Eespäin Yksityishenkilön pohdintaa

Isänmaallisuus. Ja miksi Johannes Virolainen kannatti vankkaa Eurooppa-yhteyttä?

Niin kuin Johannes Virolainen sanoi, hän oli Viipurissa silloin kun ... Ja juuri siksi Virolainen kannatti vahvaa EU:ta. Ei koskaan enää, hän sanoi.

Suomalaisten on vaikea liikkua maanteitse rajalta itään, venäläisten on helppoa liikkua länteen, Suomeen. Miksi venäläisillä on rautaa rajansa takana, ja meillä puuta? Senhän pitää olla rauhan raja, ja rajanylitysten ystävällisiä.

Kummalla puolen rajaa naapurimaalaiset saavat ostaa rajan pinnasta maata, kummalla puolen on kunnon tiet helpottamassa kenen vaan kulkua, kumman kansalaisista pari ääriryhmää haraa vastaan kansainvälistä tervettä yhteistyötä ja antaa tarkoituksella omasta isänmaastaan huonon kuvan naapurissa? Ja mikä 1900-luvun vuosikymmen tästä menosta tulee mieleen?

EU:n asia on isänmaallisuutta tänään.

 

Jukka Kemppinen kirjoittaa blogissaan röyhkeästi: 

Venäläinen osaa laskea, onko edullisempaa ostaa vai varastaa. Onneksemme kaupankäynti on ollut jatkuvasti tarpeellista ja yksinkertaista. Silti esitän varmuuden vuoksi kysymyksenä tämän, vanhaa maalaisliittolaista kielikuvaa käyttäen: kenen laariin mahtaa sataa Euroopan eli siis EU:n taloudellisen yhteistyön jarruttaminen?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Jukka Kemppinen:

Venäläinen tutkija virnisteli Suomen TV-uutisten kameralle, että vaikka Venäjä ilmoittaa investoivansa uusiin aseisiin satoja miljardeja euroa ja vaikka Suomen suuntaan keskitetään erittäin suuria joukkoja, Venäjällä ei ole tässä vaiheessa suunnitelmia Suomen suhteen.

Se oli harvinaisen reippaasti sanottu. Niinpä presidentti Halonen kiiruhti selittelemään, että kysymyksessä on varmaankin tavanomainen aseistuksen uudistaminen.

En vihjaa, että Venäjä oli Suomelle sotilaallinen uhka. Sen sijaan väitän, että Suomi ja Baltia kuuluvat edelleen sotilaallisesti Venäjän intressipiiriin. Pelkään, että Nato ja USA ovat samaa mieltä.

Luuloni tosin on, että Venäjällä suunnitelmat ja toteutus ovat perinteisesti eri asioita ja että tämä aseohjelma liittyy muuttuneeseen maailmantilanteeseen. Maailmassa on nyt kaksi suurvaltaa, USA ja Kiina, jotka ovat kuin veljekset, kuin Kain ja Abel. Venäjällä ei yksipuolisen tuotantorakenteensa kanssa ole mahdollisuuksia kilpailla muiden kuin EU:n kanssa, eikä EU voi nyt hyvin.

Ajattelin myös osallistua keskusteluun historian opetuksesta muutamalla tosiasialla, jotka koskevat Viipurin lääniä. Eräät, kuten Erkki Tuomioja, ovat sitä mieltä, ettei 1944 ollut mikään torjuntavoitto. Perinteisesti on sanottu, että Venäjä tarvitsi joukkonsa muualle, Saksaa vastaan, vaikka sillä ei enää ollut siirtämisen arvoisia joukkoja Suomen rintamilla elokuussa 1944 ja vaikka tie Berliiniin oli sovittu ja selvä ja sinne päästiin noin vuoden kuluttua. Kalustoa kyllä siirrettiin.

Oma selitysehdotukseni on yksinkertainen. On osoitettu aidoin asiakirjoin, että Neuvostoliiton hyökkäystavoite oli 1944 Kymijoen linja. Kun sitten kävi ilmi, että sinne ei päästy suurhyökkäykselläkään, rauha tehtiin syyskuussa Suomen kannalta yllättävän nopeasti ja ongelmattomasti. Miksi?

Entä jos syy oli sama kuin talvisodassa. Neuvostoliitto tarvitsi Enson tehtaat, Rouhialan sähkön sekä muut Viipurin läänissä sijainneet 10 paperi- ja selluloosatehdasta (Lahdenpohja, Läskelä, Waldhof jne.)

Talvisodan rauhanteolla Neuvostoliiton selluloosantuotanto kaksinkertaistui. Selluloosasta tehdään ruutia. Rouhialan voimalaitoksesta, joka sijaitsee Jääskessä hiukan Enson alapuolella, oli vedetty korkeajännitelinja Leningradiin, ja saatiin kolmannes – puolet kaupungin teollisuuden ja väestön sähköntarpeesta.

Juuri Rouhialasta venäläiset olivat niin innostuneita, että nöyrtyivät kutsumaan pian rauhanteon jälkeen kymmenen suomalaista ammattilaista pitämään laitosta käyttökunnossa; itse he eivät osanneet.

Hyökkäys Imatralle ja Kymijoelle olisi tuottanut tulokseksi käytännössä loputkin Suomen energian tuotannosta ja metsäteollisuudesta. Venäjällä riittää metsiä, mutta suomalaiset ovat rakentaneet suuren osan jopa sahakombinaateista. Ei yksi Kostamus mitään. Niitä on Siperiassa asti.

Talvisodan alla esitettyjä puheita suojasta hyökkäystä vastaan en ymmärrä edelleenkään. Keneltä Leningrad oli suojattava? Juuri niinä päivinä Stalin oli hankkinut yhteisen maarajan Saksan kanssa Puolasta.

Sodan jälkeinen aika osoittaa tiettävästi edelleen, ettei Venäjällä ollut mitään järkevää käyttöä Viipurin läänille. Sinne ei ole tehty edes linnoituksia fasistien ja imperialistien yllätyshyökkäyksiä torjumaan, siis silloin ennen, kun kantalinnoittaminen olisi vielä ollut iso asia. Koko maakunta on retuperällä, eikä ihme. Sehän oli suomalaisillakin huonoissa käsissä, kunnes 1930-luvulla alkoi olla kehuttavaksi asti kauppaa ja teollisuutta, ja intohimoisen seuratoiminnan ansiosta järkiperäistä maataloutta.

Venäläinen osaa laskea, onko edullisempaa ostaa vai varastaa. Onneksemme kaupankäynti on ollut jatkuvasti tarpeellista ja yksinkertaista. Silti esitän varmuuden vuoksi kysymyksenä tämän, vanhaa maalaisliittolaista kielikuvaa käyttäen: kenen laariin mahtaa sataa Euroopan eli siis EU:n taloudellisen yhteistyön jarruttaminen? Lukija miettinee oman vastauksensa. Omaa vastaustani ei tarvitse arvailla. – Karjalan vaakuna on vuodelta 1560.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Johannes Virolainen ei olisi ikipäivänä kannattanut Uudessa Suomessa vallitsevaa muilutushenkeä, eikä kukaan muukaan tervehenkinen ihminen.

Pertti Väänänen

Johannes Virolainen oli kepulainen. Uuden Suomen puheenvuorossa on aika vähän kepulaisiksi tunnustautuvia. Kuitenkin täällä on kohtuullisen paljon Paavo Väyrysen, tuon Kepun toisen suuren pojan, kannattajia.
Aikamoinen paradoksi Virolainenhan ei ollut sellainen Moskavan lempilapsi kuin Väyrynen.

Menetettyä Karjalaa ei tuo EU takaisin, mutta liittosuhde Venäjän kanssa voisi ehkä palauttaa Karjalan Suomelle. Jotem minun puolestani saavat venäläiset pitää Karjalan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset