Luotatko vaalikoneisiin?

Kukaan ei uskone median poliitikoista luomiin mielikuviin. Kaupungin tunnetuin lakimies neuvoi jo puoli vuosisataa sitten, että mihinkään lehdissä olevaan ei pidä uskoa. Vankka kokoomuslainen mies, muuten.

Eräiden vaalien alla muutamassa suuressa puolueettomassa keskustalaisessa maakuntalehdessä oli ns. varjoäänestys. Erään äärivasemmistolaisen ehdokkaan ja muutamien  muidenkin päivittäinen äänisaalis oli suunnaton - ihan eri luokkaa kuin se, minkä he sitten oikeasti saivat. Lehdissä ei juuri kirjoitettu ilmiöstä, blogeissa kylläkin. Koko Suomi sen silti tiesi: leikkiäänestyksen tulokseen oli helppo vaikuttaa. Jotkut osasivat ja halusivat. Kävipä niin, että toimittajat suorastaan vaikenivat asian kuoliaaksi.

Kukan maksaa lehtien vaalikoneet? Kaiketi tilaajat ja irtonumeroiden ostajat. Ja mitä he saavat rahallaan? Vaalikoneiden epäluolettavuus on ollut pitkään tiedossa. Useamman vaalikoneen kysymykset läpi kahlattuaan voi saada joka kerta eri ehdokkaan, jota kannattaisi äänestää - jopa täysin vastakkaisista puolueista. Viime vaalien alla kirjoiteltiin usein - ei niinkään lehdissä, mutta taas etupäässä blogeissa -, että koneet olivat kallellaan oikeistopuolueisiin ja etenkin vihreisiin. 

Mitenkähän se niin meni?

Vaalikoneen aines ohjaa ihmisiä luulemaan, että juuri siinä kysytyt asiat ovat tärkeimpiä politiikassa ja sopivat siis keskeisiksi ehdokkaan valintaperusteiksi.

• Joka viides äänestää vaalikoneen ykkösehdokasta. Miksiköhän?