Työttömän (työllistetyn) kohtelua Suomessa ja sen Ateenassa

Kun pääsin puoleksi vuodeksi työttömänä hommiin Jyväskylän kaupunginkirjastoon, kohtelu oli uskomatonta. Siitä voisi kirjoittaa kirjan. Oppilaani yliopistosta, nuori hieno ihminen, ahdistui kovasti kun hänet määrättiin valvomaan minua: edistyvätkö työni, osaanko tehdä jotakin ja noudatanko määräyksiä. Kolme vanhempaa kollegaa oli hänen sanojensa mukaan usein kyselemässä häneltä tätä kaikkea. Olin erinomaisin meriitein ja tuloksin opettanut ja tutkinut yliopistossa 30 vuotta, eikä kaupungin virastoissa eikä kirjastossa ollut ainoataan dosenttia.

Kohtelu oli eri suhteissa alentavaa. Minulla teetettiin kirjastoapulaisen palkalla tutkijan töitä. Aineiston hankkiminen, siihen perehtyminen ja kirjoittaminen vaati aikaa. Kun olin päässyt hommiin, työskentelin salaa myös illat ja viikonloput. Tehtäväksi annettiin laatia Kirjasampoon kirjailijaesittelyjä. Kun kysyin ohjetta, se kuului: ”Kyllähän sinä tiedät, mikä on kirjailijaesittely.” Kun tekstit olivat valmiita, niitä piti näyttää ylimmälle esinaiselleni osastolla, ja hän totesi ykskantaan: ”Liian pitkiä. Lyhennä ne.” Nykyisellään tekstit ovat paljon lyhyempiä kuin muualla Suomessa laaditut yleensä. Määräyksenä oli esitellä varsinkin omakustannekirjailijoita! Olin tuhma ja kirjoitin muistakin.

Minut määrättiin kirjoittamaan artikkeli Jyväskylän pääkirjastorakennuksesta. Homma oli erittäin työläs, sillä aineistoa piti koota valtavasti. Tein sen mielelläni, varsinkin kun jo etukäteen luvattiin julkaista tutkielmani netissä. Se ei ikinä ilmestynyt siellä. Sen sijaan kaupungin virallisessa tiedotuslehdessä painettiin osia tekstistäni, ja alla oli kaksi virkanaisen nimeä, mutta minua ei mainittu millään tavalla.

 

Puolitoista vuosikymmentä kirjastojen puolustusta

Neljä yhdistystä, joiden perustajapuheenjohtaja olen ollut, on puolustanut menestyksekkäästi kaupungin kirjastoja. Kokosimme valtavan kansalaisadressin, johon kirjoittivat halukkaasti nimensä myös niitten puolueitten kannattajat, jotka ajoivat kirjastojen lakkautusta. Organisoimme nimienkeruun postittamalla kymmeniä listoja palautuskuorineen eri puolille ja viemällä niitä kaikkiin kirjastoihin ja sitten hakemalla täydet takaisin. Erkki Palmén ja Antti Kajannes ojensivat tv-uutisissa ison mapin kulttuurilautakunnan pj:lle, musiikkitieteen professori Jukka Louhivuorelle, joka edusti SDP:tä. Kirjoitimme useita kertoja lehteen, mm. Erkki Palmén, yhdistys ja erikseen sen pj. Otimme yhteyksiä päättäjiin ja pidimme yleisötilaisuuksia, kirjakaupunkikeskusteluja.

Seuraavalla puolustuskeikalla teimme kaiken tuon uudelleen, ja silloinkin kirjoitin päättävälle elimelle (muistaakseni lautakunnalle) sen pyytämiä vetoomuksia neljä, neljän eri yhdistyksen pj:na. Montakohan vapaaehtoisten työtuntia tähän kului? Varmaan useampia kuin kokoomuslaisilta kaupunginjohtaja Markku Anderssonilta, valtuutettu Henna Virkkuselta ja muilta huippupalkkaisilta kului kiihkeään yritykseen lopettaa sivukirjastoja.    

Puolustustyö jatkuu ahkerana yhteistyönä kirjastojen kanssa. Siihen kuuluu mm. yleisötapahtumien järjestämistä niissä. Kirjastolaiset, joiden toimipaikkaa on uutterasti suojeltu, eivät ole ehtineet yhdistyksiimme jäseniksi saati toimijoiksi. Ainoa poikkeus on loistava Mauri Männistö.

Olen järjestänyt lukemattomia kaikille avoimia yleisötapahtumia ja tarjonnut esiintymis- ja julkaisumahdollisuuden sadoille. Ainoakaan ei ole kysynyt minulta työttömyys- ja eläkevuosina kantaa, kommenttia, artikkelia tai edes muutamaa riviä mistään asiasta, esim. työttömyydestä. Loistavana poikkeuksena professori Eero Tarasti.

 

Työttömien leimaaminen

Irma Hirsjärvi (VAS) aloitti hiljattain pönttöpuheenvuoronsa Jyväskylän kaupunginvaltuustossa leimaamalla työttömät sairaiksi avun tarvitsijoiksi. Hän edustaa valtakunnallisen yhdistyksen kantaa ja asennetta. Hänen eri puheenvuoronsa valtuustossa osoittavat karmealla tavalla tuon toiminnan tason.

Olen tiedemiesmäisen tarkasti perehtynyt vainoon: työttömien kohtelu Suomessa täyttää kaikki sen tunnukset. Myös sen viimeisen ja rankimman: odotettavissa olevan elinikä on lyhyempi kuin muilla.  

Työttömät ovat yhteiskunnassa muista eristettyjä ja ”kuolleita”. Heistä puhutaan heidän päänsä yli. Kuolinvuoteen vieressäkään ei saa tehdä niin, on meille jo pitkään opetettu: kuuluu puhua poislähtevälle suoraan, ei hänestä hänen ylitseen.

Lukemattomat työttömät ovat eri suhteissa työllistäjiensä yläpuolella. Tiedossa, asenteessa, ymmärryksessä, kokemuksessa ja solidaarisuudessa. On väärin leimata työtön ongelmaksi – jollain tavoin rajoittuneeksi ja työkyvyttömäksi.

katriinakajannes
Sitoutumaton Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka
Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu