Kuka ymmärtää toista? Köyhän ja rikkaan tunne-elämä tutkitusti erilaista...
Suuri osa meistä ei ole koskaan pitänyt rikkautta ja ulkonaista menestystä kovin tärkeinä. Moni ajattelee, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita - rikkaat ja köyhät, "menestyneet" ja muut.
- Parhaat koskaan tuntemani ihmiset, eräs pariskunta, opettivat minulle, että ponnistelu kasvattaa voimia. He kertoivat, että he eivät ole lahjoittaneet omille lapsilleen mitään maallista hyvää näiden muutettua opiskelemaan. Heistä nuorten tuli oppia kulkemaan eteenpäin omin voimin. Jonkun toisen sanomana ajatus olisi minusta outo, mutta heidän suustaan kuultuna se vain on jäänyt mieleen ilman, että oikopäätä pitäisin sitä vääränä. Huomaathan, että en tarjoa sitä elämänohjeeksi, enkä mitään muutakaan. Halusin vain kertoa, että parhaat tuntemani ihmiset, jotka käyttivät koko elämänsä toisten pyyteettömään auttamiseen, olivat sitä mieltä.
Auttaminen ja epäitsekkyys eivät ole hävinneet maailmasta. Ne ovat ihmisille ihan yhtä luontaisia kuin niiden vastakohdat. Kumpaa arvostamme ja kehitämme itsessä ja toisissa? Tänään on tärkeätä ... - niin, mikä? Kasvatuksessa ja koulutuksessa voisi pitää keskeisimpänä päämääränä myös empaattisuutta, vastuullisuutta ja toisen huomioon ottamista.
Rikkaat ja köyhät, hyvin ja heikommin menestyvät poikkeavat oikeasti tässä suhteessa toisistaan, ei vain Raamatun teksin mukaan. Rikkailla ja köyhillä on tutkitusti erilainen tunne-elämä. Köyhät ja koville joutuneet tunnistavat toisen kärsimyksen ja ovat myötätuntoisempia. Lue lisää tästä.
- Eri-ikäiset opettajat ovat kertoneet paljonkin näistä asioista. Moni väittää, että ns. silmäätekevien ja varakkaiden lapset ovat monesti kaikkein hankalimpia oppilaita. En ota asiaan kantaa. Kumman moni on joka tapauksessa sanonut niin - eri ihmiset monen vuosikymmenen aikana.
Onko oma varallisuus ja menestys elämässä tärkeintä?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
EN ETSI VALTAA, LOISTOA
Jean Sibelius / Z. Topelius
En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulle maja rauhaisa
ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa,
joss' sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, jos pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa
ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niin kuin rikkahan
saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman
tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan,
sä herra maan ja taivahan!
Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo
suloinen joulus' tuo!
Tässä talteen hyvä linkki:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/12/runoilija_viettaa_joulun_kynttilan...
Yhdistyksissä, joissa toimin, on Mirkka Rekolan Suomeen kaipaamaa toimintaa ja suuntaa.
Kolmikymmenvuotisen nuorten parissa tekemäni työn valossa on täydennettävä blogitekstiä.
Olen kehittänyt yliopistossa työtapoja, jotka edistävät yhteistyötä ja ymmärrystä, tiedon hankkimista, tuottamista ja arviointia yhdessä. Tulokset ovat olleet upeita. Se on siis nykytilanteessakin täysin mahdollista.
Muutokset kilpailun, rahan ja humanismiminvastaisten arvojen suuntaan ovat olleet vähittäisiä. Niitä kannattaa nostaa julkisuuteen kaikkialla, missä niitä on. Demokratiavaje syntyy pienistä muutoksista ajan oloon, ja demokratian jättämä tyhjiö täyttyy demokratian vastakohdalla, diktatuurille ominaisilla menettelytavoilla.
Nuoret vaativat tänään lisää kontaktiopetusta ja yhteistyötä, toisten ihmisten kohtaamista ja vastuullista yhteistoimintaa. Tietokone on hyvä renki mutta huono isäntä. Lapsia ja nuoria ei pidä jättää ensisijassa televisioviihteen ja tietokoneen kasvatettaviksi.
Tarvitaan uusia polkuja ja ratkaisuja yhteiskunnassa, jossa kilpailusta ja rahasta on tehty keskipiste. Ihmisten ei pidä luovuttaa heille kuuluvia valtaa ja ihmisoikeuksia pois.
Kaikessa toiminnassa tulisi kantaa vastuu siitä, että se edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Eriarvoistamiselle siis piste. Tulo- ja hyvinvointierojen kasvu eri ihmisryhmien välillä ei kuulu terveeseen yhteiskuntaan.
Jos jotkin ammattiryhmät, esim. lääkärit, ovat itsekkäästi ja röyhkeästi hankkineet itselleen kohtuuttomia etuja, heidät olisi palautettava takaisin toisten ihmisten palvelijoiksi. Kiusaamista esiintyy yhteiskunnassa aina eniten siellä, minne ovat pesiytyneet hierarkkiset valtarakenteet ja epäterve vallankäyttö. Työpaikoista terveydenhoitoala, armeija, kirkko ja yliopisto kuuluvat kilpailullisimpiin ja "kiusallisimpiin". Ikävä kyllä tuloerot, rakenteellinen väkivalta, läpinäkymätön vallankäyttö ja kiusa eivät ole poistuneet niistä.
Köyhällä ja työttömällä on tusinan verran vähemmän elinvuosia kuin rikkalla. Silti monella hyväosaisella ja jopa joillakin lääkäreillä on kuukaudesta toiseen kanttia syyttää ja pilkata julkisesti alueensa ja maan vähäosaisia. Jotka nämäkin osallistuvat heidän ylisuuren palkkansa maksamiseen.
Kansanvalta, ihminen ja humanismi tarvitsevat puolustajaansa. Tarvitaan lisää demokratiaa ja sosialidemokratiaa.
Valtaeliitin asemasta kannattaa keskustella yhä uudelleen. Yhteiskunnan sairaus ei koskaan parane, jos sen oireita ei tunnisteta eikä sitä diagnosoida. Päättäjiin sopii neuvo: lääkäri, paranna itsesi. Ja koska se tuskin toimii, kansanvallan, ihmisten, meidän, on palautettava itsellemme se valta joka meille kuuluu. Valtaeliitti ei yhteiskunnan sairautta paranna. Pikemminkin päinvastoin.
Nyt kun olet aikasi keskustellut täällä itseksesi, niin ajattelinpa tuoda valon pilkahduksen omalla kommentillani.
En tiedä mitä aineistoa sinä olet kuulopuheiden lisäksi käyttänyt tuon "varakkaimpien oppilaat ovat hankalimpia" -väitteen rakenteluun, mutta omana kouluaikanani se ei näyttänyt katsovan vanhempien taustaa mitenkään. Pahimmat raggarit olivat ongelmaperheiden (tavalla tai toisella) lapsia tulotasosta riippumatta. Varallisuus kun ei kasvata, kuten ei varattomuuskaan. Läsnä- tai poissaolevat vanhemmat jättävät aika ison jäljen. Tietysti voihan olla että ajat ovat muuttuneet ja sinun silmissäsi keskeisesti määritetään niin, että jos on köyhästä perheestä on automaattisesti hyvä ihminen ja jos rikkaasta niin ei voi olla kuin huono kaikin puolin?
Tuossa linkittämässäsi haastattelussakin on tulkinnanvaraa:
"Kyse ei ole siis ylempien luokkien välinpitämättömästä asenteesta. He ovat vain huonompia tunnistamaan kärsimyksen. Tämä saattaa johtua siitä, että he eivät ole joutuneet kohtaamaan yhtä monia esteitä elämänsä aikana kuin vähempiosaiset."
Tosin Jennifer Stellar jättää avoimeksi sellaisen mahdollisuuden, että keski- ja ylä"luokkaiset" sisältävät myös ihmisiä jotka ovat itse rakentaneet tai joiden suvussa vain muutama sukupolvi sitten on tuo varallisuus rakennettu omatoimisesti, ihan esteistä huolimatta. Tuo haastattelu muutenkin vaikuttaa kovin tarkoitushakuiselta, sillä ihmisten keskinäistä solidaarisuuttahan se ei mittaa, kunhan vaan sitä että "tunnistaa kärsimyksen" (millaisia menetelmiä tämän kartoittamiseen sitten onkaan käytetty). Lisäksi koe on tehty Yhdysvalloissa, minkä jätät mainitsematta, mutta joka on kulttuuriltaan ja sosiaalipoliittisiltaan näkökulmiltaa kovin erilainen Suomeen tai Eurooppaan, saati Pohjoismaihin nähden. Jos et akateemisesti korkeakoulutettuna ihmisenä ymmärrä miksi nuo listaamani asiat ovat niin merkityksellisiä, niin kannattaisi muistaa että maailman kaikki ammatit eivät ole akateemisia, vaikka yliopiston suojatyössä läsiikin paljon ihmisiä joiden pitäisi olla jossain ihan muualla.
Ylipäätään en ymmärrä miksi haet kirjoituksissasi vaikka kuinka naurettavinkin perustein mahdollisuutta lyödä kiilaa ihmisten välille, olipa kyse puolueesta, varallisuudesta, mistä tahansa. Toisten haukkuminen näyttäisi antavan sinulle merkityksen tunteita ja huolesi yhteiskunnastakin on aina nojautunut siihen että haluat vain osoittaa vihollisen ja tarvittaessa vaikka valehtelet (tämä nähty useampaan kertaan, haluatko että ihan näin julkisesti virkistän muistiasi?) että saisit edes keinotekoisesti esim. Kokoomuksen vaikuttamaan sellaiselta kuin sinä kuvittelet, sivuuttaen mitä oikeasti olemme. Melkein tulee mieleen että olisit hyvin kypsymätön, pienisieluinen, pohjattoman omahyväinen ja asenteiltasi perusteettoman vihamielinen ihminen, jonka tarkoitus olisi ainoastaan korostaa itseään yhteiskunnallisten asioiden siivellä...
