Miten SDP pitää vasemmistodemarit kurissa?
Kurittamalla tietysti. Sen nuo harmilliset ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta muistuttajat kai sitten ansaitsevat. Ei niistä saa muistuttaa, ikä-, alue-, mies- ja koulutettujen syrjinnästä, pitkäaikaistyöttömistä, SDP:stä eriarvoistajana. Tai saa toki työttömistä puhua, ennen vaaleja ja paatoksellisesti, ja saavat he tehdä orjatyötäkin puolueen hyväksi. Salonkikelpoisia heistä ei tule, eikä heitä siksi päästetä salonkeihin, edes käymään.
Miten SDP pitää vasemmistodemarit kurissa?
Lakkauttamalla lehdet, sillä niissähän nuo poloiset mesoavat. Valitsemalla ministerit Rooman kirkosta eli SAK:sta, valitsemalla heidät eriarvoisesti maan eri osista – ei ainoatakaan sieltä, missä vasemmistodemarit riehuvat ihmisoikeuspuhettaan. Pitämällä vallan vahtikoirina – eli vallanpitäjien lähimpinä suojelijoina – lahkohenkisesti SDP:hen suhtautuvat ylistysryhmäläiset. Oikeistolaistumalla askel askeleelta yhä enemmän. Kosimalla yhteistyöhön kokoomuksen apupuoluetta vihreitä, jonka aikaansaannokset ovat nolla.
Pitämällä huolta, että vasemmistodemarit eivät ole vallassa puolueen, työvöenyhdistysten, piirien tai minkään muun kautta.
Ihan ne tavalliset kiusaamiskeinotkin ovat käytössä – kaikilla toimintatasoilla:
- klikkiytyminen,
- leimaaminen,
- läpinäkymättömyys,
- vaientaminen,
- oikean opin vaatimus,
- vanhimmiston käyttö kuten lahkossa ainakin,
- vallan keskitys,
- samojen oleminen vallassa mieluiten 30-50 vuotta,
- niiden valta, joilla ei sitä sanota olevan, eli pikku itsevaltiaitten takapirut ne toem perrää peränpitäjiä ovat,
- mustaaminen,
- leimaaminen,
- eristäminen,
- uudistusten estämisenä ilmenevä jämäntäneisyys.
Sitä tehen SDP on muitten puolueitten tavoin hautausmaa, jollaisena postmodernistit kuvaavatkin yhteiskunnan instituutioita. Postmodernistit, joiden vähättelystä kunnon demari syyttää perussuomalaisia. Hetkinen, miten onkaan demarien postmodernismin tuntemus? Teossa ja totuudessa he postmodernismia toteuttavat, vaikka eivät tiedä niin tekevänsä. Postmodernismi on heille yhtä vierasta ja inhaa kuin perussuomalaisille.
Jotta kirjoituksesta ei tulisi liian pitkä, kerron vasta seuraavissa kirjoituksissa tärkeimmät konstit, joilla SDP pitää vasemmistodemarit jos ei niin ojennuksessa niin kumminkin kurissa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Vasemmisto on seuraava nouseva poliittinen voima Suomessa, sanoo poliittinen nenäni. Tarkoitan siis sitä Vasemmistoa joka oli ennen Vasemmistoliitto. Sinne kunnon työläiset ja sydämeltään sivistyneet lähivuosina suuntaavat, ainakin jos ei meno muutu.
Kirjoitin jo liki pari vuotta sitten, että demarit ovat neuvottomuuden tilassa, eikä niistä päivistä tilanne ole juuri muuttunut. Presidentinvaaleihinkin asetettiin ehdokkaaksi suvaitsevaisuutta korostava ehdokas, joka vaalikampanjassa itse osoittautui hyvinkin suvaitsemattomaksi.
SDP uudistuu kohisten, mutta siitä ei näy vielä julkisuudessa mitään muuta kuin kahden bloggarin kirjoitukset.
Vasemmistoliitto on aikansa elänyt. Proletariaatin diktatuuri ei ole tätä päivää.
Ei Vasemmistokaan ole sama kuin aikanaan SKDL tai alkuaikojen Vasemmistoliitto. Paavo Arhinmäki ei ehkä puolueen valtakunnallista kannatusta silmälläpitäen ole paras mahdollinen puheenjohtaja, koska pohjoisen väki tuntuu hieman vierastavan hänen vihersävyjään. Toisaalta etelässä niitäkin tarvitaan.
Eiköhän se proletariaatin diktatuuri ole jo menneisyyttä muualla paitsi sinun käyttämässäsi tarkoituksessa.
Ei diktatuuri ole mihinkään kadonnut, vaikka onkin tullut silmin havaitsemattomaksi ja käsin koskemattomaksi. Jolla on silmät ja kädet, sen kumminkin havaitsee.
Itse blogi oli hyvä, sitten taas haksahdettiin kahdenväliseen puoluepolitiikkaan.
Kaikki varmaankin tiedämme, ettei nämä kaksi kuppikuntaa, jotka sisältävät kuppikuntien kirjon, koskaan tule yhdistymään puolueina.
Eikö voitaisi pysyä vasemmiston niissä arvoissa, jotka ovat meille kaikille yhteisiä?
Kiitos kuitenkin uusia tuulahduksia tuovasta kirjoituksesta.
Henry
Sopisi hyvin pysyä, vaan kun ei pysytä.
Mikä siinä muuten on, että kun maakuntalehdet, HS, AL ja US tekevät puoluepolitiikkaa, se ei porvarin mielestä sitä ole, mutta kun demari on demari, se on?
Minä sinne puoluepolitiikkaan johdattelin, mutta blogia lukiessani tuli tunne, että onko tosiaan joku itseisarvo yrittää paimentaa ihmisiä olemaan puolueessa johon eivät aidosti tunne kuuluvansa? Jos demarit haluavat pysyvästi olla kokoomuskelpoinen oikeistopuolue, niin olkoot sitten sitä. Samaan hallitukseen näyttää myös vasemmistolaisemmat ihmiset ja ajatukset mahtuvan, vaikkakin eri joukkueena.
SDP uudistuu kohisten, vaikka muutos ei vielä näy julkisuudessa.
Kaikki yhteiskunnan instituutiot ovat toistensa kaltaisia rakenteeltaan ja periaatteiltaan. Siksi kaikki parhaat kirjailijamme ovat irvineet niitä ja usein sanoutuneet niistä kokonaan eroon. Parhaina esimerkkeinä Aleksis Kivi ja Arvid Järnefelt.
Yhteiskunnan instituutiot ovat raskassoutuisia, hitaita uudistumaan, vanhakantaisia ja puolensa pitäviä. Valta on niissä kaikissa keskistettyä, keskustelu näennäistä ja ote asioihin kuin lahkossa. Missään instituutiossa ei saa keskustella siellä todella vallitsevista toimintatavoista, jotka ovat niissä kaikissa samanlaisia. Tämä on sosiologiaa, arkea ja kaunokirjallisuutta, postmodernismia parhaastaan.
Perussuomalaisetko tuon uudistustarpeen synnyttivät? Työväenpuolue ilman sosialismia on melko hyvin lohkaistu.
Kuka tai mikä on työläinen?
Uudistumistarve on kaikkialla missä on elämää. Uudistumistarvetta kasvattaa tällä kertaa yhteiskunnan oikeistolaistuminen.
Palkansaaja on työläinen, palkkiojohtaja on palkkiojohtaja. Sijoittaja on pääomakapitalisti. Yrittäjä on yrittäjä. Eläkeläiset ovat eläkeläisiä, sairaat sairaita. Työttömät työhaluiset ovat järjestelmän uhreja. Omasta halustaan lusmuilevat joutilaat ovat siipeilijöitä. Näillä kategorioilla minun maailmankuvani elää ja voi hyvin.
