Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

’Oikea’ yliopisto tarpeen, siis fundamentalistinen?

  • ’Oikea’ yliopisto tarpeen, siis fundamentalistinen?
  • ’Oikea’ yliopisto tarpeen, siis fundamentalistinen?
  • ’Oikea’ yliopisto tarpeen, siis fundamentalistinen?

Dosentti Erkki Tuomioja toivoo teologiaa pois tieteellisistä yliopistoista. Hyvä ajatus. Äärioikeisto ja usalaisuus tarvitsevat oman yliopiston. Suomen opinahjot on nyt ”osoitettu” vihervassarilaisiksi.

 

Kristilliseen korkeakouluun sijoittuisivat teologian lisäksi fundamentaalis-kristillinen opetus, tiedettä, ihmisoikeuksia ja evoluutioteoriaa vastustavat opit ja niille läheiset suuntaukset. Onnen omiaan sinne sopivat kirkkoarkkitehtuurin ja kirkkotaiteen selvittelyt sekä oikeistolaisten maitten äärioikeistolaisen kristillisen kulttuurin myötäsukainen tutkimus.

 

Bisneksen opetus ja harjoitus on itsestään selvästi opinahjon ydinosaamista. Sille antaa hyvän esimerkin amerikkalainen kristillinen fundamentalismi. Sen edustajat saarnaavat Suomessakin tunnetusti rahasta, kymmenyksistä ja uhrista antaumuksella ja ahkerasti.

 

Hagiografia saisi vihdoin ansaitsemansa toimintaympäristön. Suomalaisten pyhimykset – Karl Marx, C.G. Mannerheim, UKK, kilpaurheilijat, narkomaanit, iskelmälaulajat ja Alvar Aalto – olisivat tärkeimpiä tutkimuskohteita.

 

  • Eiköhän hallitus nopsasti leikanne tarvittavat miljardit köyhimmiltä, työttömiltä, lapsilta, sivistykseltä, opetuksesta, tieteeltä, sairailta ja pieneläkeläisiltä. Niiltä pienimmiltä.

 

  • Näin toiminee hallitus, joka suojelee elämää [Timo Soinin kaunis ilmaus] siunaamillaan asekaupoilla, yhteiskunnan heikoimpiin kohdistuvilla leikkelyillä sekä antamalla rikkaille.

 

  • Mallia eikun USAsta. Siellä kissakin saa helposti maisterin paperit, kun raha kirstuun kilahtaa.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Risto Koivula

Dosentti Kuoleman-Tuomioja on perkele itsekin valehtelemaan...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/03/jukka-...

****

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/er...

Näin se äärioikeisto suojelee ottopoikiaan!

" Tuomioja on saman sarjan valeradikaali ja valeälykkö kuin Hillibillary Clinton. Hänen Valtiattarensa on Tarja Halonen. Ja ideologinsa Väinö Tanner. Se aika on nyt föörbii.

[Tannerista on paljastunut myös vaiettuja kannatettavia asioita erityisesti ennen sisällissotaa, kun hän vastusti ja boikotoi ja kampitti Sosialidemokraattien osaallistumista Kerenskin makuntavaaleihin syksyllä 1917. RJK]

Halontanneristi Kuoleman-Tuomioja on muuttanut jälkikäteen tätä plokikirjoitusta. Siinä puhuttiin alun perin "28,7 miljoonasta GULAGIEN asiakkaasta" kuten hänen mainostamansa kirjakin, mikä tarkoittaisi,

että KAIKKI AIKUISET MIEHET OLISIVAT OLLEET LINNASSA 150 miljoonan asukkaan Neuvostoliitossa,

jonka kansalaisista puolet oli alle 15- vuotiaita lapsia, ja aikuisten joukossa oli sitä vankempi naisenemmistö, mitä vanhemmasta ikäluokasta oli kyse:

Tuomioja.org:

https://tuomioja.org/kirjavinkit/2004/01/anne-appl...

" 1.1.2004

Anne Applebaum: GULAG. A History of the Soviet Camps

applebaum.jpg

Penguin, 610 s., St. Ives Plc. 2004

GULAGin historia

Alexander Solshenitsyn toi aikanaan yleiseen tietoisuuteen käsitteen GULAG – neuvostolyhenne sanoista Glavnoe upravlenie lagerei, leirien päähallinto – ja teki valtaisan työn koostaessaan anekdoottisesta aineistosta ja henkilökohtaisista muistelmista suursarjansa Vankileirien saaristo.

[RK: Paska kirja, koska laki- ja Lenin-sitaatit ovat VÄÄRENNETTYJÄ. Solzhenitsyn on myös käyttänyt ENGLANTILAISIA väärin siteerattuja ja käännettyjä "lähteitä", vaikka hänellä olisivat ainakin aikaisemmin NL:ssa olleet käytettävissään myös venäläiset originaalilähteet!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/kansan... ]

ET: Nyt englantilainen historiantutkija ja toimittaja Anne Applebaum on kirjoittanut aiheesta teoksen, jota voi pitää toistaiseksi täydellisimpänä esityksenä aiheesta. Applebaum on myös poikkeuksellisen laajasti – joskaan ei aivan rajoituksitta – voinut käyttää alkuperäisiä neuvostoaikaisia arkistolähteitä. Niistä avautuu kylmän byrokraattinen ja detaljoitu kuva maailman kaikkien aikojen suurimman pakkotyöjärjestelmän hallinnoinnista.

[Paskaa avautuu. Hän on käyttänyt TASAN SAMOJA Solzhen valmiiksi väärentämiä "lainauksia": niissä lauseen merkitys usein käännetään tasan päin vastaiseksi: kun Lenin KIELTÄÄ pistämästä "laillista terroria" RIKOSLAIN perusteluihin, Solzhe ja Apple "siteeraavat", että hän muka MÄÄRÄISI tekemään niin! (kts. edellinen linkki)]

ET: Applebaum asettaa GULAGin historiallisiin ja ideologisiin yhteyksiinsä. Karkotukset ja pakkotyöjärjestelmä olivat Venäjällä – ja muuallakin – tuttuja jo ennen bolshevikkien vallankaappausta. 20-luvulla ensimmäiset systemaattiset leirit pystytettiin Vienanmeren Solovetskin luostarisaarille. Solovetski oli ankea ympäristö, mutta alkuaikoina leirin regiimi oli vielä suhteellisen vapaa myöhempiin aikoihin verrattuna. Koskaan se ei kuitenkaan ollut niin idyllinen paikka, kuin minä Solovetskissa kesällä 1929 vieraillut ja näkemiinsä kulisseihin ihastunut Maksim Gorki sen kuvasi.

Pakkotyöjärjestelmän ensimmäinen jättiläismäinen rakennuskohde oli Vienanmeren Suomenlahteen yhdistänyt Stalinin kanava. Kaikkiaan 170000 vankia osallistui kanavanrakennustyöhön. Kymmenet tuhannet menehtyivät. Hankkeessa näkyivät kaikki GULAG-työn ongelmat. Kanava kyllä valmistui vajaassa kahdessa vuodessa, mutta se ei jo alimitoituksensakaan vuoksi koskaan saavuttanut sellaista taloudellista merkitystä kuin mitä neuvostopropagandassa esitettiin.

GULAG oli jättiläismäinen taloudellinen yritys ja tuotantolaitos jonka Kauko-Idän haaraa Dalstroita Yhdysvaltain silloinen varapresidentti Henry Wallace isäntien menestyksekkäästi ohjelmoimalla vierailulla vuonna 1944 ylisti amerikkalaisen suurkapitalismin veroisena yrityksenä. Vorkutassa tehtiin metsätöitä ja Kolymassa kaivettiin kultaa. Stalinin leirit eivät olleet natsien tuhoamisleirejä, vaan tarkoitus oli käyttää vankien työtä tuottoisasti. Olosuhteet ja ruoka-annokset olivat kuitenkin sellaisia että normien saavuttamattomuuden vuoksi vähennetyille annoksille joutuneet kuolivat lähes vuorenvarmasti. Pakkotyön todellinen tuottavuus oli tietenkin surkeaa luokkaa. Sen ymmärsi myös leireistä Stalinin kuollessa vastannut Lavrenti Beria, joka ryhtyi Stalinin kuoltua tarmokkaasti heti purkamaan leirijärjestelmää.