Siunausta Sinulle jouluun ja varsinkin tähän Pyhän Stefanoksen päivään. Muistan Sinua Isäni edessä. Tiedän, että et nyt ymmärrä, mitä tarkoitan tässä viestissä. Aivomme ovat erilaiset, ei vain tunne-elämämme. Ajatukset, tunteet, teot ja tottumukset jättävät aivoihin jälkensä.
Jokaisella ihmisellä on oma paikkansa maailmassa. Parasta on jos joka hetki tulee vietetyksi sillä paikalla, jolle Isä on asettanut kunkin.
Korkeimman kritiikin kestäviä toivotuksia Sinulle.
Juuri tätä tarkoitan. Sinä yrität piiloutua vaikka kuinka hataran, tällä kertaa biologisen väitteen taakse ettet joutuisi perustelemaan näkemyksiäsi. Jos kerran kovin uskovainen olet, niin ymmärtänet mitä tarkoitan kun sanon että nuo uskonnolliset lauseesi tässä yhteydessä tuovat mieleen enemmänkin mieleen tarinan rukoilevasta publikaanista.
Ihana enkelimäinen isotätini Kerttu Orvokki Merimaa o.s. Kunnas, joka oli aikoinaan lääkintälottana kaikkein vaikeimmissa paikoissa, lähetti säkeistön tästä virresta minulle. Kortti lienee ollut työhuoneessani pöydällä ainakin vuosikymmenen. Joka luennolle mennessä rukoilin nuorten puolesta, itseni puolesta vain jos luennoin 38-39 asteen kuumeessa. Opetustani ei miesmuistiin peruutettu sairauden tms. syyn vuoksi, sillä olen kutsumusopettaja ja teen työtäni intohimosta ja rakkaudesta.
1.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
2.
Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.
3.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
4.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
5.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.
Dietrich Bonhoeffer 1944. Suom. Anna-Maija Raittila 1981, 1984. Virsikirjaan 1986.
Oikeistolaisen ja vasemmistolaisen aivot ja siis myös aivoitukset&tunteet ovat erilaiset.
Blogitekstissä mainitusta nuorten kohtelusta seuraavaa:
Kaikille opiskelijoille kuuluu opintoraha, jolla tulee toimeen.
Lasten ja nuorten erilainen perhetausta vaikuttaa koko loppuikään. Varattomuus- ja työttömyyskierre on siksi katkaistava alkuunsa, ja lapsiperheitä ja nuoria on tuettava.
Sen kokemuksen varassa, jota minulla on koko elämäni ajalta, sanon seuraavaa. Hemmottelu pilaa lapsen tulevaisuuden yhtä varmasti kuin äärimmäisen kehnot olot ja äärimmäisen surkea kohtelu.
Ne tuntemani ja tietämäni lapset, jotka ovat sortuneet elämässä vaikkapa huumeisiin tai alkoholismiin ja jopa kuolleet niihin tai muuten joutuneet suuriin vaikeuksiin, ovat likimain poikkeuksetta olleet samantapaisista oloista. He ovat usein ainoita lapsia tai lellikkejä sisarusten keskellä. He ovat syntymästä asti oppineet erittäin hyvinvoivilta ja tärkeässä asemassa/virassa olevilta vanhemmiltaan olevansa jonkinlaisia Euroopan omistajia. Heille on annettu ylenpalttisesti kaikkea ajateltavissa olevaa maallista hyvää, eivätkä he ole tottuneet kestämään pettymyksiä/menetyksiä eivätkä omaa epäonnistumistaan. Raha ja oma pärjääminen on heille kaikki kaikessa, ja vanhemmat ovatkin yrittäneet valmentaa heistä pärjääjiä. Tällaisesta kodista lähtee voimiltaan, tunne-elämältään ja ajattelultaan heiveröisiä ihmistaimia. Tällaiset henkilöt ovat lähtöisin porvariskodeista, eivätkä he yleensä opi koskaan arvostamaan kaikkia ihmisiä.
Toisaalta ihmiset, jotka ovat kovin rajoittuneita ajattelultaan, voivat olla mistä yhteiskuntaluokasta tahansa. Heille on ominaista mustavalkoinen ajattelu, lahkomainen suhtautuminen asioihin, ihmisten näkeminen eriarvoisina ja vahvat ennakkoluulot. Tärkeintä, että heillä on tilillä rahaa ja elämässä menestystä, muulla/muilla ei ole väliä.
Kasvatuksella, koulutuksella ja yhteiskunnallisten vääryyksien poistamisella voidaan vaikuttaa kaikkeen tähän. Yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tietoisuutta tulisi lisätä kaikessa koulutuksessa, ei vähentää, kuten viime vuosina on tapahtunut.
Meillä pitäisi olla varaa kasvattaa ja kouluttaa itsenäisiä, omilla aivoillaan ajattelevia, vastuullisia ja yhteisvastuullisia ihmisiä. Sellaisia kuin omat oppilaani kolmen vuosikymmenen ajalta ovat aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 12 kommenttia