Minusta liki kaikki suomalaiset ovat työläisiä, työväkeä.
Mielenkiintoinen kirjoitus ulkopuolelta katsottuna. Olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän sosialidemokraatit etääntyvät ns. työläisaristokratiasta ja yksityissektorista sitä vasemmistolaisempia heistä tulee. Tämä näkyy puolueen nuorten joukossa varsin selvästi.
Onko SDP:stä sitten kilpailijaksi pätkätyöväen äänistä on eri asia.Enää ei ole mitään työväenkultuuria paitsi museoissa ja arkistoissa. Vihreillä on paljon paremmat bileet ja Kokoomus kuorii kerman.
SDP on minun silmissäni sukujen liike, siihen on synnyttävä päästäkseen valtaan. Talouden rakenne on muuttunut niin paljon, että kalkkeutunut puolue on helisemmässä vireämpien kilpailijoiden kanssa.
Se on nykyään riippuvaista siitä mihin identifioituu. Voi olla, että ihminen kokee voimakkaammin kuuluvansa vaikka JYP:in kannattajiin kuin johonkin sosioekonomiseen ryhmään. Itse asiassa uskon tämän tapaisten samaistumisien olevan esim.persujen nousun takana.
Ihminen kuuluu nykyään useisiin eri ryhmiin ja puhuu niissä eri kieltä, kuten postmodernistit kuvaavat.
Ymmärrän hyvin kieltäsi. Kaikki äidin puolen sukulaiset ovat kiihkeitä jääkiekkofaneja, yhdeksänkymppisiä myöten. Ja siskonpoika, joka on kummipojistani ajallisesti ensimmäinen, on ammattivalmentaja. JYPissä aloittanut ja tällä kertaa Venäjällä työssä, Siperiassa. Siperian opettamana hän vastaanotti ilmeenkään värähtämättä joukkueensa tähtipelaajan mailan poskeensa, mistä levisi ihmettelyjä ja videoita lehdissä viikko, pari sitten.
Jyppi ei ole heille kenellekään ainoa samastumis- ja sitoutumiskohde. Eikä minulle sellainen laisinkaan.
Lars-Erik Vilskman:
Voipi hyvinkin olla, että SDP-aate on peritty geeneissä. On kuitenkin niitäkin joiden silmät ovat avautuneeet vasta kun jalat ovat oman pöydän alla. Siitä olen kanssasi erimieltä, että SDP on kalkkeutunut, helisemässä se kylläkin on uusliberalistisen rosvokapitalismin kanssa, jota puhuvapää Katainen edustaa. Kunhan ihmiset tajuavat erot porvarillisen, rahamaailman eduista huolehtivan kokoomuksen ja kansan hyvinvoinnista huolehtivan sosialidemmokratian välillä, niin kokoomus on joutsenlaulunsa laulanut. Se hegemonia kestää enää tämän vaalikauden, tuskin sitäkään. Pajulintuja tiirailevista, vihertävistä, keräilytaloutta suosivista vihreista ei vaihtoehtoa ole. Puisto-osasto niin puisto-osasto.
Tarkoitin siis meitä itseämme. Olen liikkuva vasemmistolainen äänestäjä.
Sinä olet demari. Joku muu on VAS. Mitä meillä on yhteistä? Mitkä osaset ovat meidän suurin yhteinen nimittäjä?
Niitä on paljon. Voimmeko kaikki ryhmittyä niiden alle/sisäpuolelle?
Minulla on tapana tehdä ilmaista graafisen alan työtä niille joita kannatan.
Siis vaalien alla taitan kaikkea läpykästä lehdykkään, kirjapainovalmiiksi. Ilmaiseksi. Näin moninkertaistan ääneni. ;=)
Olen ajatellut, että näissä kunnallisvaaleissa teen nämä työt sellaisille, joilla olisi ainakin yksi jaettava lennäkki, jossa olisi henkilöitä vaikkapa kolmesta eri puolueesta.
He sitoutuisivat yhdessä tekemään/tukemaan (esim.) kolme yhteistä asiaa; annan hatusta kolme tällaista:
- Lapset/koulut
- Vanhustenhoito
- Terveydenhuolto
(Tai jos jokin paikallinen kuntien pakkoliitos painaa päälle, se voisi olla neljäntenä.)
Ehdokkaat sitoutuisivat, etteivät missään olosuhteissa:
- suostuu mihinkään "säästöihin" tai "juustohöyliin" näiden kolmen perusasian kohdalla
- Eivät suostu mihinkään sellaiseen, jossa joku näistä elementeissä pannaan toisiaan vastaan, eli "valitse lapset tai vanhukset"-tilanteet.
Henry
Miksei niinkin. Teen päivittäin aktiivisesti yhteistyötä kaikista puolueista olevien kanssa. Se vaan pyrkii hyödyttämään muita enemmän kuin demareita.
Niin, jos kyseessä on vaaliliitto.
Mutta tämä ei ole vaaliliitto, vaan homma menee näin:
- Pekka ja Lissu menevät äänestämään, mutta heillä kummallakin on ns. "oma" puolue joita he perinteisesti äänestävät - jos äänestävät. Nyt ei kuitenkaan kumpikaan 'löydä' sopivaa henkilöä omasta puolueestaan. Tai joku tämäntapainen tilanne, jossa eivät oikein tiedä kenelle äänensä laittavat ja "kannattako mennä äänestämään kun ei oikein ole mitään omaa edustajaa...?"
He tod. näk. kuitenkin äänestävät sellaista henkilöä (omasta puolueestaan/aatteestaan/viiteryhmästään), joka on sitoutunut henkilökohtaisella tasolla pitämään kiinni määrätyistä periaatteista ja jotka osoittavat jo alunperin olevansa yhteistyökykyisiä joidenkin toisten kanssa.
Tämä koko juttu ei ole minun keksimäni vaan Norjassa ja Hollannissa kokeiltu ja hyväksi havaittu keino saada epäröivät ja nukkuvat mukaan.
Henry
Yhteistyö ja kyky siihen on tärkeätä. Kuten entinen kansanedustaja ja JTY:n entinen puheenjohtaja Kalevi Olin sanoi, on hyvä tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Jos sitä on vain yhteen suuntaan, tilanne on huolestuttava.
SDP:ssa on Helsingissä muuan Matti Niemi (25v), josta - vaikka onkin demariuden kotoa saanut - taidamme kuulla vielä (pari vko sitten HS:ssa hän sai aika lailla tilaa ajatuksilleen).
Machiavellin opit sopivat kaikkiin ihmisten muodostamiin verkkoihin, joissa valtaa on.
Maallisia mahteja ei kannata kumartaa eikä muitakaan. Sen osoitti äsken Jämsässä päin auto, joka oli selvästi törmännyt valopylvääseen, kun kuljettaja oli jarruttanut huomatessaan pönttöpoliisin. Pöntön silmät olivat kirkkaat, joten se oli ilmeisesti napannut kuvan kolarista. Auto pönötti yhä pellolla ruttaantuneena.
Jaa, no sitten häntä (ei Machiavellia mutta sitä toista) voisi kysyä mukaan demarikirjaan, jota Kimmo Suomen kanssa aloittelen. Kirjasta ei tule liturginen, päin vastoin.
---
Blogissani, gmailissa ja Fb:ssani on häiriötä tai oikeastaan häirintää, kuten monella muullakin demarilla on.
Yrjö Kallinen lausui 60-luvulla Tyyne Tuulion kirjassa Ilon ja aatteen vuodet:
"Erittäin merkitsevä on muutos, mikä on entiseen verraten tapahtunut työväenaatteen ja sen eri toimintamuotojen edustusasemissa.
