Lippiskö lunastaa Tarja Halosen testamentin?
Tarja Halonen testamenttasi tänään suomalaisille ja ennen muuta seuraajalleen ne arvot ja asiat, jotka ovat olleet keskeisiä hänelle presidenttinä. Puhuuko presidenttimme 1.1.2013
- solidaarisuudesta,
- tuloerojen, terveyserojen ja odotettavissa olevan eliniän erojen kasvusta,
- lapsiköyhyydestä,
- kaikkien oikeudesta hyvinvointiin?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kuinkas sattuikaan: olen tässä blogissa kirjoittanut yhä uudelleen likimain kaikista niistä asioista, joista Tarja Halonen puhui tänään.
Niihin kuuluvat mm. seuraavat:
- eriarvoisuuden kasvattaminen on tietoinen poliittinen valinta,
- eriarvoisuuden kasvu voidaan ja tulee torjua,
- tuloerot ovat kasvaneet nopeasti,
- terveyserot ovat kasvaneet nopeasti,
- köyhä elää 13 vuotta lyhyemmän elämän kuin hyväosainen,
- yhteiskuntaan eivät saa kuulua syrjäytyminen ja syrjäyttäminen (käytän usein juuri sanaa syrjäyttäminen) jne.
Mistä moinen teemojen yhteneväisyys? Minulle vastaus on niin selvä, että en edes viitsi kirjoittaa sitä tähän.
Meillä on ollut ilo seurata sdp:n omia presidenttejä nyt n. 30 vuotta ja silti kaikki näyttää menneen mielestänne pieleen.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Montako kymmentä vuotta lisää te tarvitsette, että saatte nuo mainitsemanne asiat järjestykseen?
Kyseisten asiotten saattamiseksi kohdalleen tarvitaan hyvää poliittista tahtoa, Suomen ja EU:n lakeihin kirjatun yhdenvertaisuusperiaatteen kunnioittamista ja kansanvaltaisuutta eli demokratiaa.
Tarvittiin kymmenien vuosien yhteistyö oikeudenmukaisen hyvinvointi-Suomen rakentamiseen. Sen murentaminen kävi paljon nopeammin.
Niin kävi, kun ruvettiin velkarahalla "hyvinvointia" äänestäjille jakamaan.
Ei ole kestävää politiikkaa tuommoinen eikä kehitystä ensinkään ja sama peli jatkuu.
Nyt istuvassa hallituksessa SDP olisi vähentänyt lainan ottoa paljon vähemmän, kuin mihin kokoomus suostui.
SDP on lisäksi haluton lainaamaan tai ryöväämään köyhiltä, lapsiperheiltä ja työttömiltä - toisin kuin porvaripuolueet.
Kommentissa numero yksi luettelemani asiat eivät ole läheskään ainoat niistä, jotka Tarja Halonen mainitsi lyhyessä puheessaan JA joista olen kirjoittanut vuosien aikana yhä uudelleen.
Miksi meillä on niin monta yhteistä teemaa? Vastaus on niin ilmeinen, että en edes kirjoita sitä tähän.
Niin on enkä minäkään kyllä kehtaa sitä näkyviin kirjoittaa.
Jospa sitten kuitenkin kirjoitan. Tarja Halonen ja minä olemme kumpikin ihmisoikeusaktivisteja ja sydämen demareita.
Sydämeen ei mahdu kahta ämmää opetti äidinkielen opettajani aikoinaan, mutta hän olikin kuivakka mieshenkilö.
Ihmisoikeudet ovat hieno ja tärkeä asia, mutta niiden puolustajia on koko lailla vähän siellä, missä niitä todellisuudessa tarvittaisiin eli oikeuslaitoksessa.
Poliittisia julistuksia ja pöpinöitä kyllä riittää.
niin olette ja sen takia teistä molemista saa vähänyksinkertaisen ja sanoisinko jopa hölmön kuvan.
Ihmisoikeudet, ihmisarvo ja politiikka ovat paljon enemmän kiinni teoista kuin sanoista. Kaikkein eniten ne ovat kiinni tahdosta. Jos se on hyvä ja oikeudenmukainen, oikeudentahtoinen, ongelmia on paljon vähemmän.
Olen vuosikymmeniä ihmetellyt, miten vähän mm. filosofiassa, psykologiassa ja sosiologissa puhutaan tahdosta, ja miksei muuallakin. Vaikka se on ensisijainen asia.
Ehkäpä puhe on vähäistä siksi, että tahto ei itsekkäällä ihmisellä ja heistä koostuvassa yhteisössä ole hyvä. Niinhän se on jo uskonnoissa ja vanhoissa filosofioissa sanottu. Rikkaan on paha päästä sinne minne ihmisen pitäisi päästä.
Aiemmin tahto oli tärkeä käsite. Se kannattaisi palauttaa arvoonsa.
Eriarvoisuus johtuu arvojen ja eettisyyden lamasta, ei taloudellisesta lamasta.
Kun vanhus viruu sairaalassa kovissa tuskissa kuukauden ilman että erikoislääkäri/kirurgi käy edes vilkaisemassa, jossakin on pahasti mätää. Erityisesti, jos nämä lääkärit samaan aikaan rutosti rahastavat yksityisillä asemilla, joilla tänään riittää potilaita.
Tämä asia on tänäkin jouluna järkyttävästi ajankohtainen Suomessa. Etenkin, jos potilas ei pysty pitämään puoliaan eivätkä hänen omaisensa tee sitä hänen hyväkseen, hyvää tahtoa ei pomoilta ja lääkäreiltä löydy. Eikä porvaripoliitikoilta.
Ihmettelen usein, miten he kehtaavat katsoa peiliin.
Tarvitsemme ihmisten ja yhteiskunnan parantajia, joilla on terveet arvot ja toimintaperiaatteet. Sellaisia, joiden arvot eivät ole perstaskulompsassa eivätkä pöhöttyneessä egossa. Sellaisia, jotka eivät aja omaa etuaan tai kuppikuntansa etua vaan ovat ihmisten palvelijoita. Tämäkin on sanottu kaikissa suurissa filosofioissa ja uskonnoissa, ja se on politiikan realiteetti.
Kannattaisikohan presidentti valita myös sille vanhukselle, joka viruu tuskissaan valvoen sairaalassa tänäkin yönä, ei vain hyvinvoiville. On tosin sanottava "hyvinvoiville", sillä egoisti ei voi syvemmässä merkityksessä voida hyvin eikä olla etiikaltaan terve.
"Tarvitsemme ihmisten ja yhteiskunna parantajia, joilla on terveet arvot ja toimintaperiaatteet. Sellaisia, joiden arvot eivät ole perstaskulompakossa eivätkä pöhöttyneessä egossa. Sellaisia, jotka eivät aja omaa etuaan tai kuppikuntansa etua ...".
Olen 100%:sti samaa mieltä! MUTTA, mutta näin 66 vuoden iän saavuttaneena olen elämässäni huomannut, että SDP-tuttuni ovat pahimmin sössineet nuo periaatteet!!! Miten presidenttiehdokas Lipponen on noita periaatteita toteuttanut?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 13 kommenttia