[RK: On väärä teoria, että leirit olisivat olleet perustarkoitukseltaan tuotannollisia. EDes Solzhe ei väitä siten olleen alun perin. Ainakin se poliittinen porukka, jota siellä oli, oli keskimääriin tuottavaan pakkotyöhön armotta liian vanhaa, edellisellä vuosisadalla syntynyttä, varsinkin neuvostoliittolaisittain eläkeikäistä (mm. sotilaat, merimiehet ja naiset 50 v., miehet yleensä 55 v.), usein kolmekin sotaa eri lippujen alla käynyttä väkeä (joista yksikään ei useinkaan ollut punainen). Leirejä käytettiin kyllä sellaisten tehtävien aloittamiseen varsinkin, joihin ei millään saatu tavallisin keinoin vapaehtoista työvoimaa, tai joilla oli sotilaallinen kiire, kuten Stalinin kanava ja Norilskin nikkelikaivos. Kokemuksestaan huolimatta poliittiset ikämiehet olivat alinta kastia: heiltä ei varsinaisesti odotettu mitään, kuten esimerkiksi kriminaalipojilta ammatin oppimista ja ehkä myös jäämistä vanhoihin ympyröihin tavallisina työntekijöinä. Jäärien "tehtävä" oli olla poissa jostakin muualta (missä he ehkä olisivat voineet olla hyvinkin vaarallisia).

Kaikkea oli kokeiltu esimerkiksi valkoisiin komentajiin ja upseereihin: suoraa vapauttamista (esimerkiksi kenraali Krasnov kohta Pietarin takaisinvaltauksensa epäonnistuttua), siirtämistä toiseen päähän maahan häivytetyllä henkilöllisyydellä, Puna-armeijan arveluttavimpiin tehtäviin värväämistä (mm. Koltshakin tshekille ja unkarilaisille), joka olikin tehokkaimmasta päästä jne.]

ET: Applebaum on myös koettanut laskea GULAGin uhrien kokonaismäärän. Luvut ovat tyrmistyttäviä: kaikkien GULAGiin tai sisäiseen karkotukseen ja muuhun pakkotyöhön joutuneiden, ulkomaalaiset sotavangit ja muut mukaan lukien, määrä on lähes 30 miljoonaa. Näissä oloissa henkensä menettäneiden määrä on lähes kolme miljoonaa. Applebaum esittää arkistoista kootut luvut hyvin täsmällisinä, mutta tekee samalla myös kaikki asiaankuuluvat varaukset lukujen tulkinnanvaraisuudesta ja epätäsmällisyydestä.

Joka tapauksessa suurin osa selvisi hengissä. Applebaum pyrkii kerto- maan myös miten ja millaisten eloonjäämisstrategioiden kautta se oli mahdollista. Hän kertoo myös vuoden 1954 suurista ja toivottomista leirikapinoista, joista muu maailma on vasta vuosikymmeniä myöhemmin saanut tietää.

Venäläiset eivät leirejä ole unohtaneet, mutta virallinen Venäjä ei niiden muistelemisesta piittaa. Toisin kuin Saksassa, jossa maan viime vuosisadan synkkää historiaa pengotaan ahdistuneina ja jossa on syntynyt kokonainen käsite, vergangenheitsbewältigung tätä prosessia kuvaamaan ja korostamaan sitä, että menneisyyttä ei saa päästää unohtumaan, ei Venäjällä tällaista juurikaan harjoiteta.

Joissain suomalaiskommenteissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Applebaum ei Aino Kuusisen muistelmien ohella ole juuri lainkaan käyttänyt suomalaislähteitä, ja että suomalaisten osuus on muutenkin sivuutettu varsin ohuesti.

*Ottaen huomioon että GULAGissa eri aikoina viruneiden ihmisten määrä on viiden miljoonan luokkaa* ei suomalaisten ja suomensukuisten vankien osuus ole Applebaumin kirjassa mitenkään alimitoitettu. Suomalaisista GULAG-kokemuksista on niistä enemmän tietoa etsiville myös olemassa pari vuotta sitten ilmestynyt Erkki Vettenniemen hyvä englanninkielinen Väitöskirja.

elokuu 2004

"Olen täällä kritisoinut sitä originaalia:

http://www.tiede.fi/keskustelu/15327/ketju/erkki_t...... "

RJK

Örkki on tosiasiassa koko perkele lallaamaan aivan järjetöntäkin sotapropagandaa, kunhan sen suunta vain on "sopiva"... [Tähän hänet "oikeuttaa moraalisesti" rauhanmerkki, joka on varmaan saunassakin pistettynä neulalla hänen rintapieleensä ...]:

acedia

Voisitko perustella jotenkin, linkkisi oli kokonainen keskustelu. Esitä asiasi selkeämmin.

RJK

No riittäisikö tämä ydinosa:

http://www.nakokulma.net/index.php?topi ... #msg337156

" Jos Gulagissa oli kerralla korkeintaan 2.5 mlj. "asiakasta", ensimmäinen miljoona tuli täyteen 1935 eli 15 vuotta ensimmäisten leirien perustamisesta, ja noin 30 vuotta ensimmäisen perustamisen jälkeen niitä myös alettiin lakkauttaa (aluksi Berijan toimesta), niin keskimääräisen tuomion on pitänyt olla n. 1.5 - 2 vuotta. Kun tällä jälkimmäisellä, raskaimman jälkeen, kerrotaan Applebaumin ilmoittama kokonaisvierailijamäärä 28 mlj, saadaan 56 mlj. "lusimismiesvuotta". Jos keskimääräinen tuomio olisikin ollut 10 vuotta, mutta "miestyösaldo" tuo mainittu, olisikin tuomittuja ollut kaikkiaan vai 5.6 mlj, eli viidennes Applebaumin ilmoittamasta kokonaismäärästä.

Gulagin ei lähetetty aivan pientä tuomiota lusimaan jo siksikään, että kuljetus vaikkapa Leningradista Kolymaan saattoi kestää puoli vuotta, ja toisen mokoman takaisin.

Pitkät tuomiot vaikuttavat keskiarvossa ratkaisevasti siten, että esimerkiksi yksi 20 vuoden tuomio vaatii "vastapainokseen" 19 1 vuoden tuomiota, jotta keskimääräiseksi tuomioiksi saataisiin vaadittu 2 vuotta. Mukana ovat ilmeisimmin myös kaikki II maailmansotaan liittyvät kansalliset karkotukset eli tilapäiset väestönsiirrot, jotka lienevät koskeneet n. 0.6 - 1 miljoonaa kansalaista, ja jotka venähtivät n. 12 vuoden mittaisiksi (huomattava siivu koko "potista"!).

Ilmeistä on, että Applebaumin "28 miljoonaa" on KAIKKI OIKEUDEN PÄÄTTÄMÄT VAPAUSRANGAISTUKSET JA KARKOTUKSET, tai sitten kaikkien rangaistujen kokonaismäärä, juoppoputkat ja liikennerikkomukset mukaan lukien. Kaiken kaikkiaan KGB asioi n. 60 mlj. kansalaisen kanssa, joista osa oli todistajia ja kantelijoita, osa syytettyjä, ja näistä vain osa tuomittuja. (Tuokin luku esiintyy "tapettujen määränä" esimerkiksi hawaijilaisen emeritus"professorin" Rummelin sivuilla...

Täällä on tilasto, kuinka paljon leireillä kunakin vuonna oli 1930 - 1953, 1. tammikuuta kunakin vuonna:

http://stalinism.narod.ru/docs/repress/repress.htm

1930 ... 179.000
1931 ... 212.000
1932 ... 268.700
1933 ... 334.300
1934 ... 510.307
1935 ... 725.483
1936 ... 839.406
1937 ... 820.881
1938 ... 996.367
1939 ... 1.317.195
1940 ... 1.344.408
1941 ... 1.500.524
1942 ... 1.415.596
1943 ... 983.974
1944 ... 663.594
1945 ... 715.505
1946 ... 746.871
1947 ... 808.839
1948 ... 1.108.057
1949 ... 1.216.361
1950 ... 1.416.300
1951 ... 1.533.767
1952 ... 1.711.202
1953 ... 1.727.970

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/venaja...) "

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan aloitteesta syntynyt järjestö Historioitsijat ilman rajoja edistää tieteellisen historiantutkimuksen tuntemista. Lisäksi se tuo tieteellisen historiantutkimuksen avuksi konfliktien ratkaisuun ja rauhanprosesseihin. Osana kansainvälistä organisaatiota Historioitsijat ilman rajoja on mukana laajassa toiminnassa. Kotimaassa se on kaikille avoimissa tapahtumissaan käsitellyt mm. kolonialismia ja kehitysyhteistyötä, kansalaisjärjestöjen suhdetta historiaan ja vuotta 1918.

https://www.historianswithoutborders.fi/

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Jyväskylän Kevät järjestää kaikille avoimia keskustelutilaisuuksia samoilla periaatteilla, joilla kansainvälinen Historians without Borders on liikkeellä. Tapahtumat vaikuttavat osaltaan siihen, että historiaa ja muita tieteitä ei käytetä vahvistamaan konflikteja, viholliskuvia ja todellisuutta vastaamattomia mielikuvia.

Jyväskylän Kevään yhteistyökumppaneihin kuuluu myös Jyväskylän yliopisto. Tilaisuus Sisällissodan tausta, syyt ja opetukset, joka oli Jyväskylän yliopistossa historian oppiaineessa, keräsi suuren yleisön ja antoi uutta tietoa. https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2018/01/t... Tilaisuudet ovat keskustelufoorumi eritaustaisille ja eri tavoin ajatteleville. Niiden pohjalta ilmestyi kesäällä yhteisjulkaisu Missä mennään - Puheenvuoroja.

Jyväskylän Kevään toteuttaa Lassi Nummen seura ry, joka osallistuu Lassi Nummi 90 -juhlavuoden viettoon.

----

Yhteisjulkaisu Missä mennään (toim. Katriina Kajannes) ottaa kantaa yhteiskunnan ja kulttuurin tilanteeseen. Yksipuolisen Suomi100-vuoden jälkeen tarvitaankin avointa keskustelua arvoista, arjesta ja eriarvoistumisesta. Kirja antaa äänen erilaisille ajattelutavoille ja tieteen suuntauksille. Ne ovat keskenään vuorovaikutuksessa, joka on harvoin mahdollista.

Nide puntaroi turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Se näyttää koulujen arjen ja edellytykset koulutustason nousulle. Esillä ovat hyvä ja huono hoitokulttuuri ja muistiystävällinen ympäristö. Aiheisiin kuuluvat myös työ ja työttömyys: oikeus tulla toimeen työllä, aktiivimalli, nollatuntisopimukset, mobbaus ja ay-liike. Kirjallisuudesta ja taiteesta on uutta tietoa, ja Facebookia esittelevä artikkeli syvenee analyysiksi kulttuurin muutoksesta.

Kirjoittajia ovat Eero Tarasti, Jouni Tilli, Klaus Helkama, Sofia Singler, Merja Mäkisalo-Ropponen, Jani Kokko, Jani Tanskanen, Antti Liikkanen, Ahti Ruoppila, André Swanström, Riitta Tynjä, Ritva ”Kike” Elomaa ja kymmenet muut. Artikkelikokoelma antaa äänen myös vaiennetuille eli omien alojensa erityisasiantuntijoille.

Sisällys

Lukijalle
I
Klaus Helkama: Arvokas elämä – sosiaalipsykologin mietteitä
Juhani Kahelin: Filosofinen elämäntapa
Jani Kokko: Yhteiskunnan kokonaisvaltainen turvallisuus edellyttää kovan ja pehmeän voiman tasapainoa
Sami Leon Eerola: Nuorten mielikuvat turvallisuudesta
Risto Ahonen: Epävakaasta ulkopolitiikasta demokraattiseen valtiosuhteiden tasapainoon
Juhani Niemi: Järjen ja rakkauden liitto. Hajamietteitä Arvid Järnefeltin kirkkopuheista
Anna Huovinen: Ihmisyydentunnustajat
Ilkka Hirvi: Vasemmistokristillisyys etsii uskon ydintä
Timo Virtala: Tulisiko terroristeja rakastaa?
Veikko Räisänen: Epätoivoinen teko
André Swanström: Suomalaiset SS-miehet ja politiikka

II
Ville Jalovaara: Nollatuntisopimukset – puolesta ja vastaan
Ahti Ruoppila: Työtä kaikille vai harvoille ja valituille?
Jukka Hämäläinen: Kenellä on oikeus tulla toimeen työllään?
Eija Tuohimaa: Työtä tekevä työtön
Matti Hirvola: Suomalainen korporatismi myllerryksessä
Petri Niskanen: Kolme taikasanaa päivittäisen toiminnan ohjenuoraksi: Minä olen vastuussa
Hilkka Leväaho: Minun ei tarvitse
Markku Aho: Kohtuutta taloussokeuden sijaan?
Mauri Männistö: Mitä saa 30 markalla?
Raimo J. Kinnunen: Nettinäkyvyyden hyödyt ja haitat
Ingmar Forne: Pankit ja käteinen
Antti Saarinen: Hallitus kyykyttää köyhiä
Riitta Tynjä: Köyhän pompottelu lisääntyi toimeentulotuen Kela-siirron myötä

III
Merja Mäkisalo-Ropponen: Muistiystävällisen Suomen rakentaminen edellyttää esteettömyyden uudelleen määrittelyä!
Seija Zimmermann: Antroposofisen lääketieteen asema Suomessa ja muualla
Arja Kangas: Täydentävien hoitomuotojen tilanne vuonna 2018
Sari Rimmi: ”Kunnioitettavassa iässä”
TarjaVälimäki: Taide ikääntyneiden terveyden edistäjänä
Leena Hänninen: Hyväilevä ja hoitava kulttuuri
Eine Joutsijoki: Puhunko ihmisen kanssa?
Keijo Karhunen: Riistaherkkua
Antti Liikkanen: Mobbaus ja kaksoissitovuus

IV
Jouni Tilli: Nyky-Suomen retorinen maisema
Riitta Myöhänen: Sanat ja vallankäyttö
Leena Sainio: Puheen ollen
Ritva ”Kike” Elomaa: Suomi100
Kaija Olin-Arvola: Degrowth, Downshifting ja Slow – Suomi vai DDR?
Leo Stranius: Synkistä ympäristöuutisista huolimatta meillä on toivoa
Kaarin Taipale: Kaupunki- vai aluepolitiikkaa?
Matti Kuhna: Yhteisöllisyyttä ja romantiikkaa Spoleton pikkukaupungissa
Jani Tanskanen: Maailma muuttuu – miten niin?
Mia Puolimatka: Kotihoito, varhaiskasvatuksen eliittiä
Juho Pahajoki: Mikä koulussa mättää?
Antti Rastela: Voiko Suomi edelleen nostaa koulutuksensa tasoa?

V
Jaana Erkkilä-Hill: Matkaopas taiteelliseen ajatteluun / Vähälläkin pärjää
Mari Aarnipelto & Venla-Vanamo Asikainen: Sanataiteen tila – Ympäristötaide lukemisen ja kirjoittamisen kannustimena
Sofia Singler: Tarkkuuden turmio: arkkitehtonisten havainnekuvien liiallisesta täsmällisyydestä
Tapio Lampinen: Porilaisen sahalaisen kaipaus
Vesa Karvinen: Omaleimaiset pohjalaiset
Lea Lihavainen: Karjalaa soutamassa
Orvokki Vääriskoski: Runoilija Einari Vuorelan aika on juuri nyt
Eero Tarasti: Vakavuuden kriisi tykkäämisen kulttuurissa

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Siitä pitäen, kun sisustusohjelmat rupesivat hävittämään kodeista kirjahyllyjä, viimeistään tuli selväksi, että yleismaailmallinen tavoite on ihmisten tyhmistäminen ja raaistaminen.

Sota lieveilmiöineen on tuottoisin bisnes.

Kaikki, mikä kelpaa väärennettäväksi, menee kaupaksi.

Edessä lienee vielä yksi isojako, minkä jälkeen kaatopaikoilla tapetaan papupurkin tähden, niin kuin Sielunveljeni 17v tapaa sanoa.

Mihin sitä henkisyyttä ja sivistystä tarvitaan maailmassa, missä tärkein tavoite on voittojen maksimointi.

Suosituinta viihdettä silkka tappaminen.

"Se kun tulee viimeiseksi ompi kuolema."

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Suomi on tiellä, joka on vaivaan vievä. Thanatos-hallitus murskaa hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta. Oikeudenmukainen eros-yhteiskunta rakentuisi asiantuntijoitten kuulemiselle, ei dosenttien halventamiselle.

Elämä, hyvä elämä ja hyvä hoito kuuluvat jokaiselle. Terveyskeskusten nopea erikoislääkäriapu ja esimerkiksi psykiatrinen konsultaatio tuottaisivat parhaan tuloksen.

Psykiatripula hidastaa ja heikentää avunsaantia ja ennustetta: riittävä ja oikea-aikainen apu parantaa ja voi estää kroonistumisen ja jopa poistaa itsemurhavaaran. Se on tavallista suurempi nuorilla naisilla ja homoseksuaaleilla. Tämä ei ole Jumalan rangaistus vaan tulosta ymmärtämättömyydestä ja julmuudesta, jota on yhteiskunnassa heitä kohtaan.

Pitempi ja terveempi elämä on taattavissa ihmisille määrätietoisella, korkeimpaan asiantuntemukseen perustuvalla politiikalla.

Toimituksen poiminnat