Oli aika, jolloin tuollainen edustus merkitsi henkilökohtaista vaaranalaisuutta, elämän epävarmuuden lisääntymistä, merkityksi ja uhatuksi tulemista. Nykyisin se melkein aina merkitsee jotain päinvastaista. Hyvin usein se tietää sekä tulojen että sosiaalisen aseman kannalta nousua oman luokan yläpuolelle.
Kun tämä tapahtuu aikana, jolloin ihmisen arvo mitataan saavutusten ja menestyksen -nimenomaan markkinamenestyksen- mitoilla, niin eipä ole ihme, jos jopa työväenliikkeenkin huipulla tapahtuu sen melko yhtenäisen rintaman lohkeilua, jonka "puukenkäarmeija" aikoinaan muodosti."
Nykyisin tuo vaaranalaisuus taitaa merkitä ruohonjuuritasoisissa edustusasemissa?
Koska nyt on 60-luvun vastakohta ja 30-luvun kertautuma, sitaatinkin voi joiltain osin kääntää ympäri.
Työväenpuoluetta "ilman sosialismia" jälkeen 1990 oli jo odotettu vuosia. Siltä ainakin näyttää. Se on hyvin lohkaistu.
Toisekseen, ihmiset eivät ehkä enää kaipaa keskitettyjä järjestelmiä, joista he ovat pakonomaisesti riippuvaisia ja jotka tunkeutuvat ihon alle sellaisissakin tilanteissa, joissa ihminen haluaa itse vaikuttaa elämäänsä. Ts. järjestelmärakkaus ei enää ole aitoa eikä siihen kannata ihmisiä pakottaa. (Tämä ei tarkoita kuitenkään mitään villin lännen menon ihannointia...)
Kukaan ei sitten huomannut blogin tärkeimpiä sanoja "muitten puolueitten tavoin"?
Eikä tätä: "Kaikki yhteiskunnan instituutiot ovat toistensa kaltaisia rakenteeltaan ja periaatteiltaan. Siksi kaikki parhaat kirjailijamme ovat irvineet niitä ja usein sanoutuneet niistä kokonaan eroon. Parhaina esimerkkeinä Aleksis Kivi ja Arvid Järnefelt.
Yhteiskunnan instituutiot ovat raskassoutuisia, hitaita uudistumaan, vanhakantaisia ja puolensa pitäviä. Valta on niissä kaikissa keskistettyä, keskustelu näennäistä ja ote asioihin kuin lahkossa. Missään instituutiossa ei saa keskustella siellä todella vallitsevista toimintatavoista, jotka ovat niissä kaikissa samanlaisia. Tämä on sosiologiaa, arkea ja kaunokirjallisuutta, postmodernismia parhaastaan."
Kaikki yhteiskunnan instituutiot, myös puolueet, ovat toistensa kaltaisia. Paitsi SDP nyt, uudistuessaan.
Mitä tämä uudistuminen tarkoittaa noin konkreettisessa mielessä?
Siis mitä hyviä juttuja tulee?
Henry
Kiitos kysymästä, Henry. Monenlaista hyvää on ilmassa. JTY on alkanut uudistua: se kuuntelee jäsenten aloitteita ja useita niistä toteutetaan. Pieni mukava asia on myös Jyväskylän Talvi, joka pidetään nyt ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen. Se pyritään vakiinnuttamaan taas jokavuotiseksi. Yhteistyö eri tahojen kanssa lisääntyy, vaikka on sitä jo nyt lahjakkaasti. Monenlaista on alullaan, mutta vaikea siitä on enemmälti vielä julkisesti puhua. On uusien alkujen aika.
Katriina, pitäisikö vasemmistodemarit sitten mielestäsi pitää kurissa?
Katriina: kaikkiahan meitä jollakin tavoin syrjitään, mutta koulutettuja vähiten.
Miksi pitää verrata sorrettujen ryhmiä toisiinsa? Se on hajoita ja hallitse -politiikkaa. Lisäksi se on vähän sama kuin äitien rehentely kauheilla synnytyksillään ja potilaiden kehuskelu vastaavasti vaivoillaan...
Suomi on päättänyt olla koulutusyhteiskunta ja hommata jokaiselle mahdollisimman korkean koulutuksen, jotta (hallitusohjelman mukaan) olisimme maailman osaavin sakki vuonna 2020. Älytöntä tietysti sinänsä.
Koulutusyhteiskuntaa pitäisi kiireen vilkkaa purkaa, mutta sitä ennen olisi poistettava sen pahimmat epäkohdat.
Velkarahalla kouluttautuneet ja siksi työelämästä 10 vuotta poissa olleet joutuvat suoraan kortistoon tai nälkäpalkalla pätkätöihin vaikka 30 vuodeksi. Siinä ajassa ei välttämättä ole ainoatakaan kunnon lomaa, ja vapaat illat ja viikonloput ovat harvinaisia. Sitten työttömäksi ja pitkäaikaistyöttömäksi, vaikka olisi miten korkea koulutus ja erinomaiset meriitit. Ulkopuolisen voi olla mahdotonta tietää, mitä on epävarmuuden, kiusakulttuurin ja äärimmäisen kilpailullisuuden keskellä suorittaa tutkintoja ja kirjoittaa opinnäytetöitä ja tutkimuksia. Ulkopuolisen voi olla mahdotonta tietää, millaista on työskennellä äärimmäisen kilpailullisella ja kiusaamisesta tunnetulla alalla. Kokonaisvaltainen omistautuminen opintoihin ja työhön vailla vapaa-aikaa ja muuta elämää on monella akateemisella alalla välttämätön edellytys, jotta työtä edes voisi tehdä.
Täytyisikö se kaikki perustella jokaiselle, jotta ei tulisi tuollaisia heittoja vastaan?
Suomalaisten suhtautuminen koulutukseen on skitsofreeninen. Sitä arvostetaan ja yhteisesti on päätetty se tärkeimmäksi kansakunnan tavoitteeksi. Sitten suhtautuminen käytännössä on mitä on. Lisäksi suoritetuista tutkinnoista palkitaan oppilaitoksia, ei tutkinnon suorittajia. Näitä usein pikemminkin rankaistaan. Kun kerran on päätetty kouluttaa suomalaiset korkeasti, miksi ei ole ainoataan alaa, jossa koulutuksen arvostus osoitettaisiin palkkaamalla mahdollisimman koulutettua väkeä? Siten ei ole edes yliopistoissa, muista laitoksista (kirjastot, museot, taidemuseot, kulttuurilaitokset, opetusalan ja sen teorian ja hallinnon tehtävät jne.) puhumattakaan.
Siksi koulutus on valtavaa voimavarojen tuhlausta Suomessa.
Ihmisryhmiä ei pitäisi asettaa toisiaan vastaan, se on epäinhimillistä ja väärin.
En ole kuullut koulutettujen väheksyvän kouluttamattomia, mutta ikävä kyllä asia ei ole kumminkin päin siten.
Ei liioin pitäisi yleistää minkään asian tai tarkoitusperän nimissä. Ihminen on aina tärkein. Verrattomasti tärkeämpi kuin mikään instituutio, puolue tms.
Anteeksi, että lainaan hieman "keskeltä". Ei ole tarkoitus osoittaaettä olet mitenkään väärässä:
"Näitä usein pikemminkin rankaistaan. Kun kerran on päätetty kouluttaa suomalaiset korkeasti, miksi ei ole ainoataan alaa, jossa koulutuksen arvostus osoitettaisiin palkkaamalla mahdollisimman koulutettua väkeä? Siten ei ole edes yliopistoissa, muista laitoksista (kirjastot, museot, taidemuseot, kulttuurilaitokset, opetusalan ja sen teorian ja hallinnon tehtävät jne.) puhumattakaan.
