivi Räsänen otti tänään kantaa erääseen yksittäiseen yliopistokysymykseen. Hänellä on siihen oikeus. Mutta MIKSI hän ottaa siihen kantaa? Onko asia joltain kantilta puoluepoliittinen? Onko tarkoitus aloittaa taas kampanja joka vahingoittaa joitakin yhteisöjä mutta pyrkii keräämään ääniä KDlle? Ehkäpä jäsenkato kirkosta ei PRn mielestä ole vielä kyllin iso.

Meitä on moneksi. Opettaessani ja tutkiessani yliopistossa 30 vuotta moraalini ei olisi antanut myöten julistautua jonkin aatteen, poliittisen puolueen, uskonsuunnan tms. edustajaksi ja pyrkiä siten vaikuttamaan opiskelijoihin. Moraalini ei olisi liioin antanut myöten asettaa oma etuni yleisen edun edelle.

Käyttäjän lentonenhenri kuva
Henri Lentonen

Kun puhutaan tieteestä, sehän tulee sanasta tieto.

Kun siis käytetään sanaa "tiede" se on harhaanjohtava, sillä ei tiede ole tietoa: muutenhan sitä ei tarvitsisi korjata kokoajan.

Tieteen oikea nimi pitäisi olla "kootut selitykset ja teoriat, joilla teemme hyvää bisnestä".

Tieteen uskonto on saattanut planeetan kuoleman kouriin. On siis menty ns. ojasta allikkoon ja ihmiset ovat yhä sairaampia Suomessakin.

Tästä syystä ei ole ihme, että raamatussa mainitaan tiede (velhous) yhtenä lopun aikojen pääsyntinä. Onhan se nyt aika paha asia itsessään, että ikäänkuin syödään vielä syntymättömät sukupolvet elävältä.

Tiede olisi voinut olla ihmiskunnalle ollut hyödyksi, jos se olisi perustunut vain tietoon: eikä rahaan.

Esim. vesimylly on ihan hyvä keksintö, se ei tuhoa luontoa eikä ihmisiä eikä siihen tarvita eläinten kiduttamista (eläinkokeet).

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Tieto ei ole valtaa. Tietämättömyys on valtaa kandimafiassa.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Akateeminen tiedeyhteisö lähti rappeutumaan heti sen jälkeen, kun se lakkasi olemasta yläluokkaisten, taloudellisesti riippumattomien ja joutilaiden miesten löyhä yhteisö. Julkinen rahoitus ja sen vaatima laitostuminen alkoi rajoittaa sen toimintaa ja tutkimuskohteita, mutta viimeistään yksityinen rahoitus muutti koko instituution irvikuvakseen. Yksityisen rahan innoittamana myös julkinen taho on ollut aina vain innokkaampi yliopistolaitoksen poliittis-taloudelliseen ohjailuun ja sallittujen "tulosten" määrittelyyn etukäteen jopa karkeiden määrällisten mittareiden avulla. Sitten ovat vielä yleiset ilmapiiritekijät. Nykyinen suvaitsevaisuusajattelu ja siihen liitetty poliittinen korrektius on yliopistoissa viety kaiketi äärimmilleen ja ajattelun aito vapaus yliopistokampuksilla lienee nolla tai jos ei ole, niin sinne se ajan mittaan painetaan.

En nyt halua provoilla liikaa, mutta melkoisesti on tiedeyhteisö ajan mittaan muuttunut ja alkuaikojen tilanne on kiistatta ollut lopputulemaa parempi.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Rahalla ei ole kotimaata. Samanlaista on "yksityinen" ja yhteiskunnan raha.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Toiset tekevät kulttuuria, toiset tuhoavat sitä. Kummilla on palkka, valta, virka ja hyvä eläke, kummilta ne puuttuvat?

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Muuten hyviä näkökohtia, mutta "Totilaterailismi-Hannah" Arendt oli aivan totaalinen pölkkypää ja bluffi.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/hannah...

" Hannah Arendtin "TOTILATERALISMI" on tieteellisesti puhdasta potaskaa.

Kari K. Salminen kirjoittaa kolumnissaan Alkkarissa (päivä jäi pois kirjaston kopiokoneella) Vastapainon kääntämästä (minkä se olisi ihan yhtä hyvin voinut jättää tekemättäkin) teoksesta seuraavaa otsikolla ”Tähän ei mies pysty”:

” Hannah Arendtin järkälemäinen teos Totalitarismin synty on viime vuosisadan suurimpia (isoimpia? HM) kirjoja, ja nyt se on suomennnettu.

Arendtin ajattelussa ei ole mitään, mistä tulee mieleen naisfilosofia. (Minulla kyllä tulee, vaikken itse teosta ole lukenutkaan… HM) Teos ei käsittele sukupuolta, patriarkaattia, seksuaalisuutta tai muuta sellaista,josta naisfilosofia tunnetaan. Mutta miksi naisfilosofian pitäisi näihin aihepii- reihin rajoittua? Ei varmaan pidäkään, mutta perinteisesti näin on ajateltu. Jos kirja tuo suku- puolitettua tai muuten vaihtoehtoista vaikkapa yhteiskunnan tai taideteorian ”diskursseihin” ja kirjoittaja on nainen, niin se on sitten naisfilosofiaa.

… Hannah Arendtin teoksesta on hankala tehdä naisfilosofian klassikkoa, ellei sitten jotenkin niin kierosti, että pitää sitä poikkeuksellisen rohkeana kurkistuksena totalitarismin kuiluun. Sinne miehet harvemmin kurkkaavat. He pysyttelevät politiikan, sotahistorian ja taloushistorian kaavoissa eivätkä uskalla ruotia kohtaamiaan äärimmäisyyksiä uusin käsittein. Ja nimen- omaan uudenlaista käsitteistöä natsien ja stalinistien totalistarismin ja terrorin käsittely kysyy.

Viime vuosina on julkaistu kiitettävästi naisten kirjoittaman filosofian klassikoita… Useimmat ovat selvästi naisfilosofiaa. Mutta Arendtin teos ei ole. (? HM) Se on kirjallisuuden monumen- taalisin monitieteinen totalitarismin ruumiinavaus. Ja se on naisen kirjoittama. Vaikka turpaan tulisikin, sanon: tähän ei mies pysty. ”

(Vähän aikaista ja harhaanjohtavaa puhua ”ruumiistakaan”: molemmat silloiset todelliset perus- ideologiat voivat paksusti: ensimmäinen tieteellisesti ja se toinen rahallisesti ja hölynpölyjournalistisesti; niihin palataan. HM)

Noin siis toimittaja Salminen. Hän aliarvioi raskaasti miehiä hölynpölymaakareina: se ei ole su- kupuolesta kiinni. Ja hän ”unohtaa” kaksi perustärkeää ”miestieteenalaa”: tieteen- ja aatehisto- rian.Hannah Arendtin käyttöön ottama ”uusi käsitteistö” ”totalitarismista” (jolle sanalle hän antoi uuden, entistäkin huonomman merkityksen Mussolinin kulttuuriministerin, entisen Sosialistisen internationaalin radikaalijohtajan Giovanni Gentilen antaman ”virallisen" merkityksen tilalle), on puhdasta potaskaa.

Yllättävää kyllä, Sovjetskaja entsiklopedija noteeraa Gentilen hegelistisen filosofin ominaisuu- dessa (toisin kuin Arendtia frankfurtistisena sellaisena) ja käyttää myös termiä totalitarismi, Gentilen merkityksessä.

Gentile, Giovanni

Born May 30,1875, in Castelvetrano; died Apr.15,1944,in Florence. Italian neo-Hegelian philo- sopher; an ideologist of fascism.Minister of education in the Mussolini government (1922 - 24). Professor of history of philosophy at the University of Palermo from 1907, the University of Pisa from 1914, and the University of Rome (1917 - 44).

Gentile’s philosophical system, his so-called actualism, is a subjective idealist variant of neo-Hegelianism. In reforming Hegel’s philosophy, Gentile came close to Fichte’s view, reducing reality to the current thinking process, what he called the “act of thought” or “thinking thought". Since he identified the act of thought with actual reality, he contrasted it not only to the whole objective world but also to past thought, to “thought thought,” which, according to Gentile, was an “ossified” and materialized thinking process and hence no longer dialectical.

Gentile cooperated with the fascist government and became an apologist of the totalitarian state, which he viewed as the embodiment of the moral spirit. He called for the total sub- mission of the personality to the state and for the dissolution of individuals in political history.“

“ Totalitarian State

an imperialist, authoritarian, bourgeois state exercising total centralized control over all aspects of society. Totalitarian states and regimes are characterized by their control of all legal organi- zations and their use of discretionary powers not limited by law; also characteristic of such states and regimes are the suppression of democratic organizations, the abolition of constitu- tional rights and freedoms, the militarization of society, and the repression of progressive forces and differing viewpoints. Fascist Germany and Italy were totalitarian states.”

Tietysti voidaan keskustella siitä, onko esiintynyt ja missä gentileläistä totalitarismia, vaikka sitten sosialismissakin. Hitlerin ideologia oli muuta kuin gentileläistä. Hän kopio Mussolinilta osan poliittista järjestelmää eikä ideologiaansa, joka oli hänen omissa riveissään keitetty kokoon. Se ideologia oli lisäksi enemmän Heinrich Himmlerin kuin Hitlerin itsensä alaa. Ideologian sielu oli oikein tunnettu henkilö, jonka tuollainen rooli oli kuitenkin megaluokan valtionsalaisuus...

Gentile kopioi termin englantilaisen Wikin mukaan fasisminvastustaja Giovanni Amendolalta:

” The notion of "totalitarianism" a "total" political power by state was formulated in 1923 by Giovanni Amendola who described Italian Fascism as a system fundamentally different from conventional dictatorships. The term was later assigned apositive meaning in the writings of Giovanni Gentile, Italy’s most prominent philosopher and leading theorist of fascism. He used the term “totalitario” to refer to the structure and goals of the new state. The new state was to provide the “total representation of the nation and total guidance of national goals". He described totalitarianism as a society in which the ideology of the state had influence, if not power, over most of its citizens. According to Benito Mussolini, this system politicizes everything spiritual and human:

“Everything within the state,nothing outside the state,nothing against the state.“

” Amendola, Giovanni

Born 1886; died Apr. 6, 1926. Italian political figure and publicist. Became a parliamentary deputy in 1919.

After World War I, Amendola led the left wing of the Liberal Party. In 1924 he became one of the leaders of the antifascist Aventine bloc.After the bloc was defeated in its struggle against fascism, he maintained liberal republican positions. In Ju-ly 1925 he was viciously beaten by a band of fascists. He died in exile in France.”

Hannah Arendt keittää kokoon täysin oman keitoksensa, jossa nimenomaan natsi-Saksa ja Neuvostoliitto muka olisivat jotenkin ”samanlaisia” ja eroaisivat periaatteellisesti kaikista muista ”autoritaarisista” järjestelmistä, niiden joukossa vanhoista Saksan, Venäjän, Itävallan, Belgian, Turkin jne. imperialistista terroristisista monarkioista ja jopa keisarillisesta Japanista, puhumattakaan Brittiläisestä, Ranskalaisesta, ja Hollantilaisesta imperiumista, ajan imperialis- tisista ”tavallisista diktatuureista” kuten Salazarin Portugalista ja Francon Espanjasta tai ajan ”tavallista” yksipuoluejärjestelmistä (Turkki, Meksiko jne.).

Nimitän seuraavassa Arendtin keitosta ”TOTILATERALISMIKSI”, ettei sitä sekoitat Amendolan, Gentilen ja Sovjetskajan määritelmiin. Otan määritelmät suomalaisesta Wikistä ja lainaan oheista keskustelua.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1100535.html#p...

" Saksalais-amerikkalainen politiikan tutkija Hannah Arendt julkaisi vuonna 1951 tutkimuksen The Origins of Totalitarianism (Totalitarismin juuret). Hänen mukaansa 1900-luvun alkupuolella nousseet totalitaariset järjestelmät erosivat aikaisemmista diktatorisista järjestelmistä muun muassa siinä, että

1) poliittiset laitokset toimivat ainoastaan todellista valtaa pitävän ryhmän lavasteina ja että

2) aate oli vallanpitäjille pelkkä väline kansan hallitsemiseen. "

(Eli että vallanpitäjät eivät olisi "todella uskoneet" järjestelmän ideologiaan. HM)

” Arendtin ”1900-luvun totalitarismin erikoistuntomerkit” eivät pidä paikkaansa: joko ne eivät ole totta, tai niissä ei ole mitään poikkeavaa ”aikaisempiin diktatuureihin” nähden SILLÄ TAVALLA, kuin hän luulee, vaan jopa päinvastoin: ne aiemmat viimeisimmät muut autoritaariset järjestelmät saattavat poiketa hänen luonnehtimallaan tavalla näistä, esimerkiksi johtavan kerrostuman, lainmukaisten valtaelinten ja johtavan ideologian keski-näisten suhteiden osalta.

Jos Mussolinin Italian ja Stalinin NL:n edustuselimet olivat ”salaa todellisten vallanpitäjien lavasteita” (mikä ei ole ainakaan NL:ssa kaikin puolin kuten juridi-sesti edes totta, koska kaikki lailliset päätökset piti kuitenkin tehdä niiden kautta rauhan aikana!), niin tämä on ”toisin kuin aikaisemmissa diktatuureissa” ainoastaan siinä suhteessa, että niissä aikaisemmissa kuten tsaarin Venäjällä ja Englannissa ne olivat olleet sitä täysin julkisesti ja lain kirjaimen mukaan, juridisen VALLAN ollessa monarkilla! Joskus saattoi olla,että todellinen valta oli kuin olikin parlamentilla, mutta sen piti laillistuttaa päätöksensä monarkilla eikä päinvastoin! Ja natsi-Saksassahan mitään edustuselimiä ei varsinaisesti ollutkaan.

Mitä tulee siihen Arendtin ”totalitarismin erikoistuntomerkkiin”, että (sinänsä jo valmis) ”aate (ideologia) olisi ollut pelkkä väline kansan hallitsemiseen”, niin siinä EI olisi ollut ainakaan eroa entisiin uskonnollisiin diktatuureihin ja monarkioihin nähden! Arendt ei huomaa, miten hän PESEE ”PUHTAAKSI” ANSIOTTOMASTI noilla ”eroillaan” AIKAISEMPIA DIKTATUUREJA, ja todellisuus on usein PÄIN VASTOIN KUIN HÄN SANOO.

Lisäksi tuo perustelematon möläys tarkoittaa,että Hitler ei olisikaan ”todella ajatellut” natsisti- sesti (vaan vaatinut sitä pelkästään kansalta) eivätkä Lenin eikä Stalin marxismin pohjalta (noh...Trotskihan ei siten ajatellutkaan!). Herää kysymys, MINKÄ MUUN IDEOLOGIAN POHJALTA KUKIN HEISTÄ SITTEN AJATTELI? Siitä Arendt ei taidakaan kertoa mitään...

(Vai oliko niin, että hänen mielestään ”hekin kuten kaikki” ”ajattelivat IHMISLUONNO/STA/LLA”, suora(sta)an "Keenistä” (siis, viimeisimpien tutkimusten mukaan, "rotumurhapeilineuroonista"!!?

Olisko Arendt voinut olla noin hullu ”varhaisharilainen”? Mene tiedä.)

Hitler ajateli suorastaan överiksi JUST NIIN KUIN NATSIMIN OPPI OLI, voisi sanoa, että VALITETTAVASTI!

EIHÄN HÄNTÄ TUOSSA SUHTEESSA IHAN TÄYDESTÄ TODESTA OTTANUTKAAN KUIN KAKSI MUUTA MAAILMANPÄÄTTÄJÄÄ: STALIN JA CHURCHILL! Ja näiden lisäksi niin teki muutama alainen ja kannattaja, mm. muutoin ”älykäs” Goebbels.

Mussolinia ehkä lukuun ottamatta ”diktatorisesti hallitseva totalitaristiryhmä” ei ollut itse luonut sitä ideologiaa, jonka perusteella hallitsi, ja jonka käsittein ja sisällä käytiin myös poliittiset kiistat, joten sitä ei ollut voitu ”luoda heidän valtaansa perustelemaan”,kuten Arendt väittää muka ”vuosisadan totalitarismin erikoistuntomerkkinä”. Sekä Hitler että Lenin / Stalin nousivat valtaan, koska / kun heidän edustamansa ideologia oli jo laajasti levinnyt väestön joukkoon ennen sitä. Eivätkä he suinkaan yksin olleet niitä ideologioita luoneet saati levittäneet, kaikkea muuta! Maiden vallitsevat ideologiat eivät myöskään varsinaisesti muuttuneet perusteiltaan mihinkään yhtään sen enempää Stalinin kuin Hitlerinkään hallitusaikana.

Lisäksi Arendtin erityisesti tältä ”tutkimustulokselta” pudottaa pohjaa se, että äärifrankfurtistit näkevat kaiken mm. tieteen ja uskonnon olemukseltaan pelkästään ”jonkun valtaryhmän vallan perusteluna Newtonin ja Einsteinin mekaniikasta ja sähkömagnetismista Marxin, Keynesin ja monetaristien talousteoriohin, poliittisiin ismeihin ja uskonnollisiin irrationaalisiin ”maailmanselityksiin”.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Naeset mänköö puun ja kuore, hella ja pölky vällii. Poes akateemisest elämäst, keskustelust ja joka paekast.

"Neuvo, sulho, neitoasi,
opeta omenoasi,
neuvo neittä vuotehella,
opeta oven takana,
vuosikausi kummassaki,
yksi vuosi suusanalla,
toinen silmän iskennällä,
kolmas on jalan polulla!

"Kun ei sitte siitä huoli
220 eikä tuostana totelle,
ota ruoko ruo'ostosta,
karvakorte kankahalta!
Sillä neuvo neitoasi,
neuvo neittä neljäs vuosi,
korahuta korttehella,
saran syrjällä syseä;
viel' elä siimalla sivalla,
neittä raipalla rapoa!

"Vaan jos sitte siit' ei huoli,
230 viel' ei tuostana totelle,
veä vitsa viiakosta,
koivu korpinotkelmosta
- tuopa turkin helman alla,
talon toisen tietämättä - :
sitä näytä neiollesi,
hepäise, elä sivalla!

"Kun ei vielä siitä huoli,
ota tuostana totella,
neuvo neittä vitsasella,
240 koivun oksalla opasta!
Neuvo nelisnurkkaisessa,
sano sammalhuonehessa,
elä nurmella nukita,
pieksä pellon pientarella:
kuuluisi kumu kylähän,
tora toisehen talohon,
naisen itku naapurihin,
metsähän iso meteli.

"Aina hauo hartioita,
250 pehmitä perälihoja,
elä silmiä sivele
eläkä korvia koseta:
kuppi kulmalle tulisi,
sinimarja silmän päälle.
Tuostapa kyty kysyisi,
tuosta appi arveleisi,
kylän kyntäjät näkisi,
nauraisi kyläiset naiset:
'Onko tuo soassa ollut,
260 talununna tappelossa,
vai onko suen repimä,
metsän karhun kaapaisema,
vai susiko sulhasena,
karhu kanssakumppalina?'"

Kalevala

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset