Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Suomalaista ihanteenmuodostusta - Leino vai kilpaurheilija?

"Tekoja luokaa, maita valaiskaa" - leinolaisen humanismin ydin. Eino Leino nosti Suomen kirjallisuuden ja kulttuurin eurooppalaisuuden ytimeen. Hän yhdisti nerokkaasti antiikista,  Saksan romantiikasta ja klassismista olevat ihanteet suomalaiseen henkiseen perinteeseen. Leino oli Aleksis Kiven ohella kaikkein suomalaisin ja kaikkein eurooppalaisin kirjailija. Heillä oli valoisa näkemys ihmisen tehtävästä ja kasvusta toisten rohkaisijaksi ja auttajaksi.

Olipa taannoin Kuopion yhteiskoulussa pieni ryhmä tulevia kirjailijoita ja kirjallisuudentutkijoita, jotka perustivat epävirallisen urheilun vastustajien seuran. Niin Lassi Nummi ja Kai Laitinen muutamine ystävineen rikkoivat sodanjälkeisten vuosien ihannetta karskista, urheilullisesta miehuudesta. Luokkakaverit muistavat vieläkin, miten Kai Laitinen oli liikuntatunneilla kuin jauhosäkki...

Luokkakaveri Jouni Hirvaskero muistelee Lassi Nummen suhdetta liikuntaan juhlakirjassa Mutta kun olen runoniekka (Ilias 2008):

"Lassi oli ruumiinvoimiltaan ja urheilukyvyiltään hieman vaatimaton, ja alemmilla luokilla hän sai osakseen hyväntahtoista leikinlaskua. Hän korvasi ja kuittasi kaiken henkevyydellään ja älyllisellä huumorillaan. Elämyksellisiä olivat varsinkin voimistelutunnit, kun Lassia kannustettiin opintovaatimusten mukaisiin saavutuksiin. Moni sai varhaiskosketuksen runouteen yrittäessään vierittää Lassia pukin yli tai kammeta häntä rekille.

                      Jo rekillä Lassi osoitti kypsyytensä. Hän ei koskaan pahastunut, vaan kamppaili rehdisti ylivoimaa vastaan. Ja ennen pitkää hänet saatiin kammetuksi tangolle, jolta hän lausui muutaman osuvan kommentin tai innoittavan säkeen. Rytmikkäiden kannustushuutojen säestyksellä hänet saatiin kelatuksi rekkitangon ympäri, ja lopulta siitä syntyi kieppi. Kieppi on voimistelutermi. ”Rekkisessio” päättyi raikuviin suosionosoituksiin ja Lassin tuttuun aseista riisuvaan, onnelliseen hymyyn. Siis miltei tuuletukseen.

                      Voimistelutunnit olivat muutenkin vaikuttavia. Salissa oteltiin sinnikkäästi fyysisten rajoitusten kanssa. Liikunnan lehtorimme oli menettänyt sodassa toisen jalkansa, mutta hän pyöri rekillä vauhdikkaasti jättiläistä. Kun piti näyttää, lehtori vain riisui pikkutakkinsa, jonka alta paljastuivat liivit ja henkselihousut, ponnahti kiinni tankoon ja alkoi pyöriä vinhasti jättiläistä. Puujalka vain narahteli rytmikkäästi kehän ääriasennossa.

                      Lassin liikunnallista erikoislaatua kuvannee myös muuan aamuinen myöhästyminen ensimmäiseltä tunnilta. Syyksi hän ilmoitti sen, että piti tulla suksilla kouluun. Siihen aikaan Kuopiossa oli mainio latuverkosto: katujen aurausvallien päällä risteilevät ladut nopeuttivat suuresti kevytliikennettä. Lassille sukset olivat vakava logistinen haitta. Muut säästivät aamulla tärkeitä minuutteja, kun tiedossa oli huima kiito liukkailla laduilla."

Kilpailu ja kilpaurheilu eivät ole eurooppalaisessa humanismissa arvostettuja.

Ehkä jollakin tähdellä on ihmiskunta, juoka toteuttaa Leinon ajatusta - "Tekoja luokaa, maita valaiskaa". Siellä ihminen ei kilpaile ihmisen kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Mestari Eino Leinon siivellä ei pitäisi oppipoikia mainostaa.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Lassi Nummi on tämän päivän kirjailijoista Eino Leinon manttelin perijä.

Onneksi uskalsit kirjoittaa kommenttisi omalla nimelläsi. Halpamaisuus, henkinen väkivalta ja sanalliset piikit puskasta eivät näet ole leinolaisen humanismin mukaisia. Koska ne ovat Suomessa tavallisia, Leino anoi Viron kansalaisuutta.

Antti-Pekka Mustonen

"Olipa taannoin Kuopion yhteiskoulussa pieni ryhmä tulevia kirjailijoita ja kirjallisuudentutkijoita, jotka perustivat epävirallisen urheilun vastustajien seuran."

Negatiivisesta ajattelusta ei synny mitään suurta. Se syntyy omasta aatteesta, ajattelusra ja työstä sen hyväksi. - Vastarannankiisket jäävät peilikuviksi.

Toisen arvostamisesta alkaa oman aatoksen erinomaisuus, arvelee Tynkä-Karjalan asevelisosialisti.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Kaikki Suomen suurmiehet ja suuret kirjailijat ovat olleet vastarannankiiskiä, niin myös Eino Leino ja Lassi Nummi. Kukaan heistä ei ole jäänyt peilikuvaksi.

Näin vastarannan kiiski Eino Leino: "ihmiset on ilvesheimo, paha, karsas, kahlehdittu; jos joku kohoopi heistä, sen he iskevät ijäksi, riemuitsevat rinnassansa: ollut meitä ei parempi!"

Onneksi uskalsit kirjoittaa kommenttisi omalla nimelläsi. Halpamaisuus, henkinen väkivalta ja sanalliset piikit puskasta eivät näet ole leinolaisen humanismin mukaisia. Koska ne ovat Suomessa tavallisia, Leino anoi Viron kansalaisuutta.

Osaatko muuten hävetä? Sekin tunne kuuluu humanistille, mutta ei halpamaisille pikkusieluille. He eivät ymmärrä elämää eivätkä ymmärrä kuolevansa kerran.

Jarmo Linkosalo

Paskat niistä suurista voitoista, kunhan tässä jolkotellaan joukon jatkeena. Sama pätee taiteisiinkin, ja lukeminen kannattaa aina. Muttamutta, tässä on kuitenniin propleema. Ihan samaan viisin kun on urheilukilpailuita, taiteitakin kilpailutetaan, on Oscar gaalaa, Jussi gaalaa, monennäköistä viulukilpailua ja kirjallisuuskilpailuja tietty. Jos satuin, ja myöskin satuin avaamaan töllön vuosia sitten hiihtokilpailujen tiimoilta ja näinhän sen omin silmin, perkules, Myllylähän voitti. Oli vielä oma suosikki, niinkun eräs kirjakin, jonka satuin lukemaan. Kyseinen kirja kuiteskin jäi toisiks viimoseks. Sitten lukaisin voittajakirjan, ihan pelkkää paskaa, ennalta-arvattavaa elitismiä, ja kun edes propagandaa ei osattu ujuttaa rivien väliin, riveille piti sekin ympätä, sanavarasto samaa luokkaa kun keskivertojoren voimasanapakki. Välttämättä tulee mieleen, tulikohan vedettyä väärän väriset mömmöt, meinaan raati taikka tuomari. Tai toisaalta, onko taloudellisia kytkentöjä noin kustantamon kautta taikka poliittisia, ..., vai jäikö minulta itseltäni jotain ymmärtämättä. Mielestäni ei niinkään, että urheilua ja taidetta ei oikein voi vertailla keskenään, vaan niitä ei saa verrata keskenään, viittaan tässä nimenomaan taiteen kilpailuttamiseen. Aika paljon tulee katottua elokuvia, ja lätkää myös. Jotkut elokuvat olen kattonut kymmeniä kertoja, lätkässä kerta riittää enemmin kun hyvin, ellei sitten Ruotsi toheloi ja tosi pahasti, niinku se yks ruotsinsuomalainen molari. Että mikä siinä elokuvassa sitten on? No empä vaan osaa sanoa, vaikka omin silmin näin. Sen verta osaan tähän mainita, että suomlaisista omia suosikkejani ovat esimerkiksi loistava sota elokuva Manillanköysi, Holmbergin Kalevala Rauta-Aika ja miksei Mika Kaurismäen Arvottomat.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Mikä estää olemasta kumpaakin? Sitä tulee toisinaan ihmeteltyä.

Toimituksen poiminnat