Siksi koulutus on valtavaa voimavarojen tuhlausta Suomessa."
Näin se menee.
Mutta, mutta, tässä on yksi iso mutta:
Miksi koulutetut ihmiset eivät tappele vastaan? Eivät tee mitään tämän parinsadantuhannen henkilön ryhmän eteen/kanssa?"
Täällä palstoillakin on aika vähän hyvän koulutuksen saanneita, jos ei lasketa joitakin 'von oben'-bloggaajia eduskunnasta tai muista norsunluutorneista.
Tuntuvat siltä, että akateemisen koulutuksen saanneet nysväävät itsekseen omissa nurkissaan, joskin Katriina on tästä poikkeus.
En pysty olemaan mukana kovinkaan monessa toiminnassa, kun asun syrjässä ja matkustaminen maksaa. Silloinkin kun olen päässyt, niin ainoat mukanaolevat, hyvinkoulutetut ovat nuoria, vielä yliopistossa opiskelevia.
Missä muut ovat?
Tässä mielessä tuntuu kyllä, että joillakin on koulutus mennyt aivan hukkaan.
Henry
Katriina:
En tarkoittanut, että koulutettujakin pitäisi syrjiä enemmän. En myös halunnut asettaa ihmisryhmiä vastakkain, vaan kertoa nätisti miten voi parhaiten välttyä joutumasta syrjityksi.
On olemassa nimittäin tutkimukseen perustuvaa tietoa ja jonka jokainen meistä ilman tutkimattakin tietää, että ilman koulutusta on alttiimpi joutua syrjityksi. Tästä voi päätellä, että opiskelu kannattaa ja luo hyvän puskurin syrjäytymistä vastaan.
Olen valitettavasti monasti kuullut koulutettujen väheksyvän mm. vähemmän koulutettujen hyviäkin ehdotuksia, mutta omivat ne myöhemmin itselleen omaa erinomaisuuttaan muille osoittaakseen.
Osaltaan tälläkin on vaikutusta, että väheksymistä tapahtuu myös toisin päin.
Ihminen on aina tärkein. Instituutiot, puolueet, ainakin toiset niistä, ovat perustettu ihmisten parhaaksi mm. paljon parjatut SAK ja SDP.
Kirjoitat tärkeästä asiasta, Henry. Nykyisenlainen koulutus vieraannuttaa ihmisen itsestään ja yhteiskunnasta. Se saa ihmisen keskittymään itseensä, menestykseensä ja rikastumiseensa. Oppiaineet, tieteenalat ja työtavat (verkkokurssit yms.) palvelevat nekin päämäärää eli yksilökeskeisyyttä ja oikeistolaistumista.
Koulutus ei ole sikäli mennyt hukkaan, että se on saavuttanut sille kulissien takana asetetut tavoitteet. Samat, joita palvelee media, viihdeteollisuus yms. Ihminen on alistettu kauppatavaraksi.
Lapsia kasvattaa televisio, jossa hän näkee lyömistä, ampumista ja pudotuspelejä. Siitä se alkaa: epähumaanisuus, epäsolidaarisuus ja vieraantuneisuus.
Lyhyesti vielä Henryn kommentin pohjalta. Koulutusyhteiskunta on utopia, josta olisi palattava maan pinnalle. Yliopistojen autonomiassa, taloudellisessa itsehallinnossa, liikelaitosmaisuudessa ja sisäisen demokratian puutteessa on menty hakoteille. Se on vaarallista koko yhteiskunnalle. Yliopistoissa vallitsevat liike-elämän lait eli vahvimman ja röyhkeimmän oikeus. Ei ole väliä, vaikka joitakin kansakunnalle elintärkeitä aloja murskattaisiin arvottomien suuntausten tieltä. Itse asiassa juuri niin tapahtuu, ja suunta on poikkeuksetta mahdollisimman suuri oikeistolaisten maiden ja Amerikan antaman esimerkin tuominen Suomeen.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 44 kommenttia