Itsemurhat, professorit ja yliopistopolitiikka

Missä yliopistoissa ja aineissa on eniten työntekijöitten ja opiskelijoitten itsemurhia? Miten niihin on reagoitu yksiköissä, ja onko ilmiötä tutkittu? Yliopistoja vertaillaan monelta kannalta, ja tämäkin olisi tärkeä näkökohta.

 

Samalla olisi tutkittava kyseisiä yksiköitä mm. seuraavilta kannoilta:

  • kilpailullisuus,
  • avoimuus,
  • rehtiys,
  • tasapuolisuus,
  • oikeudenmukaisuus,
  • mahdolliset professorien mielisairaudet ja vaikeat neurologiset sairaudet,
  • luottamusmiesten reaktiotit (asiallisuus, juoruilu, mustaaminen?) itsemurha-aihepiiriin.

Sairaudessa ei ole mitään kummasteltavaa eikä tuomittavaa. Mutta olisi vihdoin syytä selvittää, mitä oppiaineeseen, alaisiin, kollegoihin, opiskelijoihin ja koko yhteiskuntaan vaikuttaa professorin psyykkinen sairaus. Se johtaa usein tilanteeseen, jossa kilpailullisen työyhteisön kovimmat kiipijät käyttävät hyväksi heikon, sairaan esimiehensä häilyvyyttä ja tilaa. He suojelevat häntä ja saavat vastalahjaksi tukea epäeettisillekin pyrkimyksilleen. Professorin valta ulottuu monesti laajalti yhteiskunnan ja kulttuurin eri aloille, joten hänen sairas käytöksensä vaikuttaa niissäkin ratkaisuihin, priorisointeihin ja pitkälle tulevaisuutta suuntaaviin päätöksiin ja linjauksiin. 

 

  • Työ-, tutkimus- ja opiskeluyksiköitten ja yhteiskunnan parhaaksi tarvitaan tutkimus yliopistoitsemurhista ja sen laaja julkistus. Samanlainen selvitys olisi hyväksi muiltakin aloilta, mutta yliopistoista se on erityisen tärkeä.
katriinakajannes
Sitoutumaton Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka
Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu