Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Nimimerkit, 'sairauden puhe' ja pakkolääkitys

"Ja on pidettävä mielessä kysymys, jonka psykoanalyytikko Martti Siirala -vainaja opetti minulle: hänen ammatissaan on mietittävä potilaan ääressä, 'kumpi meistä kahdesta on hullumpi'. On uskallettava kuunnella sairauden puhetta." Näin dosentti, professori Jukka Kemppinen blogissaan.

Sananvapaus - oikeus mielipiteeseen ja sen kertomiseen - on ihmisoikeus. Sen saavuttaminen on vaatinut sukupolvien mittaisen taistelun. Vain Euroopan omistajat, valtaeliittiin kuuluvat poliitikot ja virkamiehet, pyrkivät kaventamaan toisten ihmisoikeuksia.

Martti Siirala kirjoitti sairaudesta yhteisön ilmiönä, jossa joku potee toistenkin puolesta. Puhuessaan kuormasta ja sen siirtämisestä Siirala tuskin tarkoitti vaarallista käytäntöä, joka on vallannut tänään alaa, julmaa medikalisaatiota. Hän piti tärkeänä, että terapeutti kantaa taakkaa potilaan puolesta, ei sitä, että potilas kantaa sitä terapeutin ja yhteiskunnan puolesta. 

Masennuspotilaille tarjotaan Suomessa pakkolääkintää. Psyyken potilaille on tahdonvastaista ja rankkoja piirteitä sisältävää hoitoa suljetulla osastolla meillä enemmän kuin muualla. Trendikäs mielialalääkkeitten käyttö lisää riskiä uuteen masennukseen.

Lääkäri, jonka tulisi olla potilaittensa ja yhteiskunnan palvelija, onkin suuren vallan käyttäjä. Jos hän julkisesti kirjoittaa jyrkkiä kantoja nimeltä mainitsemistaan yksityishenkilöistä ja vaatii heidän asioittensa julkista käsittelyä, suostuuko hän omien asioittensa julkiseen käsittelyyn?

Martti Siirala kirjoitti: "Varsinainen harhassaolo tapahtuu sen sijaan todellisuuden omistamisena, jossa ihminen asettuu hyvän ja pahan tuomariksi, todellisuuden ja elämänantajan eli luojan asemaan." (Todellisuuden käsittäminen psykoanalyysissa. - Teoksessa Psykoterapia - teoria ja käytäntö 1. Therapeia-säätiö, Amer-yhtymä Oy, Espoo 1981.)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Seuraavakin olisi oikeastaan kuulunut yllä olevaan kirjoitukseen:

Nimimerkin käyttö on erottamaton osa kulttuurin historiaa ja nykyisyyttä ja ihmisten oikeuksia. Tiedän Suomen johtavia kirjailijoita, jotka ovat kirjoitelleet verkossa nimimerkillä ja jopa vastanneet itselleen toisella.

Presidentti Urho Kekkonen julkaisi tekstejään eri nimimerkeillä.

Soisivatko Euroopan omistajat, jotka arvostelevat nimimerkin käyttäjiä, sen viljelyn edes johtaville kirjailijoillemme ja Urho Kekkoselle? Ja jos he armollisesti suovat sen näille, miksi ei muille ihmisille?

Enni Kulovaara

Juuri näin.

Ihmisellä pitää olla oikeus mielipiteisiin anonyymina. Kuten Kemppinen blogissaan sanoikin, on olemassa paljon ihmisiä eri ammateissa, jotka eivät voi kirjoittaa kuin anonyymina, koska muutoin vaarantaisivat uransa. Vaikka mielipiteet eivät mitenkään liittyisi harjoittamaansa ammattiin. Ja varmasti vielä useammin on syynä suku ja asuinympäristö.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes
Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Olen nyt pari eri kertaa korjannut jutun kirjoitusvirheet, mutta eivätpä korjaukset ota tallentuakseen.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

En ole enkä ole koskaan ollut psykiatrinen potilas, vaikka eräs bloggari Uudessa Suomessa omalla nimellään valheellisesti väittikin minun potevan masennusta.

Aihepiiri kiinnostaa minua yksinomaan ihmisoikeus- ja demokratiasyistä. Olen koko ikäni eri tavoin pyrkinyt edistämään vaihtoehtohoitojen asiaa.
Tarvitaan vaihtoehtoja nykyiselle lääketieteen ylivallalle ja hoitokäytännölle.

Seuraan kiinnostuneena, mikä poliittinen puolue alkaa edistää yhteiskunnan tervehtymistä lääkärivallasta ja medikalisaatiosta. Se sopisi luontojaan SDP:lle sellaisena kuin olen tutustunut sosialidemokraattiseen liikkeeseen ja sen arvoihin. Mutta ans kattoo.

Toimituksen poiminnat